Läänien määrä väheni 1.9.1997 kahesstatoista kuuteen. Uusi läänijako oli osa laajaa valtion aluehallinnon uudistusta, jonka tavoitteena oli yksinkertaistaa ja yhtenäistää hallintoa, parantaa elinkeinoelämän palveluja ja johdonmukaistaa alueellista tukipolitiikkaa. Tarvetta uudistukseen oli siksikin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana monet tehtävät olivat siirtyneet lääneiltä kunnille. Hallintoa on Suomessa johdonmukaisesti kehitetty siten, että kuntien toimivaltuuksia on asteittain lisätty. Erityisesti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa toteutetut valtionosuusuudistukset laajensivat kuntien valtuuksia ja lisäsivät niiden vastuuta kansalaisten palveluksista. Kuntien toimivallan laajentumisesta huolimatta valtion aluehallinnon viranomaisten ja henkilöstön määrä kasvoi 1970- ja 1980-luvulla. Eri alueviranomaisten toimialat kaventuivat ja lukumäärä kasvoi, mikä vaikeutti niiden toimintaa.
Aluehallinnon uudistuksella haluttiin vähentää erillisten alueviranomaisten lukumäärää ja laajentaa viranomaisten toimialaa. Uudistus toteutettiin kolmessa osassa. Ensinnäkin einkeinoelämän ja työllisyyden edistämistä varten perustettiin kuudesta eiemmin erillisenä toimineesta viranomaisesta uusi alueviranomainen, työvoima- ja elinkeinokeskus. Toiseksi lääninhallitusten lukumäärä vähennettiin puoleen, ja niihin pyrittiin kokoamaan aiempaa laajemmin hallinto- ja turvallisuustehtävä. Kolmanneksi aluejakoa yhtenäistettiin siten, että pääsääntöisesti kaikkien alueviranomaisten jaon perustana ovat maakunnat.
Erilliseksi valtion alueviranomaiseksi jäivät edelleen mm. verovirastot, tulli-, tie- ja merenkulkupiirit, sotilasläänit, rajavartiostot ja ympäristökeskukset. Erillisinä säilyivät myös keskusrikospoliisin, liikkuvan poliisin ja suojelupoliisin alueyksiköt. Uudistus supisti valtion aluehallinnon viranomaisten määrää yli 30 prosentilla.
Läänijakoa tarkistettiin 1.9.1997 siten, että läänien määrä väheni manner-Suomessa yhdestätoista viiteen. Uudet läänit ovat: Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi-Suomen, Oulun ja Lapin lääni. Ahvenanmaa säily entiseen tapaan omana lääninään. Uudistuksen tavoitteena on antaa lääninhallituksille uudenlaisia toimintamahdollisuuksia ja joustavuutta. Läänit, kihlakunnat ja kunnat muodostavat alueella tehokkaan julkisen palvelujen verkoston. Lääninhallitukset ovat edelleen tärkeä osa alueen julkishallinnon palveluverkostoa. Niiden erityisinä vahvuuksina on monialainen asiantuntijuus, sillä lääninhallitus hoitaa seitsemän hallinonalan alueellisia tehtäviä.
Kunnat tuottavat pääosan jokaiselle kuuluvista palveluista. Lääninhallitukset edistävät paikallisten palvleujen tuottamista sekä seuraavat ja arvioivat, miten kunnat toteuttavat tehtävänsä. Ne hoitavat valvonta- ja tarkastustehtäviä sekä välttämätöntä lupahallintoa. Myös kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on tärkeä osa lääninhallituksen toimintaa, sillä poliisin ja pelastuksen aluejohdot ovat lääneissä.
Vaikka läänien lukumäärä väheni, lääninhallituksten tehtäviä ei keskitetty vain kuuteen paikkaan. Läänien johto-organisaatio kevenee, mutta niiden tarjoamat palvelut voidaan edelleen järjestää tarvittaessa hajautetusti. Lakkautetut lääninhallitukset jäivät alueellisiksi palvleuyksiköiksi. Lisäksi lääninhallitusten alaisena valtion paikallisviranomaisena toimii 90 kihlakunnanvirastoa.
Työvoima-asioiden ja elinkeinojen alueellista edistämsitä varten perustettiin 1.9.1997 työvoima- ja elinkeinokeskukset. Näin koottiin aiemmin melko hajanaisesti toiminut alueellinen hallinto elinkeino- ja työvoimahallinto yhteen organisaatioon. Keskus on uusi alueviranomainen, jonka piirissä toimivat kauppa- ja teollisuusministeriön alaiset yrityspalvelun piiritoimistot, Tekonoligian kehittämiskeskuksen kotimaan yksiköt, Valtiontakuukeskuksen aluetoimistot, työministeriön alaiset työvoimapiirien toimistot sekä maa- ja metsätalousministeriön alaiset maaseutuelinkeinopiirit. Keskus vastaa myös Suomen Ulkomaankauppaliiton alueyksiköille kuuluneista tehtävistä. Keskuksia perustettiin 15. Ne sijouttuivat seuraaville alueille: Uusimaa, Häme, Varsinais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa, Kymi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi.
Valtioneuvosto teki 6.2.1997 periaatepäätöksen maakuntajaon käyttämisestä aluejakojen perustana. Valtion alueviranomaisten toimialueet muodostuvat jarkossa yhdestä tai useammasta kokonaisesta maakunnasta. Lääninjaon muutos herätti laajan keskustelun alueellisesta identiteetistä.
Lähdeaineisto MMM 1998 Ritva Viljasen kirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti