Suomessa eläkemenot ovat muihin maihin verrattuna jo nykyisin huomattavasti korkeammat ja kasvavat entisestään. Tyttömyyden hoito, erilaisten sosiaalietuuksien pitäminen edes luvatulla tasolla, terveyden- ja vanhustenhoito sekä eläkemenojen jatkuva kasvu näyttävät tuoneen päättäjille vaikeasti ratkaistavan yhtälön, jota väestön ikääntyminen vain pahentaa. Väestönkasvua pidetään perinteisesti taloudellista toimintaa virittävänä tekijänä; lisääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän palveluja, ja mitä suurempi väestö on, sitä enemmän se kuluttuaa. Toisaalta väestön väheneminen on usein katsottu taantuvan yhteiskunnan merkiksi.
Suomessa kuten muissakin teollistuneissa maissa elintaso nousi väestönkasvun samalla hidastuessa vuosi vuodelta. Mittavat terveys-. Sosiaali- ja koulutuspoliittiset uudistukset tehtiin aikana, jolloin väestönkasvu hidastui. Uudistukset olivat tervetulleita, mutta niiden tulevaisuuteen ulottuvia vaikutuksia ei täysin ymmärretty – tai ei haluttu ymmärtää. Väestön ikärakenne suosi uudistuksia; lapsia syntyi yhä vähemmän, vanhuksia oli vähän; mutta työikäistä väestöä sen sijaan runsaasti muuhun väestöön verrattuna. Uudistusten maksajista ei siis ollut pulaa. Teollistuneissa maissa väestön määrän muutos ei ole tärkeintä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Suurempi merkitys on väestön ikärakenteen kehityksellä.
Väestönkasvuun vaikuttaa kolme tekijää: syntyvyys, kuolevuus ja siirtolaisuus. Lisäksi väestön ikärakenteella on keskeinen merkitys. Suomessa väestön nykyinen ikärakenne heijastelee historiamme keskeisiä tapahtumia ja antaa pienen aavistuksen tulevasta väestönkehityksestä. Eniten ikärakennettamme muuttavat nykyisin – ja vielä muutaman vuosikymmenen ajana – ikäluokat, jotka syntyivät heti toisen maailmansodan jälkeen. 1930-luvulla syntyvyys aleni. Sotavuosina se pysyi alhaisena, mutta nousi heti sodan jälkeen, kunnes alkoi huippuvuosien mentyä alentua. Suuret sodanjälkeiset ikäluokat näkyvät ikäpyramidistamme ”pullistumana” ja ovat vielä 2000-luvun alkupuolellakin suurimpia ikäluokkia. Ikäpyramidi on muuttunut perinteisestä pyramidista (1950) sipulimaiseksi (1995) ja parhaillaan muuttumassa tuhkauurnan muotoiseksi (2030), mikä toivottavasti ei ole enne tulevaisuudesta.
Kun sota päättyi ja miehet kotiutettiin, solmittiin runsaasti avioliittoja. Tätä seurasi syntyvyyden äkillinen nousu heti vuosien 1945 jälkipuoliskolla. Elokuussa 1945 syntyi jo lähes 12000 lasta eli kaksi kertaa niin paljon kuin normaaleina kuukausina. 100 000 syntyneen lapsen vuotuinen raja ylitettiin jo 1946 ja samoin seuraavina kolmena vuotena. Korkeimmillaan määrä oli 1947, jollooin syntyi Suomen suurin yksittäinen vuosi-ikäluokka, 108 168 lasta.
Vaikka syntyvyys oli sodan jälkeen suuri aina vuoteen 1968, suuriksi ikäluokiksi ymmärretään yleensä 1946-1950 syntyneet. Noina viitenä vuotena syntyi 523600 lasta eli enemmän kuin milloinkaan ennen vuosittain maamme historiassa. Nyt näistä ikäluokista on elossa 89 % eli 466400 ja ulkomailla, lähinnä Ruotsissa 35 000 eli vajaat 8 %.
Suomessa väestön ikärakenne suosi aiemmin taloudellista kehitystä verrattaessa sitä muiden vastaavaan muutokseen. Meillä aleneva syntyvyys ja vanhusten vähäinen määrä pitivät työikäisen väestön osuuden suurena. Vanhusten ja lasten osuutta työikäisestä väestöstä kuvataan usein nk. väestöllisellä huoltosuhteella, joka ilmaisee, kuinka monta huollettavaa ( alle 15- ja yli 65-vuotiasta) on työikäisiä eli 15-64-vuotiaita kohti.
1960-luvulla väestöllinen huoltosuhde on korkea, sillä lasten osuus väestöstä oli suuri. Vanhuksia oli sen sijaan työikäiseen väestöön verrattuna vähän. Syntyvyyden aleminen pienensi sittemmin lasten osuutta, mutta vanhusten osuus alkoi kasvaa. 1970-luvun alkupuolelta lähtien huoltosuhde säilyi silti pitkään edullisena, sillä huolettavien kokonaismäärä pysyi lähes muuttumattomana.
Työikäisen väestön suuri osuus kaikista väestöryhmistä on ollut hyvä lähtökohta, kun on tarvittu julkisen sektorin palvelujen rahoittajia. Väestöllinen huoltosuhde on ollut kauan alhainen – vähän lapsia ja vanhuksia työikäisiä kohti – mutta tulevina vuosina sen muuttuu epäedulliseksi. Suurin muutos tapahtuu suurten ikäluokkien täyttäessä 65 vuotta elin vuoden 2010 jälkeen.
Lähdeaineisto MMM 1997 Mauri Niemisen kirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti