Seuraavaksi sukellusveneitä?

Hornet-hävittäjien, uusien kuljetus- ja taisteluhelikopteridein sekä miljardilla hankittujen modernien CV-90-taisteluajoneuvojen jälkeen, sotilaat saattavat seuraavaksi lähetä shoppailemaan sukellusveneitä. Haave on vanha ja elänyt puolustusvoimissa siitä lähtien, kun Pariisin rauhansopimus viime sotein jälkeen ne kielsi. Uutta elonvoimaa se sai, kun Suomi yksipuolisesti sanoutui irti rauhansopimuksen sotilaallisista rajoituksista 1990. ”-Kyllä me voimme niitä hankkia”, innostui mm. puolutusministeri Elisabeth Rehn jo vuonna 1993.

Sukellusvene on tehokkain ase sukellusveneitä vastaan. Suomen rikkonaisen ja sokkeloisen saariston puolustamisessa varsinkin pienille ja ketterille sukellusveneille olisi sotilaiden mielestä käyttöä. On julkinen salaisuus, että vieraiden valtioiden vedenalaiset ovat loukanneet Suomen aluevesiä useasti. Nato-jäsenenä Suomen olisi todennäköisesti hankittava sukellusveneitä meripuolustuksen vahvistamiseksi, puhumattakaan tukikohdan perustamisesta paitsi omille myös Naton vedenalaisille.

Puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund väläytti vuonna 1995 käytettyjen sukellusveneiden hankkimista Ruotsista. Kenraalin mielestä vedenalaista valvontaa on kehitettävä muun muassa aluemerten laajennuksen vuoksi ja Ruotsi oli halukas myymään kolme 1960-luvulla valmistunutta Sjoarmen (Merikäärme)-luokan sukellusvenettä, joista se oli omien säästötoimiensa vuoksi luopumassa. Hägglund kiirehti asian ratkaisemista, koska tarjolla olevat veneet saattavat kenraalin mukaan mennä muihin maihin, jos Suomessa ei synny asiassa päätöstä. Hägglundin mukaan selvitykset asiassa jatkuvat.

”Tässä yhteydessä tutkitaan yhtenä vaihtoehtona sukellusveneen käyttöä liikkuvana valvonta-asemana”, sanoi Hägglund, jonka mukaan puolustusvoimilla ei kuitenkaan ollut tuolloin mahdollisuuksia sukellusvenaselajin luomiseen. ”Tätä eivät varat mahdollista nyt eikä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Taloudellisista syistä voisivat tulla kysymykseen Ruotsista poistumassa olevat veneet.”
Puolustuministeriön kansliapäällikkö Pertti Nykänen ilmoitti heti seuraavana päivänä, ettei Suomeen olla hankkimassa sukellusveneitä. Niistä ei ole suunnitelmia eika rahoitusta. Sama kanta oli myös puolustusministeri Anneli Tainalla. Hän myösni kuitenkin selvityksiä tehtävän.

Sukelllusveneaseen luominen Suomelle oli myös merivoimien ulkoisen komentajan Sakari Visan lempipuheenaiheita. Esimerkiksi vuonna 1996 hän totesi sukellusveneen olevan tehokkain väline vedenalaiseen valvontaan ja vedenalaisten torjuntaan. Hänen mielestään pelkkä aseistamaton valvontavenekin riittäisi. Käytettyjä sukellusveneitä sai merivoimien komentajan mukaan halvalla.

Puolustusministeriä dementoi virallisesti myös hänen puheensa kerta toisensa jälkeen. Sukelusveneet haluttiin työntää toistaiseksi sivuun tärkeimmäksi katsottujen helikoptereiden tieltä. Sukellusveneet kuitenkin jatkavat etenemistään pinnan alla osana Suomen pohjoismaista asealan yhteistyötä. Myös Nato-yhteistyössä sukellusveneet on otettu huomioon.

Osana Naton ja Suomen yhteensovittamisohjelmaa RARP:n kolmatta vaihetta on tarkoitus kehittää mm. vedenalaista puhelinjärjestelmää, jolla pidettäisiin yhteyttä sukellusveneisiin. Ja kun Suomella ei – ainakaan toistaiseksi – ole omia, vaan yhteyttä pidettäsiin muiden maiden sukellusveneisiin.

Toinen aikaisempi hanke alkoi, kun Pohjoismaiden puolutusministerit päättivät marraskuussa 1992 Viborgissa Tanskassa pitämässään kokouksessa aloittaa selvitystyön keskinäisistä puolustusmateriaaliyhteistyöstä. Selvitystyöryhmään nimettiin kaksi edustajaa kustankin Pohjoismaasta. Puolutusministerinä oli silloin Elisabeth Rehn.

Visbyn puolustusministerikokous vuoden 1994 kesäkuussa hyväksyi puolustusmateriaaliyhteistyästä tehdyn selvityksen ja päätti aloittaa uudessa selvityksessa ehdotetut toimenpiteet. Puolustusministerikokouksen asettama työryhmä ehdotti puolustusmateriaaliyhteistyötä ohjaamaan kolmen sopimusta: puite-, yhteistyö- ja turvallisuussopimusta. Lisäksi se esitti projektiryhmien perustamista esiselvitysten tekemiseksi tykistöjärjestelmistä, panssaritorjunta-aseistuksesta, laivamoottorien huollosta ja ylläpidosta, taistelujohtojärjstelmän huollosta ja ylläpidosta, YK-joukkojen varustuksesta ja uuden sukellusvenesukupolven kehittämisestä ja tuotannosta. Sukellusveneet pimitettiin eduskunnalta.

Lähdeaineisto: Pekka Ervasti – Jaakko Laakso Karhun naapurista Naton kainaloon ISBN 951-0-25559-9