Ahti Karjalainen kirjoittaa, että olin keskiviikkona 21.8.1968 aikaisin aamulla keskustapuolueen työvaliokunnassa. Kokouspaikalla sain kiireellisen kutsun Kekkosen puheille. Tapasin presidentin ja pääministeri Mauno Koiviston linnassa klo 9.00. Kekkonen kertoi, että Neuvostoliiton suurlähettiläs A. E.Kovalev oli koko aamuyön yrittänyt päästä tapaamaan häntä, mutta puhelinyhteys onnistui vasta aamulla. Suurlähettiläs kävi presidentin luona klo 8.00.
Kovalev kertoi Tsekkoslovakian miehityksestä ja Varsovan liiton joukoille annetusta tehtävästä. Varsovan liiton joukot olivat lähteneet Tsekkoslovakiaan, koska Neuvostoliiton johdon mielestä Tsekkoslovakian uudet johtajat eivät olleet pitäneet niitä lupauksia, joita he Bratislavassa antoivat sosialismia vastustavien voimien poistamiseksi Tsekkoslovakiasta ja koska Moskovassa katsotaan, että perimmäisen tarkoituksena on ollut Tsekkoslovakian irrottaminen sosialistisesta leiristä. Varsovan liiton joukot menevät Tsekkoslovakiaan Tsekkoslovakian johtomiesten pyynnöstä ja nuo sosialismin vastaiset voimat ovat nyt poistettu paikoiltaan, Karjalainen kirjoittaa Kovalevin kertoneen.
Tsekkoslovakian suurlähettiläs Zdenek Urban kävi kello 16.00 luonani yksityisesti selostamassa tilannetta. Hän oli ihmiskasvoiseen sosialismiin pyrkineen Alexander Duncekin uudistusohjelman innokas kannattaja. Suurlähettiläs oli niin järkyttynyt, ettei pystynyt juuri puhumaan ennen kuin olin tarjonnut lasillisen vahvistukseksi, Suurlähetystöllä ei ollut yhteyttä omaan ulkoministeriöönsä, joten Urban ei voinut kertoa mitään täsmällistä. Hän lupasi kuitenkin käydä myöhemmin uudestaan kertomasta tilanteesta, kunhan tietokanavat saataisiin auki. Illalla Urban kävi virallisesti tapaamassa Koivistoa ja minua. Urbanin mukaan miehitysjoukot tulivat vastoin johdon tahtoa ja lupaa ja sen tietämättä.
Urban tuli uudestaaan selostamaan tilannetta lauantaina 24.8.1968 klo 15.00. Hänellä oli nyt jonkin verran hallituksen piiristä saatua virallista tietoa. Lisäksi hän oli hankkinut paljon täsmentävää aineistoa epävirallisten yhteyksiensä kautta. Hän oli onnistunut muodostamaan kuvan sekä juuri silloin menossa olleista Tsekkoslovakian johdon neuvotteluista Moskovassa että Prahan tilanteesta. Keskustelumme aikana ja heti niiden jälkeen tekemäni hätäiset muistiinpanot kuvastavat hyvin noiden päivien tunnelmia ja Urbanin kertomuksen dramaattista sävyä:
”Moskovan neuvottelut sujuvat korrektisti. Tavoitellaan kompromissia. Dubcekin ja Cernikin (pääministeri) olinpaikka tuntematon. Svoboda (presidentti) palaa tänä iltana todennäköisesti kotiin. Urban soitellut kolleegoilleen Lontooseen ja Skandinaviaan. Virallinen tieto Prahana UM:sdtä. Hallitus on pitänyt 22-3 koko ajan istuntojaaan varap. strougalin johdolla + 22 ministeriä. Ministerit antoivat raportit alaltaan. Olot epänormaalit. Miehitys jatkuu. Cernik ei voinut osallistua istuntoon, samoin Hajek (ulkoministeri), Sik (talousteoreetikko), Vlasak, jotka ulkomailla. Hallituksella ei normaalia yhteyttä parlamenttiin. Maan tilasta ei tietoa miehityksen vuoksi. Hallitus voi hoitaa vain tärkeimpiä tehtäviä. Hallitus + Svoboda yhdessä sitä mieltä, että Dubcek, Cernik ja Smrkovsky (kansalliskokouksen puhemies) on vapautettava.”
Miehityksen ja siitä alkaneen normalisoinnin aikana Urban kutsuttiin kotiin, ja Helsingissä kiertävien huhujen mukaan hän toimi Prahassa hotellin vahtimestarina. Tsekkoslovakian miehitys oli järkytys kaikille kommunistipuolueille. SKP:n seuraavaksi viikonlopuksi suunniteltu 50-juhlakokous jouduttiin peruuttamaan. Neuvostoliiton voimatoimet saivat koko kansandemokraattisen liikkeen syvän hämmennykseen tilaan ja miehitys nopeutti SKP:n jakautumista kahtia.
Miehitys aiheutti tietysti suurta kansainvälistä hämminkiä ja se rasitti Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Pääministeri Kosygin kävi syksyllä epävirallisesti tapaamassa Kekkosta kalastuksen merkeissä. Häntä Hangon vesille tuonut neuvostoliittolainen sotalaiva ilmestyi yllättäen suomalaisten merivartijoiden silmien eteen. Kekkonen sanoi ilmoittaneensa adjutantille ja käskeneensä ilmoittaa siitä merivoimien komentajalle. Tiedon kulku katkesi jossakin. Merivartiosto oli aloittamaisillaan varoituslaukausten ampumisen, kun se sai tiedon, että tulija oli laillisella asialla.
Ahti Karjalainen kertoo, että hän piti YK:n yleiskokouksessa lokakuussa 1968 Suomen virallisen puheenvuoron, jossa otti kantaa myös Tsekkoslovakian miehitykseen. Ahti Karjalainen totesi puheessaan kansainvälistä ilmapiiriä kiristäneet kriisipesäkkeet, ja mainitsi samanarvoisina rinnakkain mm. Vietnamin sodan, Lähi-Idän kriisin ja Tsekkoslovakian miehityksen. Karjalaisen mukaan ”kaikkien valtioiden on kunnioitettava toistensa alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta.. Väkivallan käyttö ja sillä uhkaaminen kansainvälisissä suhteissa on kaikkialla torjuttava”.
Neuvostoliitto ei pitänyt Karjalaisen sanavalinnasta, vaikka sen kärki suuntautui yhtä lailla Washingtoniin kuin Moskovaankin. Suurlähetysneuvos Stepanov esitti 25.10.1968 tyytymättömyytensä moniin Suomen ulkopoliittisiin kannanottoihin. Listan ensimmäisenä oli Karjalaisen YK-puhe. Myös suurlähettiläs Kovalev kommentoi Ahti Karjalaisen YK-puhetta kriittiseen sävyyn, mutta hänellä ei ollut virallista lausuntoa esitettävänään. Kovalev oli muodollisesti Stepanovin esimies, mutta Stepanovilla oli enemmän poliittista valtaa.
Stepanov otti syksyn 1968 aikana esiin monia muitakin tapauksia, jotka hän tulkitsi neuvostovihamielisyyden merkiksi tai uuden ulkopoliittiseen suunnan enteiksi. Karjalainen kertoo selostaneensa Kekkoselle kaikki Stepanovin valitukset. Karjalaisen YK-puheen lisäksi Stepanov oli nyreissään hallituksen päätöksestä liittyä OECD:hen. Virallista kannanottoa ei kuitenkaan kuulunut. OECD-jäsenyyden aiheuttamat vaikeudet pakottivat suureen varovaisuuteen myös pohjoismaista tulliliittoa koskevassa neuvottelusarjassa, joka vähitellen kehittyi NORDEK-suunnitelmaksi. Neuvostoliiton suurlähetystä seurasi kehitystä hyvin tiiviisti. Pohjoismaiden yhteistyöministereiden NORDEK-suunnitelma valmistui tammikuun alussa 1969. Hallituksen iltakoulussa 3.12.1969 sovittiin, että Koivisto ilmoittaa Suomen lykkäystoiveen, jos kukaan muu pääministereistä ei sitä tee. Asiaan jouduttiin palaamaan vielä 5.12.1969, jolloin Koivisto tuskastuneena ehdotti päätettäväksi, että hän ehdottaa muiden pohjoismaiden pääministereille Turun kokouksen lykkäämistä. Hallitus hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti. Näin Suomi irrottautui NORDEKista. Neuvostoliittio tulkitsi NORDEKin kiertoteiksi EEC:hen.
Lähdeaineisto:
Ahti Karjalainen – Jukka Tarkka: Presidentin ministeri ISBN 951-1-08892-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti