Kysymys Urho Kekkosen seuraajasta oli vaikuttanut sisäpolitiikkaan 1970-luvun alusta alkaen. Tamminiemeen nojaava poliittinen sisäpiiri lähti alun alkaen siitä, että uuden presidentin oli jatkettava Kekkosen linjalla ja sopeuduttava hänen aikaisiinsa valtarakenteisiin ja toimintatapoihin. Niinpä monet odottivat viimeiseen saakka, että Urho Kekkonen vaikuttaisi aktiivisesti myös seuraajaehdokkaidensa kelpoisuuden arviointiin. Vanhan presidentin luottamusta pidettiin edellytyksenä sille, että seuraaja saisi siirretyksi itselleen Kekkosen etenkin idänsuhteissa hankkiman aseman. Kansainvälinen politiikka toi paineita myös Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin. Kekkonen ja hänen politiikkaansa kannattavat puolueet olivat yhtä mieltä siitä, että Kekkonen parhaiten voisi johtaa hänen nimeänsä kantavaa politiikkaa.
Vuoden 1968 vaalien jälkeen yksikään varteenotettava puolue ei ollut esittänyt vaihtoehtoa Kekkosen linjalle eikä ehdokasta kilpailemaan Kekkosen kanssa. Kekkonen itse oli ennalta pitänyt vuoden 1968 vaaleja viimeisenään, samoin seuraavaa poikkeusvalintaa 1973 sekä 1978 vaaleja. Sisäpiirit arvelivat jo ennen vuoden 1978 presidentinvaaleja, kestäisikö Urho Kekkosen terveys enää kuutta vuotta vaativassa tehtävässä. Julkisuuteen annettujen testitulosten mukaan Kekkosen kunto oli keski-ikäisen miehen tasolla. Vuoteen 1981 saakka tiedot presidentin terveydentilasta olivat ristiriitaisia. Lukemis- ja tunnistamisvaikeuksien arveltiin johtuvan iän mukana heikentyneestä näöstä.
Presidentti Kekkonen oli luonut tyhjiön ympärilleen. Hän oli kukistanut vanhat kilpailijansa. Nuoria tukijoitakaan hän ei päästänyt jalanjäljilleen. Keskustan vahvat miehet Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen olivat joutuneet presidentin tahdosta syrjään. Suomen sisäpolitiikkaa oli remontoitu 1970-luvun alusta alkaen presidentinvaaleja varten. Talouselämän järjestöt olivat linnoittautuneet Neuvostoliiton kauppaa hoitavan talouskomission puheenjohtajan Ahti Karjalaisen taakse. Vallansiirron valmistelut käynnistyivät vuoden 1981 alussa. Kekkonen ja hänen lähimmät tukijansa päätyivät Ahti Karjalaiseen. Karjalainen jäi omassa puolueessaan puhemies Johannes Virolaisen ja tiedotusvälineissä pääministeri Mauno Koiviston varjoon.
Suomen presidentinvaalit 1968
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_1968
Kunnallisvaalit 1968
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1968
Eduskuntavaalit 1970
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1970
Eduskuntavaalit 1972
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1972
Kunnallisvaalit 1972
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1972
Suomen presidentin valinta 1973
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentin_valinta_1973
Eduskuntavaalit 1975
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1975
Keijo Liinamaan hallitus 13.6.1975 - 30.11.1975
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liinamaan_hallitus
Martti Miettusen II hallitus 30.11.1975 – 29.9.1976
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miettusen_II_hallitus
Kunnallisvaalit 1976
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1976
Martti Miettusen III hallitus 29.9.1976 – 15.5.1977
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miettusen_III_hallitus
Kalevi Sorsan II hallitus 15.5.1977 – 26.5.1979
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sorsan_II_hallitus
Presidentinvaalit 1978
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_1978
Eduskuntavaalit 1979
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1979
Mauno Koiviston II hallitus 26.5.1979 – 19.2.1982
http://fi.wikipedia.org/wiki/Koiviston_II_hallitus
Kalevi Sorsan III hallitus 19.2.1982 – 6.5.1983
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sorsan_III_hallitus
Eduskuntavaalit 1983
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1983
Lähdeaineisto:
Suomi 75 vuotta ISBN951-35-5157-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti