Ehdotus Suomen kansallisesta tukipaketista hyväksyttiin ministerivaliokunnan kokouksessa 16/94 21.10.1994, viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, EU:lle lähetettäväksi. Kokouksessa toimi puheenohtajana ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja kokoukseen osallistuivat ulkoasiainministeri Heikki Haavisto, kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen ja maa- ja metsätalousministeri Mikko Pesälä sekä sihteeri Veli Sundbäck. Kokouksesta olivat poissa pääministeri Esko Aho, valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki.
Ulkopuolisina ministereinä olivat mukana Ilkka Kanerva ja Sirpa Pietikäinen. Vrkamiehistä olivat paikalla Antti Satuli, Eikka Kosonen, Antti Kuosmanen, Paavo Mäkinen, Jarmo Vaittinen, Veli-Pekka Talvela, Esko Juvonen ja Kauko Holopainen. Eduskunnalla ei ollut enää tämän päätöksen jälkeen kompetenssia tehdä päätöstä kansanäänestyksen perusteella. Myöskään komission vastausta Suomen ehdotukseen ei ollut olemassakaan vielä silloin, kun eduskunta liittymisasian hyväksyi. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui vasta 31.10.1994.
Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu: vajaat kaksi liuskaa. Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia. Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista. Meillä oli sentään paperi. Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiika välineet yhdessä eivät riittäisi. Pohjoisen tuen alueen määrittely ei muuttunut siitä, mitä EU oli jo tarjonnut maratonistunnon alla. Se ulottuisi 62, leveyspiiriin asti ja pieneen siihen liittyvään alueseen etelämmksikin. Myös tuen ehdot pysyivät sen viimeisen tarjouksen mukaisina: kaikki 62. leveyspiirin yläpuolella olevat alueet luvattiin mukaan. Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta. Ensimmäisessa sanottiin: ”Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista suoraan kansalliseen tukeen. Toisessa sanottiin, että Suomen aatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseki koko maa saa pohjoista, kansallista ja / tai yhteisön tukea. Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin on raskaasti ladattu merkityssisältöö edellä olevissa lauseissa.
Antti Kuosmanen kertoo sopimuksen sisällön sanojen latauksen seurauksesta seuraavasti: ”Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen. Mistään tällaisesta e suomalaisille ollut hiiskuttu sanakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi ilmeisesti jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen. Asia i onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti komissiota, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta. Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta. Episodi ennakoi kuitenkin omalla tavallaan, että poliittisten sopimusten muuttaminen liittymisasiakirjojen lakitekstiksi tulisi olemaan valppautta vaativaa tehtävä.
Antti Kuosmanen kertoo ”tuhotussa” kirjassaan ”Suomen tie EU:n jäseneksi” mielenkiintoisia asioita. Ei ole ihme, että Kuosmanen joutui ostamaan kustantantajaltaan koko painoksen ja tuhoamaan sen. Kansallinen tukipaketti oli asia, joka tarkoituksella tehtiin tulkinvaraiseksi neuvottelujen loppuhuipennuksessa, koska Suomen saama maataloustuki EY-maissa kiertäneen komission muistion mukaan tulisi jäämään olemattomaksi. Tästä syystä varsinaisten neuvottelujen loppuvaiheisiin liittyy suomalaisten idea ”minipaketista”. Tämän minipaketin tutkiminen johti siihe, että Ulkoministeriön arkistosta löytyi syyskuussa 2001 minipakettiin liittyvät, suomalaisten oman EU-ministeriryhmän kaksi salaistapöytäkirjaa 3/94 ja 4 794 sekä pöytäkirjan liitteenä ollut minpakettiin liittyvä salainen kaksiliuskainen paperi.
Lisäksi Kuosmanen kertoo sivulla 129, että vaikein ongelma kansallisen tukipaketin hyväksymisestä tuli tukien maksamistavasta. Siirtymäakuden tukia arveltiin voitavan maksaa myös niin sanottuina lisähintoina: Kansallinen tukipaketti rakennettiin siirtymäkauden tukien osalta tälle pohjalle eikä komission virkamiesportaalla ollut asiaan mitään huomautettavaa. Myöskään komisson johto ei ministeritasolla käydyissä keskusteluissa tätä tulkintaa torjunut, niinpä maatalouskomissaari Rene Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi. Suora sitaatti: ” Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat.”
Lokauun 7. päivä tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle. Suora sitaatti s.129: ”Pahaksi tilanne pääsi, kun teito komission kielteisestäa kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallisa pakettia, vaikka maatalousinisteriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina.”
Sitaatti s.130: ”Suomessa ei kuitekaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuten päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu. Komissio totesi keskustelun paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitelulla tavalla. Episodi oli erityisen kova paikka maatalousministeri Pesälälle, joka ei noin päivnä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan teidotustilaisuuteen asiasta. Eroilmoituskin oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava. Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa tilannetta.” Kuosmanen siis kertoo neuvonneensa Pesälää jatkamaan!
Lähdeaineisto: Jorma Jaakkolan ja Tommi Anttilan selvitykset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti