sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Taisteluhelikopterit ammutaan alas
Eduskunnassa oli jo onkin aikaa elänyt ajatus, jonka mukaan tässä vaiheessa vain kuljetushelikopterien hankinnan voitaisiin antaa mennä eteenpäin. Vasemmistoliitto tekikin esityksen, että taisteluhelikopterit leikattaisiin tilausvaltuudesta pois. Myös keskustaoppositiosta esitettiin samankaltaisia ajatuksia. Vasemmistoliiton silloinen varapuheenjohtaja Suvi-Anne Siimes perusteli karsittua esitystä, että taisteluhelikopterien hankinnassa olisi kyse ”laadullisesti uudesta aselajista”, jonka perustamisesta pitäisi käydä laajempi keskustelu. Tuomioja ja vihreidenkin ryhmänjohtaja Osmo Soininvaara ilmoittivat olevansa valmiit neuvottelemaan asiasta.
Hallitusryhmät leikkasivatkin osan eduskunnan hyväksymästä tilausvaltuudesta. Sekään ei enää tuntunut riittävän kiukustuneille kansanedustajille. Hallituksen rivit alkoivat vuotaa ja osa kansanedustajista olisi pidättäytynyt armeijan helikopterihankinnosita kokonaan.
Kun hallituksen rintamalinja uhkasi murtua, pääministeri Lipponen kutsui koolle hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Hätäpalaveriin osallistui myös puolustusministeri Taina. Keskustelu oli kiivasta, mutta lopulta syntyi kompromissi. Sen mukaan tilausvaltuudesta leikattaisiin 1,2 miljardia pois. ”Supistus kohdistuu nimenomaan helikopterihankintoihin”, totesi Tuomioja.
Vasemmistoliiton ryhmä ehti jo hyväksyä kompromissin. Ratkaisu kelpasi myäs kokoomukselle, vihreille ja ruotslaiselle kansanpuolueen eduskuntaryhmälle. Mutta ei demareille. Oli kohtalon ivaa, että sotilaiden voimakkaasti toivomat taisteluhelikopterit pudotti lopulta kenraalikunnan jäsen, sotavarustelupäällikkö Vesa Kämäri. Eduskunnan tulenherkkää tilannetta tuntematon Kämäri antoi julkisuuteen lausunnon, joka epäilemättä tulkitsi Lipposen ja Ahtisaaren tuntoja. Hän ilmoitti, että kompromissin vuoksi taisteluhelikopterien hankinta ainoastaan siirtyisi, mutta ei raukeaisi. Kompromissi loi Kämärin mielestä ihan selvästi edellytykset valmistella saattohelikopterien hankintaa.
Kämärin koppavan lausunnon efekti demariryhmässä oli kuin joku olisi heittänyt kärrylastisillisen hevosenlantaa taisteluhelikoptereiden moottoreihin. Helkopterihankinta tyssäsi demariryhmään; se ei hyväksynytkään Lipposen aloitteesta syntynyttä kompromissia. Ryhmä vaati neuvottelujen jatkamista, vaikka vahvaa henkeä oli myös sen puolesta, että koko kopterihanke haudataaan tai siirretään ainkakin vaalien ylitse.
Kiihkeässä tuuletuskokouksessaan puheenvuoroja käytettiin peräti 45 j valtaosassa haluttiin hylätä ryhmäjohtajien Lipposen kanssa tekemä kompromissi. Moni tulkitsi päätöksen neuvottelujen jatkamisesta myös epäluottamuslauseeksi Tuomiojalle.
Kun katkera tappio selvisi ministereille, myös monet heistä tekivät Kämäristä syntipukin. Puolustuministeri Tainan mielestä olisi ollut parempi, jos kenraalit olisivat olleet hiljaa. Myös Andersson, Niinistö ja Norrback aarvostelivat kenraaleita, että he puuttuivat helikopterihankintaan poliittisesti herkässä vaiheessa. Norrback työnsi syytä myös puolustusvoimien komentajan niskoille.
Andersson oli ainoa , joka vielä jaksoi tukea Lipposen kompromissia ja luottaa sen läpimenoon. ”Tämä asia pitäisi viekä läpi siinä muodossa kkuin on pystytty sopimaan”. Pian Anderssonkin huoamsi olevansa kenraali ilman joukkoja. Vasemmistoliitto ei enää puheenjohtajaansa kuunnellut. Se vaati tilausvaltuuksien leikkaamista kahdella miljardilla markalla.
Muutama päivä myöhemmin syntyi uusi kompromissi jossa hallituksen esittämää 7,8 miljardin markan tilausvaltuutta päätettiin leikata 1,2 miljardin markan sijasta 1,6 miljardilla. Samalla todettiin määrärahasupisten kohdistuvan taisteluhelikopterien hankintaan. Tilausvaltuudella hankittiin vain kuljetushelikoptereita. Leikkaus oli selkeä arvovaltatappio puolustusvoimien johdon ohella myös Ahtisaarelle ja Lipposelle, jotka olivat tehneet hartiavoimin työtä miljardihankinnan toteuttamiseksi ja taisteluhelikoptereiden pitämiseksi siinä mukana.
Helikopterisodan ensimmäinen vaihe oli keväällä 1998. Huhtikuun 1. päivänä eduskunta päätti äänin 110-50 myöntää tilausvaltuudet valmiusprikaatin aseistamiseen. Samalla hyväksyttiin päätös kuljetushelikopterien hankinnasta, Rahaa kopterihankintoihin varattiin 2,2 miljardia markkaa.
Lähdeaineisto Pekka Ervasti – Jaakko Laakso : Karhun naapurista Naton kainaloon ISBN 951-0-25559-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti