Martti Miettunen kirjoittaa kirjassaan Näinhän se oli vaikeasta tiestä enemmistöhallitukseen. Presidentin toivomuksen mukaisesti oli keskusteluja enemmistöhallituksen muodostamisedellytyksistä käyty lähinnä Keskustapuolueen ja sosiaalidemokraattien kesken syksystä lähtien. Keskusteluissa ei kuitenkaan ollut merkittävästi edistytty. Pääministerinä panin mielihyvin merkille Jouko Loikkasen reippaan kannanoton, ettei vähemmistöhallituksen tarvinnut neuvotella hallituksen laajentamisesta nyt, kun asiat oli saatu järjestykseen, vaan että oli ruvettava hallitsemaan.
Talven aikana olivat maapakettiasiat paljon esillä eri neuvotteluissa. Talousministeri Ahti Karjalainen taas joutui tavan takaa keskustelemaan eri osapuolten kanssa tulopoliittisesta ratkaisusta. Maaliskuun 2. päivänä oli kutsunut hallituspuolueiden puheenjohtajat ja puoluesihteerit neuvotteluun, jossa todettiin, että niin sosiaalidemokraateilla kuin SAK:llakin oli parhaillaan talouspoliittisia ohjelmia esillä. Vähemmistöhallituksen ei pitäisi antaa uusia esityksiä, mutta siitä huolimatta keskiryhmillä olisi oltava asioiden hoitoa varten oma ratkaisumallinsa. Tässä tarkoituksessa asetettiin asiantuntijat valmistelemaan keskiryhmien talouspoliittista ohjelmaa.
Keskustapuolueen työvaliokunnassa keskusteltiin 9. maaliskuuta jälleen sosiaalidemokraattien vaatimuksista. Totesin, että hallitus on pitkälti ottanut huomioon sosiaalidemokraattien esittämiä kynnyskysymyksiä eikä voisi mennä enää pitemmälle heitä vastaan. Huhtikuun 13. päivänä keskiryhmien puoluejohdon sekä hallituksen yhteisessä neuvottelussa käsiteltiin jo vasemmistolle esitettävää kutsua enemmistöhallitukseen tähtääviin neuvotteluihin. Kutsussa päätettiin vedota työllisyyden ylläpitämiseen ja järkevään tulopoliittiseen ratkaisuun. Esitin käsityksenäni, että neuvotteluissa tulisi käyttää pohjana keskiryhmien laatimaa talouspoliittista ohjelmaehdotusta. Lisämenoarviossa täytyisi olla valmis antamaan lisää rahaa työllisyyden hoitamiseen.
”Mikäli tämä hallitus istuu edelleen, on julkisen hallinnon supistamista jatkettava ja toisaalta vahvistettava yritystoiminnan edellytyksiä. Työryhmä valmistelee esityksiä mm. sähköveron poistamiseksi”, ilmoitin tässä neuvonpidossa keskiryhmien puoluejohdolle. Omana arvionani esitin, että sosiaalidemokraatit tuskin olisivat valmiit tulemaan mukaan vielä keväällä, mutta että he kyllä kypsyisivät syksyyn mennessä. Tässä arvioissani en osunut oikeaan. SDP:ssä pidettiin jo tärkeänä olla mukana hallituksessa laatimassa seuraavan vuoden tulo- ja menoarviota. Heidän perustelunsa oli hyvin asiallinen.
Myös tasavallan presidentti korosti enemmistöhallitukseen pyrkimisen kiireellisyyttä. Omalta osaltaan hän puuttui myös maapakettikysymyksen ratkaisemisesta syntyneeseen kiistaan. Hän teki kompromissiesityksen Keskustapuolueen ja sosiaalidemokraattien erimielisyyksien puolittamiseksi. Tämän esityksen Keskustapuolueen enemmistö hyväksyi. Keskustapuolueen työvaliokunnassa 11. toukokuutta 1977 puheenjohtaja Virolainen saattoi todeta, että esteet enemmistöhallituksen muodostamisen tieltä olivat väistymässä. Virolaisen mielestä tässä tilanteessa ei pitäisi ryhtyä laatimaan mitään yksityiskohtaista hallitusohjelmaa, vaan olisi viitattava vain edellisen hallituksen ohjelmaan.
Kerroin tässä kokouksessa, että oli yhdessä ulkoministeri Korhosen kanssa lähdössä Itävaltaan, jonne tulisivat muittenkin Pohjoismaiden pää- ja ulkoministerit. ”Olen sopinut presidentin kanssa siitä, että kirjoitan hallituksen eropaperin valmiiksi. Eroanomus jätetään kuitenkin vasta sen jälkeen, kun on varmuus enemmistöhallituksen muodostamisesta”, kerroin.
Hallitusneuvottelut edistyivät sen jälkeen niin nopeasti, että uusi hallitus voitiin nimittää jo 15. toukokuuta 1977. Hallituksen vaihdos keskeytti Itävallan-vierailuni ja vapautti minut eläkepäiville. Johan oli aikakin, sillä vajaata kuukautta aikaisemmin olin täyttänyt 70 vuotta.
Lähdeaineisto: Martti Miettunen Näinhän se oli ISBN 951-35-2932-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti