Sydämen kieltä sydämelle

Anita Hallama kertoo päiväkirjassaan avoimesti ja rehellisesti presidentti Urho Kekkosta ja itseään yhdistäneestä monivuotisesta siteestä, joka on puhuttanut suomalaisia vuosikymmenet.
27.8.1963 On tapahtunut se, minkä aavistelin tapahtuneen toukokuisella Jugoslavian valtiovierailulla, jolle osallistuin Sylvin seuralaisena. Jotakin sellaista syttyi, mikä ei hevin sammu.
24.9.1963 Tänään vihdoin oikea kirje. Jotenkin osasin odottaa sitä viime keskustelumme jälkeen. Viesti on kirjeen lopussa: Kaipaan Sinua.
11.11.1963 Joku runoilija, jonka nimeä en nyt saa mieleeni, puhuu ”verhosta välillämme” ja sen putoamisesta. Se on nyt pudonnut. Tänään tuli kirje, joka on niin selväsanainen, että selkeämmin ei ihminen toiselle tunteitaan voi paljasta. Hän tunnustaa olevansa onnellinen, että saa rakastaa minua ja tuntea saavansa myös vastarakkautta.

4.1.1964 Tänään saapui kirje. Rakastan Sinua, hän päättää.
21.2.1964 Rakastan Sinua. Enemmän kuin eilen.
1.3.1964 Tänään tuli huolehtiva kortti.
29.3.1964 Pääsiäistervehdys. Rakastan Sinua, ja se on ihan totta. Ajattelen Sinua aina, ja se on ihan totta. Kaipaan Sinua aina, ja se on ihan totta. Se on ihan totta. Muista minua joskus ja ole kiltti.
10.4.1964 Tänään lähetti toi kirjan ”Maan puolesta”. Pääsiäisruno ei ollutkaan hetken inspiraatio, vaan hän muistaa sen yhä.
16.4.1964. Hyvän yön toivotus suudelmin. Kirjeitse. En voinut olla kirjoittamatta, koska sydämeni on niin täynnä Sinua, hän tunnustaa.
23.4.1964 Lyhyt kirjelappunen Utsjoen matkailumajalta. Voit olla varma, että et poistu ajatuksistani. Joka ilta syleilen Sinua. Kyllä se on ihan totta, kyllä se on ihan totta, kyllä…
29.4.1964 Taas lappunen Lapista, nyt Rovaniemeltä. Vain yksi rivi: Minulla on sanomattoman ikävä Sinua!
17.6.1964 Hän lähti Kultarantaan. Ennen lähtöä tuli kirje. Ja muista, että en unohda Sinua mielestäni hetkeksikään, hän vakuuttaa.

2.7.1964 Hän lähettää kirjeen. Rakastan Sinua ja ajattelen Sinua kaiken aikaa toivoen ja kaikkea hyvää toivottaen.
29.7.1964 Eilen rapuillalliset Kultarannassa, missä iso pöytäseurue. Tänä päivänä ikävöin Sinua enemmän kuin aikoihin. Olet minulle kaikkeni hän vakuuttaa,
17.8.1964 Tänään saamani kirje paljastaa hänestä uuden, hyvin kauniin puolen.
22.10.1964 Nimipäivänä kortti. Vain kolme sanaa. Rakas Rakastettu Rakkaudella.
15.12.1964 Lopputerveiset: ”Olet taskussani ja suutelen Sinua.

13.1.1965 ”Sinua, jota rakastan kuten en ketään toista – en ennen, en nyt, enkä tulevaisuudessa.”
9.2.1965 Hän on lähtenyt! Pitkäksi ajaksi viralliselle vierailulle Intiaan. Kaiken kiireen, touhun ja helteen keskeltä lähetän Sinulle joka aamu, päivä ja ilta lämpimät terveiseni hän lupaa.
16.2.1965 Lupaus pitää. Muista, että Sinua aina muistaa se, joka Sinua syvästi rakastaa.
23.2.1965 Ei mikään ole muuttunut. Kirjeestä henkii syvä ikävä.
2.3.1965 Taas uusi kirje Intiasta. Loppu on kuin rakastuneen koulupojan tai ylioppilaan korjeestä: jos pidät minut, olen onnellinen.
23.3.1965 Sain sähkeen Zakopanesta. Tekstinä vain: Hyvää Pääsiäistä. Izminiemen Akseli. Niin hänen tapaistaan. Sylvi kertoi kerran saaneensa äitienpäiväkortin, jossa oli allekirjoitus: Seurasaaren pulipojilta.
11.4. Kirje Göteborgista. Saat tehdä minun kanssani mitä haluat, mutta minä rakastan Sinua, eikä minulla ole mitään muuta!
12.4.1965 Lisää kirjeitä Göteborgista. Rakkaudentunnustuksia. Toinen toistaan kauniimpia.
17.4.1965 Hän on lähtenyt Lappiin hiihtämään ja kirjoittaa matkalta. Hän on kirjoittanut viestiin loppuun ”piristeeksi”: ”Kyllä Suomen kansa osaa. Kansan suusta on seuraava sanonta: Kulttuuria, sanoi Reenpää, kun v-n näki”.
19.4.1965 Hän on päässyt Inariin asti. Toivon, että lopultakin ymmärtäisit, että vilpittömästi Sinua rakastan, hän tinkaa.
15.5.1965 Soitin hänelle lentokentältä ennen lähtöäni Tukholmaan. Se on saanut hänet lähes sekaisin. ”Olin ajatellut kävellessäni: Jos Anita soittaa minulle lentokentältä, se on hyvin hyvä merkki; hän rakastaa minua ihan varmasti. Sinä soitit”.
20.5.1965 Ikävä Urholla kuitenkin on. Kova ikävä, jonka hän kestää vain siksi, että hän saa rakastaa ”ihanaa naista”, johon on kiintynyt syvästi ja jota rakastaa koko sydämestään.
24.6.1965 Juhannus. Ja lemmenkirje. Sinä olet se rakas ihminen, joka on tuonut onnen tunteen mieleeni, hän muistuttaa.

15.7.1965 Hän on Lapissa jälleen. Hän kertoo tuntevansa yhä kädellään sen, miltä selkäni tuntui ensimmäisen kerran tanssiessamme.
15.7.1965 Ja toinen kirje samana päivänä. Rakkaus voi olla kiihkoa, se voi olla vain hellyyttä, ja silloinkin se on rakkautta. Luulen, että hellyys on pitempiaikaista kuin pelkkä kiihkeys.
15.9.1965 Hän ei juuri tekemisiään varo. Tänään tullut kirje oli Tasavallan presidentin nimikkokuoressa, joten jokainen saattoi nähdä, keneltä se tuli. Kaipaan ja ikävöin Sinua.
9.10.1965 Kirje Tunisiasta. Haluaa tehdä minut onnelliseksi. Pulma on vain, miten sen asian voisin toteuttaa.
22.10.1965 Nimipäiväni ja onnittelukirje. Kiitän Sinua siitä onnen ajasta, minkä olet minulle suonut ja toivon, ettei se pääty milloinkaan, hän lopettaa.
25.10.1965 Käsipostissa rakkausruno.
6.12.1965 Kortti ja vain kolme sanaa: Rakas rakkaudella Rakastettu.
19.12.1965 Hän kirjoittaa ennen huomista lähtöään tärkeälle vierailulle Moskovaan.

1.3.1966 Syntymäpäiväonnittelut.
5.7.1966 Kirje, toissapäivänä Jyväskylästä lähetetty. Viimeiset rivit – hänen tyylilleen niin tyypilliset: ”Minulla on kaunis solmio ja Sinua ikävä”.
4.9.1966 Kortteja häneltä Sotshista ja Pitsundasta.
11.9.1966 Kirjeessä hän vuodattaa – taas kerran – rakkauttaan: hartaasti, monisanaisesti ja pitkään.
22.10.1966 Lämpimät nimipäiväonnittelut Tamminiemestä.

10.1.1967 Jaakon mielestä hänet pakotetaan lähtemään suurlähettilääksi Moskovaan.
23.1.1967 Lyhyt käsikirje, jonka Urho antoi kentällä lähtiessään ”itäisille maille” Jugoslaviaan ja Yhdistyneeseen Arabitasavaltaan, En jätä Sinua mielestäni, kun olen poissa luotasi.
30.1.1967 Kortin viesti on kaunis ja olen jo rauhallisella mielellä.
27.3.1967 Hänellä on kultainen sydän.
1.4.1967 Hän vakuuttaa, että hänen rakkautensa tulee säilymään, vaikka joutuisimme kuinka etäälle hänestä.
10.6.1967 Ensimmäinen kirje tänne Moskovaan. Hän kertoilee nyt kirjeessä sellaista, mitä tapasimme jutella puhelimessa.
30.6.1967 Ei kesä eikä loma Suomessa ole tuonut mitään muutosta meidän tilanteeseemme. Rakas. Kyllä minä ymmärrän, että Sinä olet kärsimätön.

29.9.1967 Olen jo ihmetellyt, kun kirjettä ei kuulu. Voi kauheata! Kuulin juuri radiosta hänen palanneen kotimaahan ja miltei suoraa tietä Auroran sairaalaan.
1.10.1967 Rakas. Älä ole surullinen. Kaikki kääntyy hyväksi, hän koettaa lohduttaa.
5.10.1967 Kortti. Vain yksi sana: Rakas. Muuta ei tarvita. Siinä on kaikki.
22.10.1967 Nimipäiväkortti. Uusi kortti: ”Rakas Rakastettuni”.
29.10.1967 Olemme siirtyneet käyttämään puhelinta, vaikka kuuluvuus on aika ajon todella olematon. Tärkeintä on kuitenkin se, että kuulee toisen äänen. Luonnollisesti muistamme kaiken aikaa, että emme ole linjalla yksin.
16.11.1967. Tapasimme.
6.12.1967 Hän on suloinen.
29.12.1967 Hän on iloinen siitä, että tapasimme ennen paluutani tänne.

Lähdeaineisto: Anita Hallama: Sydämen kieltä sydämelle ISBN 951-1-17636-6