Aseriisunta eteni vuoden 1987 kuluessa dramaattisin askelin. Varsovan liiton maat sopivat 30.5. uudesta puolustuksellisesta sotilasdoktriinista Itä-Berliinissä paljastaen samalla sen seikan, että liitto oli aiemmin nojautunut offensiiviseen strategiaan. Helmut Kohl ehdotti 4.6. kaksinkertaista nollaratkaisua keskimatkan ohjusten poistamiseksi Euroopasta. Hän korostaa muistelmissaan, että Liittotasavalta teki hartiavoimin työtä kesällä 1987 saadakseen Geneven neuvottelut keskimatkan ohjuksista tulokselliseen päätökseen. Samalla liittokansleri painosti pieniä itäblokin maita luopumaan niihin sijoitetuista Scud-raketeista, jotka kohdistuivat Liittotasavaltaan. Kesäkuun 12. päivä Reagan vetosi Berliinissä Gorbatshoviin, että tämä repisi muurin. ”Jos haluatte vapautta ja Itä-Euroopan liberalisointia tulkaa tänne ja purkakaa tämä muuri”, sanoi Reagan hurraavan yleisön edessä. Hieman aikaisemmin kansanpoliisi otti yhteen Itä-Berliinissä nuorisojoukon kanssa, joka huusi Gorbatshovin nimeä ja ”alas muuri”-iskulauseita. Moskovassa oli politbyrossa menossa yhä kovempi valtataistelu, kun Moskovan puoluejohtaja ja politbyron jäsen Boris Jeltsin haastoi Gorbatshovin ”oikealta” syyttämällä tätä epäonnistumisesta, ja KGB sekä armeijan ”vasemmalta” syyttämällä pääsihteeriä liian nopeasta yhteiskunnan liberalisoinnista ja Afgansita vetäytymisen haikailusta, GRU raportoi heinäkuussa Pohjoismaiden puolustuskyvystä sekä rannikkopuolustuksen tilasta. Tsekkoslovakian tiedustelu suomalaislähteeseen nojaten Suomen hallituksen hätätoimenpiteistä ja Wienin Etyk-neuvotteluista.
Nämäkin tietueet osoittavat, että aseriisunnan keskellä sotilastiedustelu ei lopettanut arvioimasta muuttuvia vahvuuksia ”vihollisen” puolella. Puolustusministeri Elisabeth Rehnin ministeriöstä oli saatettu vuotaa tärkeitä tietoja asevoimiemme vahvistamissuunnitelmista DRU:lle heti Holkerin hallituksen alkumetreillä.
SED ja SPD hyväksyivät 27.8.1987 julistuksen ”ideologinen taistelu ja yhteinen turvallisuus”, jonka tarkoituksena oli rakentaa sosiaalidemokraattien ja kommunistien yhteistyötä pitkällä aikavälilla. SDP oli saanut vihdoin kumppanin molemmista Saksoista. SDP:n puoluesihteeriksi kesän puoluekokouksessa noussut Ulpu Iivari kiitti sos.dem. puolueiden ja kommunistien yhteistyötä ”rauhan kysymyksissä” keskustelussa DDR:n edustajien kanssa Helsingissä 10.9.1987. SED:n arkistossa on 3.9.1987 päivätty muistio ”uusi ajattelu SDP:n ja SED:n suhteissa”. Iivari korosti uuden hallituksen korottavan Neuvostoliiton suhteet ”uudelle tasolle”. Sihteeri Kangas korosti Magertille hieman myöhemmin, että SDP:n ja SED:n puoluesuhteiden kehittämiselle oli tullut uusi tilaus. Tätä SDP:n ja SED:n uutta suhdeakelia täydensi SDP:n ja SPD:n akseli – jotka tavallaan hylkäävät itäblokin semokratisointivaatimuksen lyhyellä aikavälillä; hetkellä, jolloin Neuvostoliitto oli luopunut asevoiman käytöstä itäblokin kansalaisliikehdinnän hillitsemiseksi.
Kun presidentti Koivisto matkusti Itä-Berliiniin lokakuussa 1987, elettiin DDR:n ja SLT:n mutta etenkin DDR:n ja SPD:n suhteiden korkeasuhdannekautta. Hieman sitä ennen Honecker oli tehnt historiallisen vierailun Länsi-Saksaan, mikä sai Stasin hermostumaan, koska se herätti levottomuutta Itä.Saksassa. Hieman ennen vierailua Honecker tapasi NKP:n politbyron jäsenen Aleksander Jakoblevin, jolle Itä-Saksan puoluejohtaja selosti 7.8. yksityiskohtaisesti SED:n tukitoimia Länsi-Saksan sosiaalidemokraateille. ”Vierailullani voin vahvistaa Länsi-Saksan edistyksellisiä voimia.” Honecker kaiketi edelleen pelkäsi, että Neuvostoliitto painaisi jarrua viime hetkellä, kuten elokuussa 1984.
Koivisto teki vierailun Itä-Saksaan 29.9. - 1.10.1987. Seppinen on havainnut, että Stasi oli vierailun järjestelyissä aktiivinen. Honeckerin vierailulla Läsi-Saksaan 7.-11.9. oli hänen valtuuskunnassa peräti 62 epävirallista Stasi-avustajaa. Stasin raportointi Suomesta päättyi vasta 1989. Stasin HVA johtoon nousi marraskuussa 1986 Werner Grossmann, joka alkoi pitää tiivistä yhteyttä KGB:n gorbatshovilaiseen johtajaan V.M. Sebrikoviin. Tämä menetti kuitenkin asemansa ja KGB:n johtajaksi nousu keväällä 1987 Vladimir Kryutskov, joka alkoi juonitella NKP:n vanhoillisen siiven kanssa ja oli aikanaan elokuun 1991 Gorbatshovin vastaisen vallankaappauksen pääsuunnittelija. Näin Stasi jäi aina Berliinin murtumiseen saakka stalinistern kommunistien käsiin, minkä johdosta nimenomaan KGB ja Stasi pysyivät Itä-Saksan hajoamiseen saakka andropovilaisina teidusteluorganisaatioina. Suomen poliittisen johdon pääkanavia itäblokin seurannassa vuosina 1987-89 ovat KGB:n ja Stasin Helsingin tiedustelijat, Gorbatshovin aktiivisimmat vastustajat.
Keskusteuissaan Honeckerin kanssa 29.9. Itä-Berliinissä Koivisto selosti laajemmin näkemystään Suomen muuttuneesta ulkopoliittisesta asemasta. Tapaamisen lopuksi Koivisto kiitti DDR:n kansallislaulua, ”jonka me kaikki tunnemme määrätystä syystä”. Koivisto korostaa muistelmissaan, ettei hän havainnut DDR:ssä erityistä ihmisoikeuksien loukkaamista. Kansainvälisessä lehdistössä oli koko Koiviston poliittisen uran ajan käsitelty DDR:n ihmisoikeusloukkauksia laajalti. Tiedossa oli myös, että DDR:n urheilijat olivat käyttänneet viljalti dopingia.
Lähdeaineisto: Alpo Rusi Vasemmalta ohi ISBN 978-951-20-7484-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti