Perjantaina 8.11.1996 ilmoitti valtionvarainministeri Arja Alho radiossa kello 14.00 uutisissa, että pääjohtaja Tammi pysyy virassaan veropetosepäilyistä huolimatta. Pääministeri Paavo Lipponen toisti saman asian iltauutisissa ja lisäsi ”Elämmehän oikeusvaltiossa”. Aikaisemmin valtionvarainministeri Arja Alho ja rikosoikeuden professori Terttu Utriainen olivat sitä mieltä, että Tammi pidättyy viranhoidosta.
Asian johdosta on keskusrikospoliisi kuulustellut Jukka Tammea, hänen vaimoaan, Uudenmaan läänin veroviraston toimistopäällikkö Tytti Tammea ja neljää muuta henkilöä, jotka eivät ole virkamiehiä. Poliisi epäilee Nostokonepalvelu Oy:n kierrättäneen bulvaaniyhtiön kautta itselleen yli 5,5 miljoonan markan liikevahtoveronpalautukset ulkomaille myydyistä nostureista vähän ennen kuin verotuskäytäntö vuonna 1993 muuttui. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on siirtänyt pääjohtaja Jukka Tammen syyteharkinnan itselleen. Lapin Yliopiston professori Jyrki Virolainen otti julkisuudessa kantaa siihen, että hänen mukaansa Nostokonepalvelu Oy:n ja pääjohtaja Jukka Tammen veropetosoikeudenkäynti olisi pitänyt käsitellä rikosoikeudellisesti yhdessä.
”Olen useaan otteeseen, viimeksi 6.2.1998, vaatinut saada toimia todistajana Tammen rikostutkinta-asiassa”, kirjoittaa Liisa Maripori. ”Toistaiseksi vaatimuksiini ei ole suostuttu”. Liisa Mariaporilla on vuosikymmenten kokemus verotuksesta. Ennen Rovaniemelle tuloaan hän toimi 11 vuotta Vaasan lääninhallituksessa vero-osaston notaarina ja sitten 11 vuotta Vaasan lääninverovirastossa vanhempana verotarkastajana. Lapin verovirastoon hän siirtyi 1985. Mariapori ei päässyt todistamaan ja valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki päätti jättää syyttämättä verohallituksen pääjohtajaa Jukka Tammea Nostokonepalvely Oy:n talousrikosepäilyksistä. Tammi omisti 20 % Nostokonepalvely Oy:n osakkeista.
Toimittaja Mikko Niskasaari kirjoittaa Seuralehdessa 2.11.2001, että nosturikaupoista on saatu uutta tietoa. Nostokonepalvelu Oy:n (NKP) ja samojen omistajien useiden muiden yhtiöiden toimialana on nosturitoiminta ja erikoiskuljetukset. Yhtiön osakkeista puolet omisti Kalervo Nieminen ja 30 prosenttia hänen veljensä Toivo Nieminen. Viidenneksen omisti heidän lankomiehensä Jukka Tammi. Tammi luopui osakkeista 1998 ja ne mitätöitiin vuoden 2001 yhtiökokouksessa. Samalla päätettiin myös 7.1 miljoonan markan voiton jaosta. Osakkuus NKP:ssa ei siis ole yhdentekevä juttu.
NKP:n toimiala ei ollut 1990 luvun alussa liikevaihtoverollista. Asikkailta ei laskutettu liikevaihtoveroa, mutta yhtiökään ei saanut vähentää veroa omista hankinnoistaan. Liikevaihtoveron – jota nykyään vastaa arvonlisävero – vähennysoikeus merkitsee yrityksille puhdasta tuloa. NKP ja Niemeisten omistana Nostotekniikka Oy myivät pääosin 1991-1992 suuren määrän kalustoa Watrex Oy:lle. Watrexilla ei ollut toiminnan käynnistyessä muuta omaisuutta kuin puoliksi maksettu osakepääoma: 7500 markkaa. Watrex osti 1991-1992 NKP:ltä koneita yli 30 miljoonalla markalla, kaikki velaksi. Muutaman koneen se osti muiltakin, mutta noin 85 prosentti kaupoista tehtiin NKP:n koneilla.
Watrex sai koneista liikevaihtoveronpalautusta 8,7 miljoonaa markkaa, toisaalta sen myytien veroja oli 3,2 miljoonaa markkaa. Erotus 5,5 miljoonaa oli operaation hyöty ja siirtyi koneiden myyjälle; toki Watrex sai pienen tuoton. Watrex siirsi liikevaihtoverot myyjälle kahdella tavalla. Kun koneet myytiin ulkomaille, Watrex myi ne halvemmalla kuin oli ostanut. Valtiolta se haki lvv:n palautuksen, joka kuittasi tappion, ja antoi jopa pienen katteen. ”Kate ei ollut suuri, vajaasta prosentista kolmeen prosenttiin, mutta ei ole työkään suuri”, totesi verotarkastaja Juhani Könni muistiossaan 1994.
Suomeen jääneet koneet jäivät yleensä NKP:n käyttöön. Niitä säilytettiin ja huollettiin NKP:n tiloissa, sillä Watrexilla ei ollut tiloja. NKP maksoi koenista vuokrana 30 prosenttia niiden tuloista, millä Watrex lyhensi velkaansa. Kyseessä oli isot kaupat ja kalliit vuokrasuhteet, mutta silti niistä ei useinkaan tehty kirjallsia sopimuksia NKP:n ja Watexin kesken. Joskus kauppaehdot olivat venyviä. Kun Watrex osti 1.12.1992 NKP:lta nostureita 16,6 miljoonalla, se otti vastattavakseen Turun Seudun Osuuspankista olevan 9 miljoonan markan lainan. Pankki ei siirtoa hyväksynyt, mutta laina merkittiin Watrexin taseeseen. Silti jatkossa lainan koroista ja lyhennyksistä vastasi NKP. Se ei laskuttanut niistä Watrexia, vaikka kauppaehtoja ei muutettu.
Vaikka Watrex oli jatkuvasti velkaa NKP:lle, pahimmillaan liki 22 miljoonaa markkaa, velasta ei peritty mitään korkoa, mikä on erittäin poikkeuksellsita. Verottajan mukaan kosko olisi vienyt Watrexin toiminnan raskaasti tappiolliseksi. Verotarkastuksessa havaitiin, ettei toimitusjohtaja Raimo Ståhlberg tiennyt paljoakaan yhtiönsä asioista, niitä hoidettiin NKP:stä. Eipä hän nostanut Watrexista myöskään palkkaa.
Toimintansa alussa veronpalautuksia hakiessaan Watrex kuitenkin sai tukea Uudenmaan lääninveroviraston sisältä, kertoo hakemusta käsittelyt esittelijä: - Tytti Tammi soitti minulle ensimmäistä palautusta käsitellessäni ja sanoi sanatarkkaan: ”Täällä Tytti Tammi, tarkastustoimiston toimistopäällikkö, kiirehtisin Watrex Oy:n lvv-palautushakemuksen käsittelyä. Tiedän yhtiön ja se on OK”. Verohallituksen pääjohtaja Jukka Tammen vaimolla oli yhteyksiä Nostokonepalvelun johtoon; siellä istuivat hänen veljensä. Tytti Tammi on kiistänyt keskustelun.
Poliisia kiinnostivat myös ulkomaille tehdyt nosturikaupat. NKP myi 11.5.1992 kaksi omassa käytössään ollutta nosturia Watrex Oy:lle 1 980 000 markalla ja Watrex on myynyt samana päivänä saksalaiselle IKH-yhtymälle 600 D-markalla. Poliisin kotietsinnässä löytämät asiakirjat kuitenkin osoittivat, että IKH oli jo 15.4. 1992 lähettänyt ne NKP:lle. Niiden mukaan IKH myy NKP:lle Demag-merkkisen nosturin ja ottaa tältä vaihdossa nuo kaksi nosturia, jotka vasta kuukautta myöhemmin myytiin Watrexille. Samalla sovittiin, että NK maksaa IKH:lle välirahana 50 000 D-markkaa. Sen NKP myös maksoi 19.5.1992.
Watrex osti NKP:ltä 26.2.1991 pienen nosturin. Kone on kuitenkin myyty jo 14.2.1991 englantilaiselle yhtiölle, ja sitä koskeva NKP:n laskukin on päivätty 14.2.1991. Myös tullausilmoitukseen on viejäksi merkitty NKP. Viejäksi muutettiin Watrex vasta verotarkastajien ihmettelyn jälkeen 17.11.1994. Kolme vuotta myöhemmin.
Tullimerkintöjä korjattiin myös kaupassa,, jossa saksalaiselle Klosa & Staas-yhtiölle myytiin nosturi. Laskun Watrex osti nosturin NKP:ltä 26.7.1991 noin 1,6 miljoonalla markalla ja sen samana päivänä saksalaisille. NKP:n asiakirjojen mukaan se kuitenkin myi nosturin saksalalaiselle jo 2.7., eli kolme viikkoa ennen kauppa Watrexin kanssa. Myös tämän koneen viejäksi merkittiin tullissa NKP ja tämänkin tulli muutti 1994 Watrex Oy:ksi.
Ensimmäisen syyteharkinnan NKP:stä tehnyt tutkulainen syyttäjä Tommi Teuri katsoi Niemeisten veljesten päättäneen kaikista NKP:n ja Watrexin nosturikaupoista. Ne ontoteutettantu NKP:n henkilökunta eikä Watrex Oy:llä ole ollut intressejä asiassa. ”Warex Oy:tä on käytetty yksinomaan liikevaihtoveropalautusten hyödyntämiseen”, päätteli Teuri. Teuri valmistautui asettamaan NKP:n johdon syytteeseen törkeästä veropetoksesta, mutta sitten tuli mutkia matkaan. Juttua tutkinut rikostarkastaja haki NKP:n omaisuutta takavarikkoon verosaatavien turvaamiseksi. Turun käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen 13.11.1997 ja maaliskuussa Turun hovioikeus piti päätöksen voimassa. Käräjäoikeus katsoi, että väliyhtiöiden käyttö liikevaihtoverojen palauttamiseksi on verotuksessa sallittu menetelmä. Veropetos taas edellyttää, että verottajalle on annettu vääriä tietoja ja käräjäoikeuden mielestä NKP ja Watrx eivät olleet tähän syyllistyneet.
Käräjäoikeuden päätös on poikkeuksellinen. Siltä haettiin vain vakuustakavarikkoa, mutta käräjäoikeus antoikin asiassa ratkaisun jo pääasiassa, joka syyteharkintaa ei olut vielä ede kunnolla aloitettu. Maaliskuussa 1998 Turun hovioikeus piti päätöksen voimassa. Tämän jälkeen Tommi Teuri katsoi, ettei edellytyksiä syytteeseen ajamiseen ole – tuomioistuimet olivat ratkaisseet asian. Teuri ilmoitti lisäksi julkisuuteen, että häntä on valtakunnansyyttäjän toimistossa painostettu luopumaan syytteestä. Kesällä 1994 Kalervo Nieminen oli läehttänyt Jukka Tammelle kysymyksiä nosturikonekauppojen verotuksesta. Tämä oli lähettänyt ne verohallituksen ylitarkastajalle, joka toimitti vastauksensa suoraan Jukka Tammelle.
Kansalaisten luottamus oikeuslaitoksen toimintaa on alkanut horjumaan ns. Koviston konklaavin jälkeen. Hyvä-veli-järjestelmän uskotaan voimistuneen entisestään. Liisa Mariaporin mielestä monet ihmiset joutuvat toteamaan, ettei Suomessa tvallinen ihminen saa oikeutta. Oikeusjärjesjestelmämme on virkamieseliitin ja vapaamuurareiden käsissä, eikä voimassa olevaa oikeutta sovella kukaan. Jokainen virkamiehenä kauan ollut virkamies tietää, mikä on virkamiesten nokkimisjärejstys. Virkanimistyksiä tehdään sopivuuden eikä pätevyyden perusteella. Koko verohallinnon johto lähti voimakkaasti puolustamaan pääjohtajaa. Lääninverojohtajat toimittivat julkisuuteen Tammea tukevan tiedotteen. Mariaporin mukaan tällä hetkellä ollan tilanteessa, että kukaan ei voi virkamiesten mielivaltaiselle toiminnalle mitään. Me tavalliset kansalaiset haukomme henkeämme, että miten tässä näin on päässyt käymään.
Lähdeaineisto: Olet maamme armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti