keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Mauno Koivisto Suomen Pankin pääjohtajaksi















Suomen Pankin pääjohtaja Klaus Waris pyysi yllättäen eroa virastaan syyskuussa 1967. Vuoden 1967 devalvaation jälkeen Waris toteutti päätöksensä erota Suomen Pankista. Waris ei ollut koskaan tullut erityisen hyvin toimeen presidentti Kekkosen kanssa. Ahti Karjalaisen mukaan Waris oli yksi niistä, joiden Kekkonen aina epäili toimivan häntä vastaan. Pääjohtajan eron tultua julkisuuteen alkoi tietenkin heti keskustelu uudesta pääjohtajasta. Sosiaalidemokraatit toivat hyvin pian esille oman ehdokkaansa. Hän oli istuvan hallituksen valtionvarainministeri Mauno Koivisto. Keskustapuolueen ehdokas oli ulkoministeri, kansantaloustieteessä väitellyt Ahti Karjalainen. Kolmas ehdokas oli Suomen Pankin johtokunnan jäsen, kansantaloustieteessä väitellyt Reino Rossi, joka oli ehdokkaista mahdollisesti pätevin. Hänellä oli myös eniten kokemusta työskentelystä Suomen Pankissa. Puolueisiin sitoutumaton Rossi sai oikeiston tuen.

Valtionvarainministeri Mauno Koivisto oli juuri nimitetty Osuusliike Elannon pääjohtajaksi ja tiettävästi hän ei aluksi olut Suomen Pankin pääjohtajan virasta erityisen kiinnostunut. Sen sijaan Karjalainen ja Rossi olivat tehtävästä kiinnostuneita. Ahti Karjalainen oli halukas jättämään ulkoministerin tehtävät ja luopumaan myös kansanedustajuudesta. Ne lyhyet jaksot, jotka hän oli ollut Suomen Pankissa, olivat olleet hänelle mieluisia aikoja. Karjalainen piti Suomen Pankin ilmapiiristä.

Suomen Pankin pääjohtajan nimittää avoimella kirjeellä hallituksen esityksestä tasavallan presidentti. Pankkivaltuusmiehet tekevät asiasta niin sanottuna ehdolle panona esityksen hallitukselle. Vuonna 1967 oli vasemmistolla eduskunnan voimasuhteiden mukaisesti pankkivaltuusmiesten enemmistö. Puheenjohtaja oli Veikko Kokkola ja jäsenet olivat Rafael Paasio, Olavi Salonen, Aarne Saarinen, Oiva Lehto, Nestori Kaasalainen, Eino Uusitalo, Tuure Junnila ja Verner Korsbäck. Päätettäessä ehdollepanosta äänestytti Veikko Kokkola ensin Karjalaisen ja Rossin välillä. Keskustapuolueen Kaasalainen ja Uusitalo äänestivät Karjalaista, Junnila Rossia ja vasemmiston viisi pankkivaltuusmiestä ja ruotsalaisten Korsbäck pidättyivät äänestyksestä. Näin toisessa äänestyksessä olivat vastakkain Karjalainen ja Koivisto. Koivisto voitti äänin 5-3. Hän sai vasemmiston äänet ja Karjalaista äänestivät Kaasalainen, Uusitalo ja Korsbäck. Nyt puolestaan Junnila pidättäytyi ja antoi näin passiivisen tukensa Koivistolle.

Pankkivaltuusmiesten ehdollepanon mukaisesti presidentti Kekkonen asian myös ratkaisi ja Mauno Koivistosta tuli Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja. Reino Rossille Mauno Koiviston tulo pääjohtajaksi oli pettymys. Kun Koivisto heti Suomen Pankkiin tulonsa jälkeen siirtyi pääministeriksi, saneli vt. pääjohtajaksi joutunut Reino Rossi pankkivaltuusmiesten pöytäkirjaan von Fieandtin hengessä lausuman, jonka mukaan hän ei pitänyt Suomen Pankin kannalta hyvänä uuden pääjohtajan siirtymistä heti pääministeriksi. Rossi ei kauan Suomen Pankissa viihtynytkään. Vuoden 1968 lopulla hänet nimitettiin Suomen Sokeri Oy.n pääjohtajaksi. Hän kuitenkin suostui jatkamaan niin kauan, kuin Koivisto oli pääministeri.

Koiviston palattua vuonna 1970 Suomen Pankkiin siirtyi Keskuspankkia vuodesta 1946 palvellut Reino Rossi Suomen Sokeri Oy:n pääjohtajaksi. Presidentti Kekkonen piti Rossin lähtöä Suomen Pankin kannalta vahinkona ja hän oli vihainen siitä.
Suomen Pankki puhui Koiviston aikana kolmella äänellä. Simonen ja Hetemäki antoivat omia lausuntojaan keskustelematta niistä etukäteen pääjohtaja Koiviston kanssa. Pankin johtokunnan jäsen Simonen ei ollut pääjohtaja Koivistoa kohtaan lojaali. Koiviston tapa johtaa pankkia ei miellyttänyt Simosta.

Koiviston aikana johtokunta kokoontui Ahti Karjalaisen mukaan epäsäännöllisesti. Yleensä asioista ei tahtonut tulla mitään valmista. Karjalaisen mukaan Suomen Pankilla ei ollut 1970-luvun alkuvuosina mitään selvää rahapoliittista linjaa. Nyörit olivat löysällä. Liikepankit saivat Suomen Pankista lainaa erittäin edullisin ehdoin, minkä seurauksena ne suorastaan tyrkyttivät asiakkailleen lainoja. Kansantalousmiesten mukaan inflaation raju kiihtyminen 1970-luvun alkupuolella johtui suurelta osin juuri tästä keskuspankin löysästä rahapolitiikasta.
Mistä Suomen Pankin avokätisyys sitten johtui? – Ehkä siinä oli Koiviston kokemattomuutta. Hänhän tuli Suomen Pankkiin aivan noviisina. Ja tietysti avokätinen pankinjohtaja pysyy suosiossa, Ahti Karjalainen sanoi.

Lähdeaineisto: Lasse Kangas: Ahti Karjalainen tasavallan kakkosena ISBN 951-26-2591-1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti