sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Väyrynen eroaa



















Pääsiäisen lähestyessä kuhina hallituksen ympärillä kiihtyi. Ikuinen junttamies Kääriäinen oli vaihtamassa Viinasta Suomiseen. Miksi vaihtaa hallituksen tukiranka pehmeään Suomiseen ihmettelin mielessäni. Pääsiäiseen mennessä hallitus ei ollut kaatunut, joten pääsiäsilauantaina vietettiin ministerihäitä. Minut ja Jussi vihittiin Sodankylän kirkossa, Hannele Pokka kirjoittaa. Minun osaltani entinen elämä loppui ja uusi alkoi, mutta politiikassa junnattiin vanhoissa raiteissa. Häävalmistelut, alkutalven esivaalikiertue ja ennen muuta velkasaneerauslakien toimeenpanon seuraaminen omassa ministeriössä olivat pitäneet minut toimeliaana. En ollut perillä, kuka kampitti ketä.

Pääsiäisen jälkeisenä torstaina, huhtikuun 15. päivä puoluehallitus kokoontui normaaliin kuukausikokoukseen. Kokouksesta tuli Väyrysen show, sillä hän teki tiettäväksi, että hänen ”uskonsa hallituksen toimintakykyyn on hiipunut”. Hän aikoo erota. Keskustan puoluehallitusväki kuunteli ällistyneenä puolueen presidenttiehdokkaan ilmoitusta. Väyryslaiset, joista puoluehallituksen väki etupäässä koostui, rpesivat oitis kehittämän surutunnelmaa. Kääriäinen hehkutti, että Väyrysen lähtö olisi katastrofi. Minä sanoin, että joka lähtee, se lähtee ja uusi valitaan tilalle. Aho ilmoitti, että uusi ulkoministeri on valittava mahdollisimman pian. Väyrynen sen sijaan olisi halunnut pitkittää eroaan muutamalla viikolla.

Kokouksessa ei sitten muita asioita käsiteltykään. Minä mietin, että Väyrynen ei enää koskaan palaa ministeriksi. Harva siinä porukassa tuli ajatelleeksi, mitä sitten tapahtuu, kun hänestä ei tule presidenttiä. Päivällä ennen hallituksen istuntoa mentiin kysymään Aholta, ketä hän ajattelee Väyrysen seuraajaksi, että Esko Ollila olisi hyvä, mutta Ollila ei lähde. Minä sanoin, että säästöpankkimiehen valinta ei näissä oloissa olisi hyvä ratkaisu.

Iltapäivällä eduskuntaryhmän kokouksessa Aho lähetti paperilapun. Lapussa luki: ehdokkaani ulkoministeriksi on Heikki Haavisto. Ehdotus oli niin ällistyttävä, että en osannut muuta kuin ihmetellä. Kysymys oli suuren luokan pelin politiikasta. Sen tajusin. MTK:n napamiehen istuttaminen EU-neuvottelujen vetäjäksi, viemään Suomea ja siinä sivuaa maalaisia EU:n jäseneksi oli taitavaa touhua. Keskustapuolueen Haaviston nostaminen ministeriksi naulaisi agraaripuolueeksi. Samalla hallitus menettäisi uskottavuutensa kaikkien niiden suomalaisten silmissä, jotka eivät ole missään tekemisissä perustuotannon kanssa. Entä Haaviston liikennerikokset, joista julkisuudessa vielä äsken oli kirjoitettu ikävään äänensävyyn?

Puoluehallitus kyllä äänesti Haaviston valinnasta, mutta vastakkain olivat Olli Rehn ja Heikki Haavisto. Aivan älytön asetelma. Aho ilmoitti jo kertoneensa presidentille, että Haavistosta tulee keskustapuolueen ulkoministeriehdokas. Mitä presidentti oli vastannut, sitä ei Aho kertonut, sillä Suomen politiikkaan oli vakiintunut tapa, että presidentin kanssa käydyistä keskusteluista ei huudeltu toreilla.

Aho teki joka tapauksessa selväksi, että presidentti oli hyväksynyt Haaviston valinnan, mikä vaikutti keskustalaisten asenteisiin. Ryhmässä esitettiin kritiikkiä, mutta Markku Laukkasta ja Olli Rehniä lukuunottamatta kukaan ei kyseenalaistanut valintaa. Jos olisi ollut riittävän kova, olisin pistänyt haskat tiskiin lähtenyt hallituksesta. Sen sijaan tyydyin vain sanomaan, ettei Haavisto ole sopiva valinta. Aho pelasi Haavisto-kortilla taitavasti. Aamulla Väyrynen oli pyytänyt eroa ja illalla Aho valitutti Haaviston ulkoministeriehdokkaaksi.

En tiennyt, milloin Haavistoa oli kysytty ulkoministeriksi. Isohookana-Asunmaa kertoi tienneensä asiasta jo edellisenä päivänä. Myöhemmin kuulin Lauri Ihalaiselta, että hänellekin Aho oli kertonut Haaviston nimittämisestä ulkoministeriksi ennen kuin keskustapuolueen puolue-elimet olivat käsitelleet asiaa. Saman päivän iltana me lähdettiin Jussin kassa viikon häämatkalle Kanarian saarille. Suomalaisia oli sielläkin. He tekivät selväksi, mitä mieltä he olivat Haaviston valinnasta. Yksikään ei nähnyt Haaviston valinnassa mitään myönteistä. Tosi onkin, että missään muussa Länsi-Euroopan maassa kahdesta liikennerikkomuksesta; yliajosta ja heitellejätöstä tuomittua henkilöä ei olisi valittu ministeriksi.

Palasin häämatkalta suoraan puoluevaltuuskunnan kokoukseen. Uutta ulkoministeriä ei ollut vielä valittu, joten päätin vedota kokouksessa Heikki Haavistoon, ettei hän ottaisi tehtävää vastaan. Haavisto oli kokouksessa läsnä. Puoluvaltuuskunnan väki sai puheestani melkein paniikkireaktion. Haavisto ja Väyrynen olivat keskustapuolueen väelle jumalasta seuraavia. Kumpaakaan ei sopinut arvostella. Haukkkuja tulikin sitten keskusan väeltä koko viikon. Lapin keskustaväki perui vappupuheeni ja tilasi paikalle pääministerin avustajaksi siirtyneen samasta vaalipiiristä valitun kansanedustajan Maria Kaisa Aulan. Yli-Lahti oli sanonut Ossille, ett Pokka valitsi Haaviston arvostelemiseen aivan väärän foorumin.

Lähdeaineisto: Hannele Pokka Provarihallitus ISBN 951-0-20508-7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti