Mauno Koivisto kirjoittaa kirjassaan Historian tekijät, että vastaanotto Washingtonissa oli ystävällinen ja keskustelut mielenkiintoisia. Tapasin ensin varapresidentti George Bushin. Valkoisessa talossa käyntiä edeltävänä iltana 26. syyskuuta hän järjesti virka-asunnossaan illalliset, jotka vietiin läpi lämpimän tunnelman vallitessa. Kerroin hänelle aikovani seuraavana päivänä määritellä Suomen politiikan niin, että se ensi sijassa tähtää hyviin suhteisiin naapureiden kanssa, mutta myös hyviin suhteisiin kaikkien maiden kanssa, Bush totesi, ettei heillä ollut siihen mitään huomauttamista,
Nautin 27. syyskuuta aamukahvia kongressissa, missä tapasin sekä senaatin että edustajanhuoneen ulkoasiainvaliokuntien jäseniä. Sanoin heille, ettemme uskoneet kenenkään turvallisuuden siitä parantuvan, että ydinaseiden lukua lisättäisiin. Aseistautumiskilpailu pitäisi saada pysäytetyksi.
Presidentti Ronald Reagan tarjosi meille Valkoisessa talossa lounaan. Lounaspöydässä yritin keskustella Ronald Reaganin kanssa aseidenriisunnan näkymistä, mutta keskustelua ei varsinaisesti syntynyt.
Lounaan jälkeen annoin Valkoisen talon ruusutarhassa lausunnon, jossa määrittelin Suomen aseman: ”Suomen ulkopolitiikka rakentuu ensi sijassa hyville suhteille ja luottamukselle naapurimaittemme kanssa. Puolueettomuuspolitiikkamme mukaisesti haluamme ylläpitää hyviä suhteita maailman kaikkien kansojen kanssa.” Esitin Reaganille arvioni, että Andropov ei olisi valmis huipputapaamiseen, ei ehkä terveydentilansa vuoksi kykeneväkään. Sanoin kuitenkin, että jos Neuvostoliiton hallitukselle olisi jokin sanoma lähetettävänä, voisin sen toimittaa. Tämmöistä sanomaa ei ollut.
Muutamaa päivää ennen Yhdysvaltain-vierailuamme Unkarin puoluejohtaja Janos Kadar oli käynyt epävirallisella vierailulla Suomessa. Myös hän oli ollut vierailulla Moskovassa ja olimme vertailleet vaikutelmiamme. Kadarin mukaan Yhdysvaltain vierailuani odotettiin Moskovassa mielenkiinnolla. Vierailun jälkeen minulla oli muutama päivä aikaa miettiä, minkälaisen viestin Andropoville mahdollisesti lähettäisin.
Yhdysvaltain-vierailuni aikoihin elettiin idän ja lännen vastakkainasettelussa vaihetta, joka näytti hyvin vaaralliselta. Neuvostoilmavoimat olivat syyskuun 2. päivänä ampuneet alas korealaisen matkustajakoneen. Tapahtuma johti moniin seuraamuksiin. Yhdysvallat reagoi tapahtumaan hyvin jyrkästi.
Marraskuun 23. päivänä 1983 Yhdysvallat sijoitti ensimmäiset keskimatkan ohjuksensa Länsi-Saksaan. Samana päivänä Neuvostoliitto lähti aiempien uhkaustensa mukaisesti ulos keskimatkan ohjuksia käsitelleistä neuvotteluista.
Itsenäisyyspäivänä 1983 anoin MTV:lle haastattelun, joka oli varsin ohjelmallinen. Sitä voidaan pitää yhteenvetona siitä, miltä asevarustelukilpa ja siihen vaikuttamisen mahdollisuudet tuolloin minusta näyttivät.
Lähetin 29. marraskuuta George Bushille kirjeen. Viittasin siinä keskusteluihimme kuluneen vuoden aikana ja esitin jälleen kerran huoleni keskimatkan ohjusten sijoittamisesta Eurooppaan.
Mauno Koiviston lähes kahden viikon mittaisella vierailulla hän tapasi presidentti Ronald Reaganin ja he keskustelivat vajaan tunnin presidentin työhuoneessa, jonka jälkeen nautittiin työlounas.
Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Historian tekijät ISBN 951-26-4082-1
Vuosi 1983 ISSN 0349-3660
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti