Suomen EMU-kiireen lisäksi ruotsalaisia ärsytti Suomen omaksuma linja EU:n neuvostossa. Ruotsi arvosteli Suomen kulkemista EU:n enemmistön mukana. Tottahan se oli. Kolmena ensimmäisenä EU-vuotenaan Suomi äänestänyt vain seitsemän kertää enemmistöä vastaan ministerineuvostossa. Tapauksista kolme koskee telakkatukia, muut ovat liittyneet postipalveluihin, mainontaan, viiliin ja peltokasveihin.
Ruotsi on ollut ministerineuvoston enemmistön kanssa eri mieltä parikymmentä kertaa ja Tanskakin yli kymmenen kertaa. Kolmas erimielisyyden aihe koski EU:n laajentumista. Ruotsi olisi halunnut neuvotella kaikkien jäsentarjokkaiden kanssa yhtä aikaa. Suomi hyväksyi, että unioni aloitti maaliskuun lopulla jäsenyysneuvottelut kahdessa ryhmässä. Kypros, Tsekki, Puola, Unkari, Viro ja Slovenia pääsivät jo varsinaisiin liittymisneuvotteluihin. Slovakian, Latvian, Liettuan, Romanian ja Bulgarian neuvottelut aloitetaan myöhemmin.
”Neuvottelut kestävät pidempään kuin Suomen kohdalla, viidestä seitemään vuoteen. Komissio vaihtuu 2006 eli näppärintä olisi, että ensimmäiset uudet maat liittyisivät 20052, arvioi ulkoministeri Tarja Halonen ensimmäisen neuvottelun jälkeen.
Viron pääsy mukaan on Suomelle tärkeää paitsi poliittisesti myös taloudellisesti. Viro on Suomelle tärkeä vientimaa, merkittävämpi kuin esimerkiksi Tanska ja Italia. Tutkijat Ville Kaitila ja Mika Widgren arioivat Etlan tutkimuksessa Baltian maiden Ey-jäsenyys ja Suomi, että Etelä-Suomen ja Viron taloudet ovat jo pitkälti integroituneet, investoinnit Viroon tukevat suomalaista tuotantoa. Esimerkiksi vaatetusteollisuuden työnjako on kehittynyt siten, että vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Virossa. Suomi toimii ja nyt Viron kotimarkkina-alueella. Yhtä hyviä taloudellisia perusteluita ei löydy muista jäsentarjokasmaista.
Koko EU-jäsenyyshankkeen ajan suomalainen elinkeinoelämä ja valtiovalta ovat toimineet hyvässä yhteisymmärryksessä. Unioniin laajentumista katsotaan eri kantilta, hallitukselle laajentuminen on ennen muuta rauhanhanke, jolla haetaan vakautta Eurooppaan. Talouselämä pelkää laajentumisen valtavia kustannuksia, ja epäilee jäsentarjokkaiden kykyä sopeutua unioniin.
Esimerkikis Keskuskauppakamari, joka oli ensimmäisenä ajamassa Suomea EU:n jäseneksi, on hyvin epäilevä. Sen toimitusjohtaja Kari Jalas ennustaa, että kestää oari vuosikymmentä ennen kuin parhaatkaan jäsen kandidaatit saavuttavat unionin keskitason. Jalas kuvaa tilannetta laskuesimerkillä. Jos unionin nykyisten 15 jäsenmaan talouskasvu pysyy vuoden 1997 lukemissa eli 2,5 prosenttina ja bruttokansantuote hakijamaissa kasvaa seitsemän prosenttia vuodessa, Slovenia saavuttaa unionin keskitason vaurauden vuonna 2009, Tsekki 2011, Unkari 2021, Puola saavuttaa keskitason vuotta myöhemmin ja Viro vasta 2030.
Viime vuonna vähintään seitsemän prosentin talouskasvuun yltivät vain Viro ja Puola. Hitaampi eli viiden prosentin talouskasvu merkitsee sitä, että vuoteen 2030 mennessä vain Slovenia ja Tsekki pystyvät kirimään taloutensa unionin keskitasolle. Vastustusta löytyy muualtakin.
Ensimmäiset tiedot menoja karsivasta unionista Agenda 2000-ohjelmasta ovat herättäneet nykyisissä jäsenmaissa lähinnä raivoa. Suomessa varsinkin maataloustuen putoaminen nostatti talvella MTK:n sotajalalle hallitusta ja unionia vastaan. Jos ohjelma toteutuu, Suomen maataloustuki putoaa lähes miljardilla markalla vuodessa.
Laskelmien mukaan Suomen jäsenmaksu unionille on myös kohoamassa vuoteen 2006 mennessä 9,7 miljardiin markkaan. Siinä on kasvua kymmenessä vuodessa kolme miljardia markkaa, eikä Suomen unionilta takaisin saama tuki todennäköisesti voi kasvaa yhtä nopeaa vauhtia. Ruotsin ja Suomen erimielisyydet unionissa eivät katkaisseet turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Suomen ja Ruotsin suhteita kuvaa osuvasti Tarja Halosen lausahdus: ”Olemme sisaruksia, emme kaksosia.”
Sisärusten näkemykset ulko- ja turvalllisuuspolitiikassa ovat hyvin samanlaisia. Kumpikin korostaa EU:n yhteisen ulkopolitiikan roolia, harjoittelee yhteistyötä Naton kanssa, mutta torjuu sen – ainakin vielä – jäsenyyden. Suomella ja Ruotsilla on yhteistä etua pelata aikaa. Ajan peluuseen käy hyvin erilaisten aloitteiden tekeminen Itämeren ja pohjoisen alueen yhteistyän kehittämisestä. Vireillä on kymmeniä projekteja, joista osa saattaa tuottaa tulostakin, osa menehtyy mahdottomuuteensa.
Helmikuussa 1998 molemmat maat jättivät kaikille Itämeren rantavaltioille aloitteen turvalllisuusyhteistyöstä. Vaikka aloitteessa on varsin vähän käytännön toimenpiteitä sen tausta on mielenkiintoinen. Molemmat maat ovat hermostuneet toisaalta Venäjältä ja toisaalta Yhdysvalloista tuleviin paineisiin Suomea ja Ruotsia kohtaan.
Lähdeaineisto: Unto Hämäläinen Lännettymisen lyhyt historia ISBN 951-0-23024-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti