Ministeri Olavi J. Mattila oli Enson ja Valmetin hallitusten päätoiminen puheenjohtaja. Tämä yhdistelmä on Mattilan yhteydessä aina tuotu esiin, kun hänen ulottuvuuksiaan ja asemaansa on kuvattu. Enson ja Valmetin, kahden Suomen suurimpiin kuuluvan valtionyhtiön vetäjän paikka onkin ollut Mattilalle ainutlaatuinen, hänelle mittatilaustyönä tehty tuoli. Tämä päätoiminen valtaistuin on Mattilan aikana heilunut jaloillaan aikalailla, kun tarkastelee yhtiöiden tilaa 70-luvulla ja erityisesti 80-luvun alussa. Kummatkin yhtiöt ovat uineet useasti kannattavuusrajan alapuolella.
Valtionyhtiöillä on aina omat poliittiset paineensa muun muassa töllistäjinä. Mutta kaikkea ei voi selittää politiikan harjalta. Toisaalta valtionyhtiöiden tulee toimia terveiden liikeperiaatteiden mukaan. Taloudellinen menestys on tietysti myös paras tae työpaikoista. Ministeri Mattila työnnettiin poliittisen pelin jälkeen Valmetin pääjohtajaksi 1965. Ministeri Mattila runnattiin presidentti Kekkosen myllyprosessissa Enson johtoon 1973.
Enson ja Valmetin vetäjänä Mattilasta tuli julkisuuteen teollisuuden ja idänkaupan itsevaltias, superjohtaja, kiireinen jokapaikan vaikutusvaltainen ministeri, joka viime kädessä tukeutui presidentti Kekkosen apuun ja arvovaltaan. Teollisuusjohtajana Mattilalla ei ollut aikaisempaa näyttöä. Häntä pidettiin hyvänä kauppamiehenä ja erinomaisesti esiintyvänä diplomaattina.
Suomalaisessa teollisuushistoriassa elettiin poikkeuksellisia aikoja, kun Mattila parhaina päivinään veti Ensoa ja Valmetia 33 000 alaisensa yläpuolella. Tällaista ei ollut koskaan aikaisemmin Suomessa koettu. Yksikertaisesti päätoiminen puheenjohtajuus osoittautui mahdottomaksi hoitaa niillä eväillä, joita poliittinen johto oli antanut. Sitä vaikeutti Mattilan henkilökohtainen asenne ja hänen kaikkialla valtakunnan pintaelämään suhtautuva kiinnostuksensa.
Enson pääjohtaja Pentti Salmi ja Valmetin toimitusjohtaja Matti Kankaanpää ovatkin Mattilan kaksoismonarkiassa kokeneet päätöksenteon tavattoman vaikeaksi. Erityisesti sen vuoksi, että yhtiöiden tavoitteet ovat olleet ristiriidassa Mattilan henkilökohtaisten tavoitteiden kanssa. Johtamisesta ei siksi tullut juuri mitään. Enson ja Valmetin johdosta todetaankin katkerana, että Mattila puuhasi niiden tavoitteiden kanssa, jotka edistivät hänen mahdollisuuksiaan Suomen presidentiksi Urho Kekkosen jälkeen. Ne hän koki tärkeiksi. Taas yhtiön tavoitteet olivat Mattilalle syrjässä, koska hän ”ei katsonut niitä niin tärkeiksi”. Näin Kankaanpäästä ja Salmesta tulikin ”iskunvaimentimia” Mattilan ja yhtiöiden muiden tarpeiden väliin.
Kummankin yhtiön johdossa on myös karsastettu Mattilan tapaa kuljettaa ”kaikennäköisiä epämääräisiä siipimiehiä” kauppasuhteisiin ohi yhtiöiden toimivan johdon. Näistä ”kauppasuhteista” eivät muut juuri ole ennen tietoa saaneet. Eivät paljon niiden laadusta ja merkityksestä yhtiöille. Eräänä tällaisena ”ikävänä” Mattilan välikätenä on erityisesti pidetty Oleg Jakovlewia, miestä, joka sveitsiläisen konsulttifirmansa kanssa häärää mitä epämääräisimmissä asioissa eräiden suomalaisten huippupoliitikkojen tuella ja ”valtuuksilla”.
Kahden jättiyhtiön johtajan aseman saavuttamiseksi Mattilalla olikin Kekkosen kaudella muita avuja kuin näyttöä teollisuuden tehokkaasta johtamisesta. Olavi Mattilalla oli tukenaan Urho Kekkosen pitkäaikainen ystävyys ja valta, tasavallan idänkaupan erikoismiehen Ahti Karjalaisen ystävyys ja ihailu kaikkitietävänä ihmemiehenä sekä keskustapuolueen k-linjan halu vahvistaa luottomiehellään idänkaupan jalansijoja kuin myös otetta valtiojohtoisessa metsäteollisuudessa sekä metalliteollisuudessa.
Enson ja Valmetin kaupparuhtinas puuhailikin hänelle annetun ennennäkemättömän vallan ja vastuun ohella monessa muussa sivusuunnassa. Mattila vieraili maan hallituksen kauppaministerinä ja ulkoministerinä, veljeili vapaamuurareissa, lounasti rotarien kokouksissa, istui monissa yhtiöissä Valmetin ja Enson kymmenien kytkentöjen lisäksi, vaikutti lukuisissa keskusjärjestöissä, säätiöissä, rahoituslaitoksissa, puuhasi huippu-urheilun isoissa ja pienissä kuvioissa, lensi ympäri maailmaa, veti Suomen Springerspanielyhdistystä, maistoi viiniä Viininmaistajat ry:ssä, pelasi tennistä Helsingin Verkkopalloseuran puheenjohtajana ja nosti pystyyn Talin tennishallit, lounasti ahkerasti mm. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton diplomaattien kanssa, tutkaili mahdollisuuksiaan Tamminiemeen Kekkosen jälkeen, puuhasi UKK-instituuttia ….
Toisena päivänä ulkoministeri Mattila saattoi selvittää juhlavasti eduskunnassa hallituksen näkemystä Ety-kokouksesta. Toisena päivänä hänet saattoi taas nähdä puhumassa ”valtakunnan parturin” Bror Bäckströmin uuden salongin avajaisissa Stockmannilla. Mattila säästi kalliiksi laskemiaan minuutteja helikopterilla ja pikkusuihkareilla. Tätä teollisuusjohtajat pitivät tarpeettomana pienessä maassa. Pienkoneiden ja helikoptereiden käyttö saattoi olla perusteltua kouralliselle maailman huippujohtajia, mutta muu suomalaiset teollisuusjohtajat eivät katsoneet sellaisen ”tehokkuuden” liittämistä imagoonsa tarpeelliseksi.
Lähdeaineisto: Pentti Sainio Ministeri Mattila presidentin mies ISBN 951-0-11492-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti