Kaksi uutista

Maaliskuun 1. päivänä 1994 Helsingin Sanomien toimituksessa oltiin perin harvinaisessa tilanteessa. Uutissivuille oli tarjoll kaksi historiallista uutista, joilla hyvänäkin uutispäivänä olisi tapetoitu koko sivu. Pitkän jahkailun jälkeen etusivun ylälaitaan nostettiin otsikko ”Suomi ja EU sopivat jäsenehdoista” ja sen alalaitaan otsikko ”Suomi sai kymmenen valtionpäämiehen – Martti Ahtisaari aloitti presidenttinä”. Lehden historiassa oli ensimmäinen kerta kun presidentin vaihtuminen oli vasta kakkosuutinen.

Suomen maatalousneuvottelut takkusivat eikä neuvottelutietä tuntunut lötyvän. Kumpikaan osapuoli ei enää tiennyt kuinka paljon voi joustaa.Neuvottelut piti saada loppuun ennen Koiviston kauden päättymistä. Koiviston mukaan maatalouden erityistoiveet ei saisi kaataa suurempaa valtakunnan intressiä. Koivisto oli hallitukselle luotettavampi kumppani kuin monet sen ministerit. Aho oli saamapuolella tässä yhteistyössä ja ennen Koiviston kauden loppumista tilit pitäisi saada tasan.

Neuvottelujen loppurutistus helmikuun viimeisellä viikolla ja maaliskuun ensimmäisenä päivänä keskittyi maataloustukeen. Siitä periaatteessa riippui koko ratkaisu. Maataoudessa päädyttiin lopulta sopimukseen, jonka mukaan 85 prosenttia Suomen peltoalasta luetaan vuoristoalueiden tuen piiriin. Lisäksi Suomi sai 135 miljonaa ecua vuodessa ympäristötukea ja oikeuden maksaa kansallista tukea 62. leveysasteen yläpuolella oleville alueille.

Maaliskuun 1. päivänä tilanteet vaihtelivat vielä moneenkertaan. Välillä suomalaiset neuvottelijat olivat jo pakkamaassa matkalaukkujaan ja lentämässä Brysselistä Helsinkiin. Ministerineuvoston puheenjohtajasta kreikkalaisesta Theodoros Pangaloksesta tuli kaiken pahan ruummillistuma. Neuvottelujen loppusuoralla Suomi saa ymmärrystä ja tukea ennen muuta Saksalta. Se oli mukana EU:n johtomaiden troikassa yhdessä Belgian ja Kreikan kanssa. Kohl, Kinkel, Saksan ulkoministeriön valtiosihteei Ursula Seiler-Albrng ja taustalla suurlähettiläs Hans von Plötz, suomalaisten vävypoika, saivat kunniaa pattitilanteen laukaisemisesta. Samaten Belgian ulkoministeri Willy Claes. Presidentti oli jo vaihtunut, kun illalla Suomen aikaa kello 18 sopimus oli valmis. Ahtisaari sai tiedon Mäntyniemeen ja Koivisto eläkekotiinsa Katajanokalle.

Ahon, Haaviston ja Salolaisen yhteinen tiedotustilaisuus oli yksi kummallisimmista, mitä Smolnassa on pidetty. Vasta kovan tinkaamisen jälkeen Ahon suusta tippuivat sanat. ”Minun käsitykseni on, että edut ovat suuremmat kuin haitat, jolloinka meidän on järkevää tältä pohjalta EU:n jäsenyyten mennä sillä edellytyksellä, että nämä kansalliset toimet, jotka on osaksi rakennettu, pystytään tyydyttävällä tavalla järjestämään.” Tilaisuuden lopuksi Haavisto huokaisi: ”Ei olisi ollut mahdollista saada parempaa sopimusta.” alkuhuuma haihtui kuitenkin nopeasti, kun paljastui ikäviä tosiseikkoja.

Neuvottelujen loppurutistuksessa helmikussa Esa Härmälä sai vammoja sieluunsa. ”Minä koin ne neuvotteluyöt kaoottisina. Niiden jälkeen oli paha olla”, Härmälä kertaa ensimmäisen neuvottelutuloksen syntymistä. Mutta vielä pahempaa oli edessä. Maaliskuu-huhtikuun taitteessa palattiin uudestaan neuvottelupöytään. Suoelle tilanne oli hankala, sillä joku helvetin ovela ihminen oli keksinyt uuden juonen. Sen sijaan että komissio ja Suomi olisivat kahdestaan kääntäneet poliittisen sopimuksen juridiseksi sopimukseksi, sinne päästettiin kaikki jäsenvaltiot mukaan. Suomi menetti neuvotteluissa selkeästi sovittuja etuja. Se oli elämäni raskain vaihe. Esa Härmälä purki tuntojaan muistemalla vanhoja neuvotteluja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorten johtajien, komsomolin johtajien kanssa. Konniahan hekin olivat, mutta nykyiseen vastapuoleen verratuna rehellisiä konnia, Härmälä lohkaisi.

Raskaan neuvotteluvaiheen jälkeen maatalousministeri oli vaihtumassa. Martti Pura siirtyi sivuun, ja Keksutan piti valita seuraaja. Härmälä asettui ehdolle, mutta keskustan eduskuntaryhmän äänestyksessä hän sai vähän ääniä. Ryhmä halusi vihdoin palkita Mikko Pesälän ministerin salkulla. MTK:ssä Härmälälle löytyi kannatusta, ja tiukassa puheenjohtajavaalissa hän kukisti keskustan kansanedustajan Juha Korkeaojan parilla äänellä.

MTK:n liittokokous otti Härmälän ehdotuksesta täysin yksimielisesti kielteisen kannan Suomen EU-jäsenyyteen. Kasnaäänestyksessä MTK antoi organisaationsa ja muutaman miljoonan markan rahapotin ei-puolen käytöön. Presidentinvaaleista toipuva Väyrynen arvosteli tehtyä sopimusta. Kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikka oli aikomus aukaista ministeriviahdoksen jälkeen, Aho huomasi yllättäen Väyrysen pyrkivän ryhmän puheenjohtajaksi. Aho vainusi heti vaaran. Jos Väyrynen olisi päässyt ryhmänjohtajaksi, keskustan ryhmän enemmistö olisi voinut kääntyä EU-sopimusta vastaan. Aho taivutteli entisen ryhmänjohtajan Kalevi Mattilan jatkamaan, saman tien Väyrynen julisti vastustavansa kansanäänestyksessä sopimuksen hyväksymistä. Ahon piti uhata hallituksen erolla. Erouhkauksen edessä puoluekokous antoi pääministeri-puheenjohtajan jatkaa luvuin 1607-834. Jäsenyyden vastustajat saivat hyvityksen puolueen varapuheenjohtajavaalissa. Vuosikausia EU-jäsenyyden puoluesta ahkeroinut Olli Rehn heitettiin varapuheenjohtajan paikalta. Suomen 19-jäseninen valtuuskunta lähetettiin Euroopan unionin huippukokoukseen Korfulle. Siellä sopimus hyväkstyiin. Presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Esko Aho, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, ulkoministeri Heikki Haavisto ja valtiosihteeri Veli Sundbäck sekä presidentin ulkopoliittinen neuvontantaja Alpo Rusi saattoivat Korfulla juhlia monivuotisen urakan täyttymistä. Suomalaisten iloa himensi edustuskiista. Tärkeimmille illallisille oli varattu vain yksi lautanen, siltä söi Ahtisaari. Aho sai norkoilla ulkona.

Lähdeaineisto Unto Hämäläinen Lännettymisen lyhyt histoia ISBN 951-0-23024-3