Legendaarista Pekka Tiilikaista (1911-1976) on sanottu Suomen sinivalkoiseksi ääneksi - eikä suotta. Pekka Tiilikainen tuli tiedotushenkilöstön kolmannelle kertausharjoituskurssille lokakuussa 1938. Tiilikaisen sotilasarvo oli reservin korpraali. Tiilikaisen lisäksi kurssille oli kutsuttu myös Huvustadsbladtin toimittaja Enzio Sevon. Tarkoitus oli antaa valmius radioselostajaksi myös mahdollisessa kriisitilanteessa. Vuotta myöhemmin oppeja tarvittiin, kun Yleisradio lähetti toimittajat joukkojen keskelle. Haluttiin pitää yhteyttä sotilaiden ja kotiseudun välillä.
Mitäs siviilejä?
Tiilikainen ja Sevon liikkuivat ääniautolla kahden teknikon kanssa. He olivat Karjalan kannaksella, ku sota syttyi. Helsingista annettiin ohjeet, että tunnelmia pitää kuvata tuoreeltaan. Tiilikainen oli vielä omissa siviilivaatteissa, kun he jättivät auton Vuoksen rannalle ja lähtivät kävellen kohti kolmen kilometrin päässä olevaa etulinjaa. Matkalla nelikko joutui keskelle vihollisen ampumaa kranaattisadetta. Eteenpäin kuitenkin mentiin. Välillä kontaten, joskus jopa ryömien. Yllättäen Tiilikainen huomasi tuijottavansa pimeyden keskellä raskaan sotilaspistoolin mustanpuhuvaan piippuun. Siitä seurasi kysymys: - Mitäs siviilejä täällä liikkuu? Joukoille oli tiedotettu radiomiesten tulostal mutta nämä eivät arvanneet yhden heistä liikkuvan edelleen siviilitamineissa. Selostamaan tottunut ääni värisi, kun Tiilikainen selvitti asian läheisessä korsussa. Seuraavaa matkaa varten hän pukeutui sotilasvaatteisiin.
Suomussalmi, surunsalmi
Suomussalmella ja Raatteessa suomalaiset saavuttivat koko maailmaa kohahduttaneet voitto puna-armeijan kahdesta valiodivisioonasta, ja Tiilikainen lähti paikalle. Hän haastatteli eversti Hjalmar Siilasvuota ja selosti radion kuuntleijoille Suomussalmen kirkonkylän radiomaisemaa, jonka jokaisesta savupiipun rungosta uhosi sodan ankaruus.
Tiilikainen työntyi myös yhteen taloon, vaikka kaikkia rakennuksia ei vielä ollut ehditty puhdistaa vihollisen asettamista miinoista. Jos miinoja oli ollut, tuo lähetys olisi jäänyt radioselostajan viimeiseksi tässä elämässä. Tiilikainen jatkoi selostusta puhuen huonekaluista, peräseinää vastaan nojanneesta vihollisen kivääristä, lavitsoista ja siivottomuudesta. Sen, että yhdestä huoneesta löytyi yhdeksän kranaatien silpomaa venäläistä, Tiilikainen jätti mainitsematta.
Lentäviä vasikoita
Ei mennyt kauan, kun annettiin uusi ilmahälytys. Useita kranaatteja tuli ratapihalle, monet osuivat vaunuihin. Tiilikainen makasi litteänä kuin lahna. Hän nosti päätään samalla hetkellä, kun kaksi vasikkaa lensi ilmassa. Toinen ulvahti pari kertaa ja kärsi niska murtuneena sankarikuoleman. Toinen teki ilmassa voltin, putosi jaloilleen ja horjui takaisin rikkoutuneen vaunun luo.
Hieman ennen rauhan solmimista radion ääniauto kävi Viipurissa. Ääniauto teki hitaasti markaa kranaattien silpomia Kannaksen teitä, kun yläilmoista hyökkäsi kaksi neuvostohävittäjää. Neljämiestä sukelsi lumihankeen ajoneuvonsa viereen, mutta autostakaan ei ollut suojaa, sillä koneet tulivat eri suunnista. Yksi luotisarjoista uppoutui Tiilikaisesta viiden metrin päähän ja toinen pöllytti lunta aivan silmien edessä. Hävittäjien viimein poistuessa Sevon ja toinen äänimies löytyivät pellolta. Äänimies kakkonen oli piiloutunut kiven taakse. Sen päällä oli luotisuihkujen selvät jäljet. Nelikko tuijotti vakavina toisiinsa, kunnes jokainen purskahti vapauttavaan nauruun.
Aunuksen radiossa
Äänislinnan valtauksen jälkeen syksyllöä 1941 Aunuksen radio marssi sinne. Itse asema oli sijoitettu linja-autoon ja muu omaisuus mahtui yhteen kuorma-autoon. Henkilökuntaan kuului Tiilikaisen lisäksi asemanhoitaja Niilo Sauros ja muonituslotta. Äänislinnassa Aunuksen radio asettui aluksi ns. Tiltun nyppylällä oleviin hatariin tiloihin, joihin mahtui lisääntyvä henkilökunta. Sen jälkeen tilat saatiin aivan keskikaupungilta Karl Marxin kadun varrelta, Kadun nimi muutettiin Marskin kaduksi. Ahti Sonninen, säveltäjä ja tottunut esiintyjä, toi oman suuren panoksensa Aunuksen radion ohjelmiin. Ohjelmista ei ollut pulaa, vaikka mikrofoni oli auki kello seitsemästä kahteenkymmeneenkolmeen paria päivätuntia lukuunottamatta. Aunuksen radiolla ol historiansa aikan seuraavat studiopaikat: perustamiskylä Vieljärvi, sitten Äänislinna, paluumatkalla Kolatselkä, Harlu ja Pälkjärvi. Yhdessä yössä pystyttiin käynnistämään ja siirtämään radiotoiminta paikasta toiseen. se edellytti, että majoitustiedustelu oli suoritettu ja rekkavaunut lähtivät salamoina liikkeella. Vieraskirja sivula esiintyy ryhmä Tauno Palo, Hannes Häyrinen ja Toivo Kärki. Palo on merkinnyt vieraskirjaan, että hyvä oli sauna, mutta oli unohdettu lämmittää. Oopperalaulaujatar Helli Pihlaja kävi useita kertoja Äänisen rannalla. Aunuksen radionn tähti oli laulajatar Lulu Paasipuro. Muista esiintyjistä mainittakoon Aulikki Rautavaara ja Lea Piltti. Aunuksen radiossa vierailivat myös Olavi Paavolainen, Hugo Jalkanen, Martti Haavio, Yrjö Jylhä, Oiva Paloheimo.
Aunuksen radion perustamisen jälkeen perustettiin Karhumäkeen Äänisen radio, Rukajärvelle Korven radio, Kiestingin ja Uhtuan suunnalle Vienan radio. Kannaksellekin syntuyi oma sotaradionsa.
Haavoittuminen
Jatkosodassa Tiilikainen toimi Aunuksen radiossa, Hänet ylennettiin vänrikiksi ilman upseerikoulua 3.lokakuuta 1941. Heinäkuussa 1944 kapteeni Yrjö Keinonen teki pataljonineen vastahyökkäyksen upottavan Onkamosuon yli Tsumeikan länsipuolelle. Paikalle tuli evrsti Matti Aarnio, joka laati aiheesta selostuksen radioon. Talvisodan kuuluisa Motti-Matti ja Pekka seurasivat hyökkäysvalmisteluja Keinosen komentopaikalla aamuyöllä, kun sumun hälvettyä sinne alkoi iskeytyä vihollisen ampumia kranaatteja. Aarnio ei välittänyt suojautua, ei myöskään Tiilikainen, vaikka Keinonen sukelsi viisaasti piiloon poteronsa pohjalle. Hetken kuluttua yksi kranaateista räjähti ainoastaan muutaman metrin päässä, sirpaleet viilsivät niin Aarniota kuin Tiilikaista. Radioselostaja loukkaantui pahemmin eikä kyennyt liikkumaan. Sotasairaalassa Tiilikainen virui puoli vuotta, mutta oikea nilkka jäi osittain halvaantuneeksi, Tulevia ja mittavia radioselsotuksia se ei kuitenkaan estänyt.
Yhdettoista olympialaiset
Pekka Tiilikainen voitti 400 metrin ja 1500 metrin uinnissa Pohjoismaiden mestaruudet.
Tiilikainen oli jo vuonna 1939 kouluttanut Yleisradion toimeksiannosta neljäkymmentä urheilutoimittajaa vuoden 1940 Helsingin olympialaisia varten. Olympialaiset siirtyivät sodan vuoksi vuoteen 1952, mutta samat neljäkymmentä toimittajaa olivat edelleen valmiina palvelukseen. Tekniset vaatimukset olivat kuitenkin muuttuneet vuosikymmenessä, joten Tiilikainen joutui kokoamaan paljon enemmän toimituskuntaa.
Sodan jälkeen Tiilikainen toimi alkuperäisen metsäradion ensimmäisenä juontajana. Vuonna 1951 hänelle koitui omien sanojensa mukaan uransa raskain urakka, kun hän selosti Suomen Marsalkka Mannerhimin hautajaiset radiossa. Tiilikainen purskahti itkuun kesken juonnon.
Pekka Tiilikainen on selostanut Suomen kansalle yhdettoista olympialaiset, lukuisat MM-hiihdot sekä Suomi-Ruotsi-maaottelut.
Ylen arkisto Pekka Tiilikainen
Pekka Tiilikainen ja Aunuksen radio
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F01540_1
Lähdeaineisto:
Pekka Tiilikainen Sinivalkoinen ääni
Seppo Porvali Talvisodan sankarit ISBN 951-584-630-7
Ylen arkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti