Lipponen oli alusta alkaen tehnyt selväksi kannattavansa Emuun menoa. Tuomioja oli jättänyt kantansa auki, mutta lukuisissa puheenvuoroissaan varotellut kiirehtimästä, toivonut Emu-hankkeen lykkääntymistä ja arvostellut hallituksen tapaa hoitaa asiaa. Tuomioja oli – keskustan tuella – saanut näkemyksensä läpi myös suuren valiokunnan kannanottoihin. Ne eivät miellyttäneet Lipposta.
Tuomiojan kannanottoja ei kuitenkaan voinut sivuuttaa olankohautuksella. Hänen asiantuntemuksenssa oli huippuluokkaa: muiden töidensä ohella Tuomioja on pystynyt kirjoittamaan kirjoja ja laatimaan selvityksiä emusta. Syksyn alkaessa Lipposen oli tehtävä ratkaisu. Hänen oli saatava puolue taakseen jotta epävarmuus Sdp:n kannasta haihtuisi. Sdp:n edellinen päätös oli kesäkuussa 1996 tehty puoluekokouskannanotto, jossa kanta oli vielä auki.
Ratkaiseva kädenvääntö käytiin käytiin 24. syyskuuta Helsingin työväentalolla Sdp:n puoluevaltuuston kokouksessa. Lipponen perusteli ratkaisua mm. Suomen lähihistorialla. Eftan liitännäisjäsenyys, EEC-vapaakauppasopimus, Euroopan talousalueen ja Euroopan unionin jäsenyys ovat kaikki osoittatuntuneet oikeiksi ratkaisuiksi. Pääministeri opasti joukkojaan: ” Kun kerran lopullinen ankkurpaikka on näkyvissä, on turvallisinta suunnata suoraan sinne.” Tuomioja puolestaan epäili edelleen. ”Jäsenyyttä ei ole helppo ratkaista: se ei ole mustavalkea valinta”, vaan ”valinta on tehtävä kahden vähän harmaan ja hyvin samankaltaisia mahdollisuuksia antavan ja ongelmia tuottavan vaihtoehdon välillä”.
Lipponen sai tahtonsa läpi: puoluevaltuuston äänestyksessä 53 kannatti pikaista Emu-jäsenyyttä, vain kolme halusi lykätä päätöksentekoa. Voimaansa näyttääkseen Lipponen vielä tokaisi haluavansa kannaoton läpi pilkkuakaan muuttamatta. Toive toteutettiin.
Sdp:n kannaotossa Emu kytkettiin myös turvallisuuden vahvistamiseen: ”Euroopan unionin turvallisuusvaikutus perustuu tiivistyvään yhteistyöhön jonka kehittämiseen talous- ja rahaliitto kuluun johdonmukaisena osana.” Muutama päivä myöhemmin keskustan puoluekokouus kokoontui Helsinigin Messukeskukseen. Ylimääräinen puolukokous piti alun perin pitää vasta loppuvuodesta, mutta Esko Aho halusi aikaistaa kokousta. Keskustan johto oli viimeiseen asti toivonut Emu-hankkeen kaatuvan. Puolueessa oli laskettu myös paljon Tuomiojan ja Lipposen välisen riidan varaan.
Syksyllä jouduttiin toteamaan ettei Tuomioja-korttiin enää kannata laskea. Sosiaalidemokraatteja ei saada halki. Lipponen vie tahtonsa läpi. Keskustan on otettava myös jyry kanta. Keskustan yksimielisesti tekemän päätöksen mukaan Suomen ei pidä mennä ensimmäisten maiden joukossa Emun jäseneksi. Keskusta edellytti kansanäänestyksen järjestämistä Emusta. Puoluekokous sujui alusta loppuun Esko Ahon nuottien mukaisesti.
Keskustan arvion mukaan Emua ajetaan poliittisin perustein kokoon, se kiihdyttää liittovaltiokehitystä, sillä ei ole Suomen kansan enemmistön tukea, valuutta-alue on sopimaton, koska Suomen kannalta tärkeät viitemaat Ruotsi, Britannia ja Tanska ovat jäämässä pois, ja suurtyöttömyyden vaivaama Suomi ei ole rahaliittoon riittävästi valmistautunut. Kokouksen dramaattinen vaihe nähtiin, kun Paavo Väyrynen astui puhujapönttöön. Väyrynen muistutti, miten keskusta oli taivuteltu kansanvallan vastaisesti hyväksymään EU-jäsenyys. Väyrysen mielestä keskustan olisi pitänyt sitoutua purkamaan Emu-jäsenyyspäätös, jos se pääsee valtaan 1999 pidettävissä eduskuntavaaleissa. ”Tässä seison, enkä muuta voi”, Väyrynen sanoi Martti Lutheria siteeraten esitellessään teesinsä. Puoluekokouksessa ei löytynyt kuin muutama tukija Väyryselle.
Ylivoimaisesti vaikeinta Emu-kannan ottaminen oli vasemmistoliitossa. Pitkän harkinnan jälkeen puheejohtaja Claes Andersson ilmoitti kannattavansa liittymistä. Vasemmistoliiton kannasta päätettiin järjestää jäsenäänestys, joka henkilöityi Andersoniin ja jäsenyyden kovimpaan vastustajaan, EU-parlamentaarikko Esko Seppäseen. Työmarkkinajärjestöt Sak, Akava ja STTK ilmoittivat tukevansa Emu-jäsenyyttä. Alustava tulosopimus sovittiin jäsenäänetyksen alkaessa. Heti itsenäisyyspäivän jälkeen Andersson saattoi ilmoittaa hallituskumppaneilleen, että jäsenäänestyksessä enemmistö oli kannattunut emuun menoa. Päätös oli historiaa, vielä kolme vuotta sitten vasemmistoliitto vastusti jäsenyyttä EU:ssa.
Joulukuun puollivälissä pidetyssä Luxemburgin huippukokouksessa päätettiin EU:n laajentamisen seuraavasta vaiheesta. Etujoukoissa tulisivat Puola, Tsekki, Unkari, Slovenia ja Viro, perässä Latvia, Liettua, Romania, Bulgaria ja Slovakia.
Lähdeaineisto: Unto Hämäläinen Lännettymisen lyhyt historia ISBN 951-0-23024-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti