Prahan ääni

Lieko Zachovalova oli kansanedustaja ja ministeri Yrjö Leinon ja äitinsä Alli Loviisa Simola-Ketolan tyttö. Hän toimi Vapaan Sanan kirjeenvaihtajana Prahassa 1949-1950, Prahan radion ruotsinkielisen toimituksen toimittajana 1950-1960, Livet i Tjeckoslovakien-lehden toimittajana 1961-1969 sekä Yleisradion kirjeenvaihtajana vuodesta 1966. Hän raportoi Tsekkoslovakian miehityksen traagisista vaiheista Yleisradion uutislähetyksissä.

Miehityksestä Lieko kertoo seuraavaa: Oli yö. Puhelin soi. Langan päässä oli työtoverini: ”Vastavallankumous on puhjennut, ne tulevat!” Puhelin soi uudelleen noin kello kuuden aikaan. Jarmo Jääskeläinen soitti Puolasta: Helsingistä ei ollut saatu yhteyttä Prahaan. Oliko minulla juttua annettavana? Luin Jarmolle seuraavan:

”Tänä yönä heräsivät huonounisimmat prahalaiset lentokoneiden jylinään. Puhelimet soivat perheissä keskellä yötä: Varsovan liiton joukot vyöryivät kaikilta tahoilta maahan. Silminnäkijäin ja vierasmaalaisten radioasemien toistama tieto levisi kuin kulovalkea. Mitä on tehtävä? Ainoa mahdollisuus on pysyä rauhallisena. Vastarinta on turhaa. Kello 4.30 paikallista aikaa eli klo 5.30 Suomen aikaa aloitti Prahan radio lähetyksensä sanoin: Kello on 4.30. Täällä Tsekkoslovakian radio, Praha. Arvoisat kuulijat, on keskiviikko 21. elokuuta 1968. Lähetämme kohta Tsekkoslovakian kommunistisen puolueen keskuskomitean puhemiehistön tiedonannon. Mutta koska osa lähettimistämme ei toimi, emmekä tiedä lähetämmekö koko maalle, pyydämme teitä levittämään tätä tietoa kaikin keinoin. Tiedonannossa sanotaan, että miehitys alkoi eilen illalla klo 23 ja että se on tapahtunut tasavallan presidentin, parlamentin puhemiehistön, hallituksen puhemiehistön ja kommunistisen puolueen ensimmäisen sihteerin tietämättä. Sillä hetkellä oli puolueen puhemiehistö koolla käsittelemässä puoluekokousvalmisteluja. Puhemiehistö vetoaa kaikkiin kansalaisiin pysymään rauhallisina, olemaan tekemättä vastarintaa eteneville joukoille, koska valtakunnan rajojen puolustaminen on nyt mahdotonta. Tämän vuoksi eivät armeija, poliisijoukot eikä työläismiliisi ole saaneet puolustuskäskyä. Tsekkoslovakian kommunistisen puolueen puhemiehistö pitää tapahtunutta ei vain sosialististen maiden välisten suhteiden perusperiaatteiden vastaisena, vaan myös kansainvälisen oikeuden perusnormien kieltämisenä. Kaikki johtohenkilöt pysyvät paikoillaan, joihin heidät on valittu Tsekkoslovakiassa pätevien lakien ja määräysten nojalla. Perustuslain mukaiset elimet kutsuvat viipymättä koolle parlamentin, hallituksen ja kommunistisen puolueen keskuskomitean puhemiehistön.”

Jatkoin työntekoa. Vuoroin tein muistiinpanoja kuulemastani, vuoroin työstin niistä juttua. Kahden seuraavan jutun kohtalosta minulla ei ole pitävää tietoa. Paperin ylänurkkaan on merkitty ”Annettu Jarmo Jääskeläiselle Varsovaan”.

”Prahassa ammutaan, vaikka ihmisiä on paljon kaduilla. Autoja on ajettu lyttyyn, katukivetystä rikottu. Vieraat joukot ovat omasta mielestään tulleet pelastamaan sosialismia Tsekkoslovakiassa. Eräs neuvostoupseeri luuli tänä aamuna Tsekkoslovakian television mukaan, etteivät joukot olleet lainkaan ylittäneet oman maan rajoja. Eipä ihme paskumahaisissa Antonov-merkkisissä kuljetuskoneissa, joissa tänne on tultu, on vaikea suunnistaa. Brnossa olevat neuvostoturistit taas arvelivat kysymyksessä olevan sotaharjoitukset. Sotapojat hyökkäysvaunuissa eivät voi asialle mitään. Älkää viheltäkö heille, älkää provosoiko heitä – näin vetosi kello 11.05 paikallista aikaa Pilsenin radio, joka nimitti itseään viimeiseksi vapaan Tsekkoslovakian mikrofoniksi. Mutta samanaikaisesti lähetti myös Praha. Miehitys on tosiasia. Se etenee strategisesta kohteesta toiseen – Prahan radio, pääposti lennättimeen, kommunistisen puolueen keskuskomitean rakennus, hallitusrakennukset, Brnossa radio, television studiota ei vielä moneen tuntiin ole löydetty, se jatkaa lähetystään, samoin Praha. Prahan radion toimittajat jatkavat toimintaansa jostakin muualta. Maan laillista presidenttiä, hallitusta ja kommunistisen puolueen johtoa tukevia päätöslauselmia tulee samalla suurista tehtaista, kaikenlaisilta työpaikoilta, sotilaspiireistä. Monissa vaaditaan puoluekokouksen kutsumista koolle viipymättä.
Tasan kello 12 Prahassa ja monissa muissa kaupungeissa kaikki sireenit ulvoivat, ja kaikki liikenne pysähtyi kahdeksi minuutiksi. Tämä oli kulttuurijärjestöjen yhteistyökomitean järjestämä mielenosoitus. Muihin ei pitäisi ryhtyä. Prahan radio vetoaa radiotalon ulkopuolella parveileviin ihmisiin, että he hajaantuisivat. Miksi turhaa verenvuodatusta? Se ei hyödytä ketään. Havaintopaikaltani, kaupungin laidalla sijaitsevalta korkealta kukkulalta näen radion suunnalta korkean mustan savupatsaan, toinen nousee jostakin Vanhasta kaupungista. Radio selitti juuri, että neuvostotankki klo 12 ampui suoraan kohti Kansallismuseon julkisivua. Ennen kuin televisio ennen puolta päivää lakkasi lähettämästä tilapäisstudiostaan jostakin metsästä, se välitti suorastaan rukoilevan vetoomuksen prahalaisille pysyä rauhallisina, ”Ettehän halua, että monen sodan kauhut kestäneet korvaamattomat muistomerkkimme ammutaan hajalle?”

Lieko Zachovalovan kirja Prahan ääni on merkittävä kirja asioista, joita emme voi emmekä saa unohtaa.

Lähdeaineisto: Lieko Zachovalova: Prahan ääni ISBN 951-37-2533-2