Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan Pietarin kuvernementissa asui noin 115 000 inkeriläistä, kun vuonna 1989 heitä asui alueella enää noin 16 000. Stalinin aikana inkeriläisiä vainottiin. Inkeriläisiä vangittiin ja pakkosiirrettiin muun muassa Siperiaan. Toisessa maailmansodassa saksalaisten miehitettyä Leningradin aluetta 62 000 inkeriläistä evakuoitiin Suomeen jatkosodan aikana 1943, mutta he kokivat valtaväestön taholta syrjintää. Sodan päättänyt Moskovan välirauhansopimus 1944 velvoitti Suomen palauttamaan Neuvostoliiton kansalaiset sisältäen myös Neuvostoliitosta lähteneet suomalaiset, joista valtaosa oli inkeriläisiä. Nämä eivät kuitenkaan saaneet palata kotiseudulleen, vaan heidät karkotettiin eri puolille maata.
Vuonna 1990 Tasavallan presidentti Mauno Koivisto antoi lausunnon, jonka mukaan inkeriläisiä tulisi kohdella paluumuuttajina, eli heidät rinnastettaisiin esimerkiksi Ruotsista takaisin muuttaviin suomalaisiin. Tämän seurauksena Suomessa arvioitiin vuonna 2001 olevan noin 20 000 inkeriläistä paluumuuttajaa. Paluumuuttoon oikeuttaneen inkeriläisyyden määritelmät perustuivat aluksi isovanhempien kansallisuuteen, ja monet inkeriläiset paluumuuttajista puhuivat suomea heikosti tai ei lainkaan.
Inkerinmaa
Inkeri eli Inkerinmaa on Luoteis-Venäjällä sijaitseva historiallinen alue, joka nykyisin kuuluu Pietarin kaupunkiin ja sitä ympäröivään Leningradin alueeseen Pinta-alaltaan noin 15 000 neliökilometrin alue ulottuu Rajajoelta pohjoisessa, Narvajoelta tai Laukaanjoesta lännessä Laatokkaan ja Lavajokeen idässä.
Inkeri oli historiallisesti itämeren suomalaisiin kansoihin kuuluvien vatjalaistenja inkerikkojen asuttama. Slaavilaiset heimot levittäytyivät alueelle ensimmäisen vuosituhannen lopulla. Inkeri kuului Stolbovan rauhassa vuonna 1617 aina Suureen Pohjan sotaan saakka Ruotsin valtakuntaan. Sinä aikana alueelle muutti paljon suomalaisia, joiden jälkeläiset tunnetaan inkerinsuomalaisina eli inkeriläisinä.
Pietarin kaupungin perustamisen jälkeen Inkerinmaa alkoi venäläistyä. Pietari Suuren vallattua alueen takaisin aateliset siirsivät paljon venäläisiä maaorjia uusille tiluksilleen ja karkottivat samalla inkeriläisiä pois näiden siihenastisilta mailta. Pietaria ympäröivä maaseutu oli kuitenkin lähes yksinomaan inkeriläisten asuttamaa vielä 1900-luvun alussa. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan eli Neuvosto-Venäjällä 114 831 "Leningradin suomalaista" (eli inkerinsuomalaista).
Inkeriläisten kova kohtalo
Maatalouden pakkokollektivisointi vaikeutti maaseudun oloja: 1929–31 karkotettiin Inkerinmaalta Karjalaan, Kazaghstaniin ja Keski-Aasiaan n. 18 000 ihmistä. Stalinin vainot huipentuivat vuosiin 1937–38, jolloin Inkerinmaan suomalainen väestö väheni arviolta 40 000–50 000 hengellä.
Toisen maailmansodan aikana Inkerinmaa käytännössä tyhjennettiin inkeriläisistä. Länsi- ja Keski-Inkeri joutui saksalaisten miehittämäksi syksyllä 1941. Suomen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alueen suomalaisväestö (myös vatjalaiset ja inkeroiset) evakuoitiin Suomeen maaliskuun 1943 ja kesäkuun 1944 välisenä aikana. Kaikkiaan Suomeen joutui yli 63 000 inkeriläistä. Puna-armeijan valvontaan jääneiltä inkeriläisalueilta karkotettiin talvella 1942–43 20–30 000 inkeriläistä Siperiaan.
Sodan jälkeen
63 000 ihmistä siirrettiin Suomeen toisen maailmansodan aikana, mutta Neuvostoliitto vaati heitä takaisin vuonna 1944. Samaan aikaan Leningradin alueen (oblastin) viranomaiset myivät inkeriläisten ehjiksi jääneet tyhjät talot ja rakennukset venäläisille. Suomesta palaajat kuljetettiin venäläisille alueille, kuten Pihkovan, Tverin, Novgorodin maaseudulle ym. Jotkut joutuivat kauemmaskin, kuten Kazahgstaniin minne jo 1930-luvulla oli karkotettu paljon varakkaiksi luokiteltuja inkeriläisiä talonpoikia. Sodan jälkeen monet Suomessa olleet yrittivät palata kotiseudulle ja hankkivat jopa sitä varten lupia ylemmiltä viranomaisilta. Uudet asukkaat kuitenkin vastustivat ankarasti inkeriläisten paluuta ja estivät paikallisviranomaisten avulla useimpien asettumisen entisille kotipaikoille.
Moskovan välirauhan jälkeen syksyllä 1944 Suomesta palautettiin 55 000 inkeriläispakolaista NL:oon. Heidät kuljetettiin kuitenkin suoraan Sisä-Venäjälle, Kalinin (Tverin), Novgorodin, Pihkovan, Velikije Lukin ja Jaroslavin alueille, eikä heillä ollut paluuta kotiseudulleen ennen 1950-luvun puoltaväliä. Sodan jälkeen monet inkerinsuomalaiset muuttivat Karjalaan ja Neuvosto-Viroon. Toisesta maailmansodasta lähtien inkeriläiset ovatkin olleet hajaannuksessa. 1990-luvun alusta lähtien heitä on muuttanut paluumuuttajina Suomeen yli 25 000.
Vuonna 1947 säädettiin salainen asetus, jolla kiellettiin inkeriläisten asuminen Leningradin lähimaillakaan. Tämä merkitsi lähes kaikkien Inkeriin jo päässeiden karkottamista. Palaaminen Leningradin lähistölle kävi mahdolliseksi vasta Stalinin vuonna 1953 tapahtuneen kuoleman jälkeen, kun lakeja lievennettiin. Seuraavalla vuosikymmenellä asettumista Inkeriin ruvettiin jälleen rajoittamaan. Monet olivat jo kuitenkin ehtineet asettua uusille paikkakunnille. Suurehkot inkeriläisyhteisöt muodostuivat Viroon ja Karjalan Tasavaltaan. Tällä tavoin inkeriläisistä tuli lähes kaikkialla Inkerinmaalla vähemmistö venäläisten siirtolaisten ja vanhojen venäläisasukkaiden joukossa. Enemmistön inkeriläiset ovat 1900-luvun jälkipuoliskolla muodostaneet vain paikoitellen Länsi-Inkerissä ja parissa Keski-Inkerin pikkukylässä.
Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 jäljelle jääneiden inkeriläisten on sallittu muuttaa paluumuuttajina Suomeen. 1990-luvulta lähtien Suomen hallitus on tukenut Inkeri-projektien puitteissa mm. kirkollisia toimintoja ja vanhusten terveydenhuoltoa Inkerissä ja Virossa.
Televisiosarja Inkerin kärsimysnäytelmä
Tammikuussa alkaa televisiossa Greger Grönqvist viisiosainen sarja Ingermanland, Inkerinmaa. Inkeristä on tehty ajankohtais-raportteja ja henkilökuvia, mutta FST yritä kertoa tätä kattavammin inkeriläisten vaiheista. Sarjassa tavataan myös Inkerinmaan alkuperäiskansojen, vatjalaisten ja inkerikkojen viimeisiä edustajia.
Inkerinmaa
Inkerin huomen lahja to 15.1. klo 21, uusinta la 17.1. klo 17
Inkerin huomen lahja to 15.1. klo 21, uusinta la 17.1. klo 17
Maaorjuuden jälkeen tulivat bolshevikit to 22.1. klo 21, uusinta 24.1. klo 17
Kylä keskellä sotaa to 29.1. klo 21. uusinta 7.2. klo 17
Pako kansankotiin to 12.2. klo 21 uusinta la 14.2. klo 17.
Presidentti Koiviston lausunto
Lähdeainesto: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti