Kesän 1997 ennätyksellisen runsaat kevätkukinnat havahvuttivat suomalaiset huolestumaan itämeren puolesta. Ennen niin kirkasvetisen meren samentumisen olivat monet merellä liikkujat huomanneet jo vuosia aiemmin, viranomaisista ja tutkijoista puhumattakaan. Itämeren pahiten oireilevan osan, Suomenlahden, suurin ongelma on rehevöityminen, ja vaikka syyttävä sormi voidaan kohdistaa erityisesti Venäjään ja Pietariin, on myös Suomen ja Viron tehtävä kaikki mahdollinen ravinnepäästöjen vähentämiseksi.
Vaikka Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat Itämeren suojelusopimuksen jo vuonna 1980, koko merialueen tilaa on voitu selvittää esteettömästi vasta 1990-luvulla. Tätä ennen rautaesirippu jakoi myös Itämeren kahteen osaan, ja entisen itäblokin valtioiden antamat tiedot maiden aiheuttamasta kuormituksesta ja merialueiden tilasta ollivat hyvin puutteellisia ja osin kanisteltuja. Suomenlahden suojelun kannalta tilanne oli hankala.
Itämeren avautumisen seuraukset olivatkin varsin hämmentäviä: Itämeren suojelukomission (Helcom) säännöllisesti kokoamat merialueen kuormitusluvut nousivat esimerkiksi Venäjän osalta voimakkaasti, vakka todellisuudessa muutos oli ilmeisesti vähäinen. Itämeren tutkimusta ovat 1990-luvulla leimanneet monet laajat rantavaltioiden väliset yhteishankkeet kaikkiin kolkkiin. Nykyisiä kuormitustilastoja voidaan pitää varsin luotettavina ja raportit Itämeren tilasta kattavat koko merialueen.
Itämeri on suljettu sisämeri ja Tanskan salmien kautta Pohjanmerestä. Sen vesi on murtovettä, jonka suolapitoisuus on huomattavasti valtameriä alhaisempi. Suomea ympäröivien Itämeren lahtien, Pohjanlahden ja Suomenlahden, suolapitoisuus (2-7 grammaa vesilitrassa) on korkeimmillaankin vain noin viidesosa valtamerten suolapitoisuudesta (35g/l).
Itämeri saa jatkuvasti uutta valtamerivettä Tanskan salmien kautta. Tämä suolainen ja raskas vesi sekoittuu kuitenkin heikosti meren pintakerroksessa ulosvirtaavaan vähäsuolaiseen ja kevyempään veteen ja valuu samalla pohjan tuntumassa kohti Itämeren pääaltaan syvänteitä. Näissä syvänteissä vesi saattaa viipyä vuosia ellei Pohjois-Atlantilta myrskyjen seurauksena ”läikähdä” kerralla suurta määrää suolavettä. Viimeksi tällainen läikähdys tapahtui 1993-94. Uusi suolainen vesi syrjäyttää syvänteiden vanhan, vähähappisen veden.
Suomenlahden tila riippuukin voimakkaasti paitsi merialueen ravinnekuormituksesta myös näistä suolaisen veden pulsseista, jotka siirtävät ravinteikasta a vähähappista ”vanhaa” vetta Itämeren syvänteistä Suomenlahdelle. Pohjanlahti on turvassa näiltä ravinnepulsseilta, koska Saaristomeren ja mantereen välinen saaristo sekä Ahvenanmaan ja Ruotsin väliset merenpohjan kynnykset estävät lähes täysin ravinteikkaan veden virtauksen sinne.
Itämeren suojeukomission mukaan rehevöitymistä aiheuttavan ravinnekuorman kasvu on Itämerellä pysähtynyt 1990-luvulla. Monien merialueen osa-altaiden, mm. Suomenlahden ja Pohjanlahden kuormitus on jopa alentunut. Itämeren suhteellisesti kuormitetuimman osa-altaan, Suomenlahden, ravinnekuromitus väheni noin neljänneksellä 1980-luvun lopulta vuoteen 1995. Tärekin syy muutokseen oli alueen suurimman kuormittajan Venäjän poliittisia muutoksia seurannut voimakas talouslama, joka näkyi mm. maatalouden ja teollisuuden päästöjen vähenemisenä. Viron vähentynyt kuormitus johtuu osin samoista syistä ja osin tehostuneesta jätevesien puhdistuksesta.
Suomessa Suomenlahden kuormitus on kyetty alentamaan asutuksen ja teollisuuden vesiensuojelua tehostamalla, vaikka muun maan talous on samaan aikaan kasvanut. Myös maatalouden vesistökuormituksen kasvu pysähtyi 1990-luvun alkupuolella mm. lannoitteiden käytön vähenemisen ansioista. Voimakkaasti viljelyssä Etelä-Suomessa typpilannoituksen vähentymisen ensimmäiset merkit on havaittu myös Suomenlahteen laskien jokien ravinnemäärissä.
Itämeren rehevöityminen pysähtyi 1990-luvun alussa – käänne oli merkittävä vuosikymmeniä jatkuneen rehevöitymiskehityksen jälkeen. Rehevöitymisen ja meren rakennekuorman kasvun taittuminen osuvat ilmeisisti sattumalta samaan aikaan.
Lähdeaineisto MMM 1999 Heikki Pitkäsen ja Lea Kaupin kirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti