Naton entinen pääsihteeri, EU.n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana on syystä ollut tyytyväinen joulukuussa 2000 Helsingissä pidetyn huippukokouksen tuloksiin. Niin Solanan entisen kuin nykyisenkin tehtävän kannalta Helsingin päätökset unionin sotilaallisen yhteistyön kehittämiseksi ovat edenneet oikeaan suuntaan – ja nopeasti. Solana on hykellellyt, että EU:n kriisinhallintakyvyn rakentaminen on edennyt ”valon nopeudella”. Myös Natossa ollaan tyytyväisiä.
”Nato-ystävällinen, europpalainen puolustus on vihdoin muotoutumassa. Ei mene kauan, kun jos muistelemme tätä aikaa kuin mitä tahansa syntymää: hieman kivulias, hieman sotkuinen, mutta ilman muuta vaivan arvoine”, on puolestaan todennut Solanan seuraaja läntisen sotilasliiton pääsihteerinä brittiläinen George Robertson. Tyytyväisyys saattaa olla suurempaa Naton puolella, sillä EU:n kriisinhallintasuunnitelmat on saatu vankasti Naton kontrolliin; siitä on tulossa aidosti osa puolustusliiton ”eurooppalaista pilaria”.
Ranskan yritys tehdä EU:n kriisinhallinnasta enemmän Natosta riippumatonta, eurooppalaista sotilastoimintaa romuttuivat viimeistään Naton huippukokouksessa joulukuussa 2000. Tökeröllä tavalla kantojaan juntannut Ranska jäi suunnitelmineen melkein yksin. Suomi seisoi vankasti Nato-pohjaisen eurooppalaisen turvallisuusrakenteen tukena. Näin Suomi on Naton kainalossa paitsi suorien yhteistyösuhteiden kautta myös EU:n kriisinhallinnan kautta.
Asiantuntevimmat Nato-jäsenyyden kannattajat alkoivat Suomessa oivaltaa jo varhain, että sotilasliittoon pääsee todennäköisesti parhaiten kiertotietä eli rakentamalla EU:n kriisinhallintajärjestelmä sellaiseksi, että se joutuu kaikessa olennaisessa tukeutumaan Natoon. Enemmin tai myöhemmin tämä johtaisi myös siihen, että Suomi päätyisi Naton jäseneksi tai joka tapauksessa liittoutumaan sotilaallisesti.
Elokuussa 1996 lippueamiraali Juhani Kaskeala, joka toimi tuohon aikaan vaikutusvaltaisena pidetyn puolustuneuvoston yleissihteerinä, käytti vuosittain järejstettävässä Suomen suurlähettiläiden tapaamisessa luottamuksellisen alustuksen, joka linjasi uudella tavalla Suomen ja EU:n välisen turvallisuuspoliittisen suhteen. Kriisitilanteessa Suomi olisi EU:n jäsenmaana Venäjää vastaan yhteisrintamassa unionin kanssa.
Lippueamiraali katsoi, että mikäli EU ja Venäjä joutuisivat napit vastakkain, konflikti muuttuisi heti myös Venäjän ja Naton väliseksi selkkaukseksi. Tällöin EU ja Nato löytäisivät toisensa. Kaskealan skenaariossa Venäjä saattaisi myös miehittää Baltian ja yrittäisi ulottaa ilmapuolustuksensa Suomen alueelle. Hänen mielestään myös Yhdysvaltian roolin heikkeneminen Euroopaassa johtaisi Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen EU:n vahvistumisen kautta.
Keskeisin Kaskealan teeseistä oli, että Suomen oli valmistauduttava vastaanottamaan kriisinhallintatilanteessa apua. Myöhemmin teesi sisällytettiin hallituksen puolustuspolittiseen selontekoon ja siitä on tullut osa Suomen uutta turvallisuuspoliittista doktriinia johon sisältyy myös Nato-optio. Puolustusvaliokunta ei pyynnöstään huolimatta saanut Kaskealan suurläehttiläskokoukselle pitämää alustusta, se kun ”edusti eri asiantuntijoiden, ei yksinomaan alustajan omia pohdintoja”. Eduskunnalta salattiin näin yksi merkittävimmistä puheenvuoroista, mitä sotilaallisista liittoutumista koskevassa keskustelussa oli käytetty.
Kun esitelmä pääsi vuotamaan julkisuuteen, presidentti Martti Ahtisaari joutui Prahan-vierailullaan muotoilemaan rauhoittavan kannanoton. Hän ilmoitti, että ”on eri asia milloin esitellään Suomen linjaa. Tämä se ei ollut”. Ahtisaari näki kuitenkin saman kehityssuunnan kuin Kaskeala. Se tuli ilmi hänen saksalaiselle Die Welt-lehdelle antamassa haastattelussa: ”Kysymys on siitä, onko Eurooppa valmis esittämään supervallan roolia vai ei.”
Intomielisimmät Nato-jäsenyyden kannattajat arvostelivat Kaskealaa, että hän ”siirsi” sotilaallista liittoutumista tuonnemmaksi liittäen sen yksinomaan EU:n puolustusulottovuuden kehittämiseen. Jotkut muut huomasivat myös tätä kautta voitavan hivuttaa Suomi Natoon. Kaskealan mukaan liittoutumisen paine Suomea kohtaan kasvaa koko ajan. ”Se ei kuitenkaan kasva epävarmuuden tai ulkoisen uhkan vuoksi, vaan paine syntyy Euroopan integraaton syvenemisestä.”
Lähdeaineisto Pekka Ervasti – Jaakko Laakso Karhun naapurista Naton kainaloon ISBN 951-0-25559-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti