EU-jäsenyydestä ovat joutuneet kärsimään eniten maanviljelijät. Ennen jäsenyysratkaisua kannattajat lupasivat melkein kuunkin taivaalta. Ulkoministeriksi valittiin Heikki Haavisto erittäin nopeilla päätöksillä. Tämä oli Esko Ahon yllätysveto tilanteessa, jossa Paavo Väyrynen jätti ministerin tehtävät. Tällä tavalla saatiin EU-ratkaisun puhemieheksi maanviljelijöiden luottomies. Kuitenkin oletukset EU:n vaikutuksita Suomen viljelyyn ja maatalouteen menivät miljardikaupalla pieleen. Tuottajahintojen lasku pudotti maatalostuoa 740 miljoonaa vuonna 1996 ja 770 miljonaa markkaa vuonna 1997. Suurimpina menettäjinä oletuksiin verrattuna olivat naudanlihan, kananmunien ja lampaanlihantuottajat. Parhaiten EU-aikana pärjänneitä olivat olleet broilerin ja leipäviljan tuottajat, siis etelän maanviljelijät. Tulotuki jäi vuonna 1996 ennakoitua pienemmäksi 1,3 miljardia arkaa, koska maatalouden kansallista tukea leikattiin 750 miljoonalla markalla eli noin 12 prosentilla, valuuttakurssit muuttuivat ja peltoala sekä eläinmäärät muuttuivat. Vuonna 1997 pudotus oli yksi miljardi markkaa maataloustulossa.
Maatalouselinkeinojen ukopuoliset tekijät (hinnat ja tulotuet) alensivat maataloustuloa yhteensä 1,5 miljardia markkaa niin vuonna 1996 kuin 1997. Korkotason lasku kevensi viljelijän rasitetta vuonna 1996 maataloustulossa 650 miljoonaa markkaa ja vuonna 1997 480 miljoonaa markkaa. EU-jäsenyys on vaikuttanut maatilojen säilymiseen aktiivituotannossa. Tilojen määrä väheni vuosikymmenen alussa kolme prosenttia vuodessa, jäsenyyden alkuvuosina 1995-1996 tiloja poistui tuonnosta jo 9 prosentin vauhdilla. Vuosina 1991-1994 tiloja siirtyi nuoremmille vuosittain n. 2600. EU-jäsenyyden alkuvuosina vaihdoksia tehtiin enää 1250 vuositasolla. Aktiivitiloja meillä on vuonna 2025 jäljellä n, 37 000. Tämä merkitsee tilojen määrän putoamista n. 70 prosentilla vuodesta 1990.
EU.n komission Agenda 2000-esitykset muodostavat yhden suuren kokonaisuuden, jossa eri asiat liittyvät tiukasti toisiinsa. Paketin tärkein poliittinen tavoite on tehdä mahdolliseksi unionin laajentuminen itään. Agenda 2000 pudottaa maataloushintoja, jotta EU:n kassa kestäisi laajentumisen itään. Käytännössä rahamäärä säilyy entisellään, mutta jakajien määrä kasvaa. Viljojen hinta pudonnee n. 20, naudanlihan n. 30 ja maidon 15 prosenttia. Muutosta kuvaa hyvin Suomen esimerkki. Suomen maatalous menettäisi komission esitysten mukaan hintojen laskiessa 1700 miljoonaa markkaa, josta 830 miljoonaa markkaa korvattaisiin suoralla tuella.
Esitettyjen muutosten jälkeen uusien jäsenmaiden liittyminen voisi tapahtua kivuttomasti hyvin pienellä maataloustuella. Vastaavasti kandidaattimaissa tuottajahinnat nousisivat. Todennäköisyys on se, että kaksi kolmesta tilasta lopettaa toimintansa lähivuosina. Mitä siitä seuraa, kun maassamme on tällä hetkellä suurtyöttömyys? Työttömyys kasvaa entisestään, muuttoliike kiihtyy ja haja-asutusalueet autioituvat. Pakkohuutokaupat ja ns. pakkomyynnit ovat olleet jo jokapäiväisiä tapahtumia maaseudulla. Tämä saattaa kuitenkin olla vasta alkuverryttelyä verrattaessa tilanteeseen, jolloin eurokiintiöt alkavat purra ja siistymäkauden tuet putoavat pois. Sitten voimme huoletta toteuttaa vihreiden päämääränä olevien suojelukohteiden lisäämisen.
Maatalouden tämänhetkisestä tilanteesta ja hädästä ei suurella yleisöllä eikä edes päättäjillö näytä olevan selväää kuvaa. Maatalous- ja metsätalousministeri Hemilän huolenaihe on se, että tilojen lukumäärän väheneminen on hänen asettamiinsa tavoitteisiin nähden liian hidasta. Maaseudun hätä on käsin kosketeltavissa. Tuottajahinnat ovat jääneet selvästi alemmaksi kuin jäsenyydestä neuvoteltaessa arvioitiin. Tuotantokustannukset ovat taas jääneet selvästi silloin arvioitua korkeammiksi. Hallitus on surutta leikannut maatalouden tukia ja nostanut merkittävästi maatalouden sosiaalikustannuksia. Tilanne maataloudessa on äärimmäisen tukala, kun kannattavuudesta ei ole pidetty huolta.
Kesän 1998 suuresta kadostakin on puhuttu vähemmän kuin kaupunkilaisten surkeista lomailmoista. Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen tutkimuksen mukaan maatiloilla maataloustulo aleni keskimäärin 30 prosenttia vuosina 1993-1999. Siirtymäkauden lopussa tuotanto on kannattavaa vain kolmella prosentilla maitotiloista. Maidontuottajien tuntiansio putoaa 17 markkaan siirtymäkauden aikana. Agenda 2000-esityksen toteutuessa myös viljantuottajien ja sikatilallisten keskituntiansio jää alle 20 markan vuonna 2002.
Maatalouden nykyvaikeuksien ratkaisuksi esitetään yleensä yleensä vain yhtä yleispätevää ja kaikkivoipaa ratkaisua. Milloin se on lammastalouden kehittäminen, milloin luomutuotanto tai vaikkapa biisoni- tai strutsitarhaus. Ei asia ole niin yksinkertainen. Viljelijän pää menee varmasti pyörälle, kun hän lukee eri lehtien kurssi-ilmoituksia. Eri sortin oppilaitokset, maaseutukeskukset ja EU-rahoitteiset projektit tarjoavat valinnan mahdollisuuksia yli ihmisen suorituskyvyn. Kaikilla kursseilla on sama lähtökohta: osallistumalla juuri meidän kurssille köyhyytesi kukistuu ja ahdistus häviää. Koulutustarjonta lisää pelkoa oman tilan pärjäämisestä hurjassa eliinjäämiskamppailussa. Ahdistus lisääntyy, kun tajuaa, ettei kaikkeen tarjottuun mahlanvalutus-, tupasvilla-, yrittiviljely-, tai taukotuvan rakentamiskurssille ehdi osallistua. Sanoma on selvä: ellet monipuolista tuotantoasi, putoat automaattisesti kelkasta. Osallistu siksi koskikalastus- tai spektroliittikurssillemme.
Tämän päivän pyhäksi totuudeksi on noussut kurssitus, koulutus, kehitys ja projektit. Sopii vain kysyä, mihin. Kurssien järjestätjä, luennoitsijat ja kaikenkarvaiset konsultit syövät kakun, koulutettaville jää tuskin murujakaan. EU-rahaa poltetaan miljoona miljoonan perään epämääräisiin kurssi- ja projektitoimintoihin. Eikä olisi aika suunnata rahaa perustuotantoon, maidon ja lihan tuotannon kaikinpuoliseen parantamiseen.
Lähdeaineisto Olet maamme armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti