Vuoden 1977 maatalousneuvottelujen tullessa ajankohtaiseksi oli tilanne useastakin syystä pulmallinen. Voimassa olevaa maataloustulolakia ei ollut ja Miettusen vähemmistöhallituksen neuvotteluvalmiutta haittasi tavoitteena olleen enemmistöhallituksen muodostaminen. Pyrittiin välttämään ratkaisuja, jotka vaikeuttaisivat uuden hallituksen syntymistä. Siinä vaiheessa ei myöskään ollut tietoa siitä, minkälaisiin ratkaisuihin työehtosopimusneuvotteluissa päädyttäisiin. Työantajapuoli katsoi, ettei silloisen taloudellisen laman vallitessa ollut varaa palkankorotuksiin lainkaan, mutta työntekijät vaativat ainakin reaalisen tulotason säilyttämistä. Neuvottelujen arveltiin jatkuvan pitkälle kevääseen.
Kun näytti ilmeiseltä, ettei maataloustulon korotuksesta voida lähikuukausina sopia, ryhdyttiin MTK:ssa kaavailemaan kahdessa vaiheessa toteutettavaa ratkaisua. Maaliskuun alussa kompensoitaisiin vain siihen asti todetut kustannusten nousut ja varsinaiset maataloustuloneuvottelut käytäisiin vasta syksyllä. Tällöin hyvitettäisiin edellisen ratkaisun jälkeen todettu kustannustason nousu ja sovittaisiin maataloustulon korotuksesta. Ratkaisun toinen vaihe tulisi voimaan syyskuun alusta. Hallituksen kanssa asiasta neuvoteltaessa sovittiinkin MTK:n esittämästä toimintalinjasta.
Maaliskuun alussa suoritettavassa tarkistuksessa oli sitten kysymys vuoden 1976 maataloustulosopimuksen jälkeen tapahtuneista kustannusten nousuista, jotka tammikuuhun 1977 mennessä todettiin 438 milj. markaksi ja edellyttivät tavoitehintojen ja hintapoliittisen tuen korottamista keskimäärin 5,8 %. Tämän lisäksi MTK vaati, että hinnoitteluvuoden 1976/77 ajaksi erinäisistä syistä korvaamatta jätetty 155 milj. markkaa oli nyt otettava huomioon, kuten vuoden 1976 maataloustulosopimus edellytti. Tähän ei hallitus kuitenkaan suostunut, vaan katsoi että siitä olisi sovittava vasta syksyn neuvottelujen yhteydessä. Kuitenkin MTK:n vaatimus perustui saman pääministerin johtaman enemmistöhallituksen kanssa tehtyyn sopimukseen ja silloin voimassa olleen lain pelisääntöihin.
Tavarahintoja ja hintapoliittista tukea korotettiin siten maaliskuun alusta keskimäärin 5,8 %. Lihan tavoitehintojen korotus oli 10-15 %:n suuruusluokkaa. Maidon tavoitehinnan korotus 10,5 penniä litralta ei nostanut tuottajahintaa juuri lainkaan, koska samalla jouduttiin valtiontaloudellista syistä vähentämään valtion varoista maksettavaa lisähintaa 7 pennillä ja maitoon oli vuoden alusta tullut noin 3 pennin markkinointimaksu. Myös kananmunantuottajat saivat tyytyä entiseen hintaan. Rehuviljan hintojen korotus 4 pennillä vastasi suunnilleen hintatason keskimääräistä nousua. Leipäviljan hinnan korottamiseen hallitus suhtautui kielteisesti, mutta suostui kuitenkin vehnän tavoitehinnan tarkistamiseen 3 pennillä. Vehnälle määrätyn 6 pennin markkinointimaksun vuoksi merkitsi päätös kuitenkin tuottaja hinnan alenemista 3 pennillä kilolta. Hintapoliittista tukea lisättiin 18 %.
Kevään kuluessa yleisessä talouspoliittisessa tilanteessa tapahtui selkiintymistä. Keskitettyyn palkkaratkaisuun ei tosin päästy, mutta liittokohtaiset kaksivuotiset työehtosopimukset syntyivät suunnilleen tulopoliittisen virkamiehen suositusten pohjalta, ja niiden arvioitiin merkitsevän vuoden 1977 sopimuspalkkoihin keskimäärin 6 %:n korotusta. Toukokuun puolivälissä tapahtui myös hallituksen vaihdos Kalevi Sorsan muodostaessa vasemmiston ja keskiryhmien enemmistöhallituksen.
MTK kävi uuden hallituksen kanssa epävirallisia neuvotteluja jo kesäkuussa. Pääministeri korosti tällöin, ettei maataloustuloratkaisu saisi vaarantaa Liinamaan suosituksen pohjalta syntyneitä palkkaratkaisuja ja ettei hallitus ollut valmis ottamaan huomioon syksyn neuvotteluihin siirtynyttä 155 milj. markan erää. Kun viralliset neuvottelut elokuun 12. päivänä aloitettiin, ei niissä juuri edistytty ja hallitus antoi melko pian ymmärtää, että ratkaisuja tultaisiin tekemään poliittisella tasolla. Mutta hallituksella oli myös omassa keskuudessaan vaikeuksia päästä asiasta yksimielisyyteen. Maataloustuottajat saivat odottaa hallituksen tarjousta elokuun viimeiseen päivään asti, joksi päiväksi myös MTK:n valtuuskunta oli kutsuttu koolle.
Tarjous päätyi 410 milj. markkaan, johon kustannuskompensaation lisäksi sisältyi maataloustulon korotusta 167 milj. markkaa eli 5,9 %. MTK:n valtuuskunta hylkäsi tarjouksen. Valtuuskunta katsoi, ettei maataloustuloon olisi itse asiassa tullut juuri mitään korotusta, koska aikaisemmasta kustannustason noususta 155 milj. markkaa olisi jätetty korvaamatta. Sitä paitsi edellisenkin vuoden palkkaratkaisuista saatu hyvitys oli suurelta osalta menetetty maataloudelle sittemmin asetetuilla valmisteveroilla ja markkinointimaksuilla. Mutta valtuuskunnan vielä käsitellessä paperia tuli julkisuuteen tieto, että hallituksessa oli sovittu tarjouksen mukaisesta ratkaisusta. Virallinen päätös tehtiinkin vielä saman päivän iltana.
Tavoitehintoja ja hintapoliittista tukea korotettiin syyskuun alusta lukien keskimäärin 5,1 %. Pääosa korotuksesta meni naudanlihaan, jonka tavoitehinta nousi noin 16 %. Sianlihassa korotus oli noin 4 % ja maidossa noin 3 %. Muut tavoitehinnat jätettiin ennalleen. Lisäksi varattiin 40 milj. markkaa käytettäväksi maidosta enintään 15 000 litran ja kananmunista enintään 12 000 kilon vuosituotantoon asti maksettavaan lisähintaan, joka maidossa oli 2,4 penniä litralta ja kananmunissa 10 penniä kilolta. Lisähinta maksettiin yrityskoosta riippumatta kaikille tuottajille ja sen arvioitiin nostavan maidon keskimääräistä tuottajahintaa 1,2 penniä ja kananmunien 7 penniä.
Maataloustuottajissa hallituksen sanelupäätös herätti suurta tyytymättömyyttä. Tuhannet Uudenmaan ja Etelä-Hämeen tuottajat kokoontuivat syyskuun 3. päivänä mielenosoitukseen Lahteen ja tukkivat pitkillä traktorijonoilla liikenteen kaikilla Lahteen johtavilla teillä.
Lähdeaineisto: Liisa Sauli MTK ja Suomen maatalouspolitiikka ISBN 951-26-3085-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti