Sotilaallinen kilpavarustelu oli jatkunut koko liennytyskauden ajan ja näytti vain kiihtyvän 1970-luvun päättyessä. Neuvostoliitto kasvatti Keski-Eurooppaan sijoitettuja asevoimiaan ja sijoitti asemiin uusia ohjuksia, jotka kykenivät uhkaamaan koko Länsi-Eurooppaa. Yhdysvallat puolestaan kehitti uuden polven ballistisia ja risteilyohjuksia, joita suunniteltiin sijoitettavaksi myös Eurooppaan. Matalalla ilmakehässä lentävien risteilyohjusten tuottama ongelma oli suomalaiseen keskusteluun jo 1970-luvun lopulla, kun Naton piirissä käytiin keskusteluja uusien keskikantaman ydinaseiden hankkimisesta. Suomen kannan esitti presidentti Kekkonen varoittamalla Tukholmassa vuonna 1978 pitämässään puheessa risteilyohjusten vaarallisuudesta pienille puolueettomille maille. Ne joutuivat helposti ” suurpoliittisten spekulaatioiden” piiriin, kun herää kysymys ohjusten lentoradoista ja torjuntamahdollisuuksista.
Suomen asemasta idän ja lännen välillä saatiin kesällä 1977 yllättävä muistutus, kun Neuvostoliitosta kaapattu lentokone laskeutui Helsingin lentoasemalle. Valtiojohto joutui ottamaan huomioon kaappauksien estämiseksi tehdyt sopimukset sekä toisaalta länsilehdistön suomettumissyytösten paineet. Syksyllä Saksan liittotasavallan hallitus pyysi Suomelta lentokoneiden suojaamista terrori-iskuja vastaan, ja pyyntö luonnollisesti toteutettiin.
Joulukuussa 1979 Nato teki ns. kaksoispäätöksen, jonka mukaan vuodesta 1983 läntiseen Eurooppaan asennettaisiin toimintavalmiiksi pääpiirtein Moskovan tasalle ulottuvia ballistisia Pershing 2-ohjuksia ja uuden sukupolven maalta laukaistavia risteilyohjuksia, ellei Neuvostoliitto sitä ennen suostu poistamaan omia keskikantaman ohjuksiaan Euroopasta.
Samoihin aikoihin Neuvostoliitto miehitti Afganistganin tarkoituksenaan tehostaa taistelua ääri-islamilaisia kapinallisia vastaan ja säilyttää vaikutusvaltansa tuolla strategisesti tärkeällä alueella. Kiristynyttä kansainvälistä tilannetta ryhdyttiin kutsumaan ”uudeksi kylmäksi sodaksi”. Suomen poliittisiin päätöksentekijöihin kohdistui jälleen samantapaisia paineita ja odotuksia kuin aikaisemmissakin kriisitilanteissa, mutta Suomen asema oli jo selvästi vahvistunut.
Presidentti Kekkonen julkaisi vuonna 1980 pienen mutta merkittäväksi puheenvuoroksi koetun kirjan Tamminiemi, jossa hän poliittisen testamentin tapaan esitti ydinkohtia aikaisemmista puheistaan ja kirjoituksistaan sekä tarkasteli niitä ajankohtaista tilannetta vasten.
Lähdeaineisto: Pekka Visuri Suomi kylmässä sodassa ISBN-13: 978-951-1-20925-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti