Ehdokkaaksi

Joulukuun 2. päivänä 1992 kansalaisaktivisti Kalle Könkkolä saattoi julkisuuteen minulle osoitetun avoimen kirjeen. Könkkölä toivoi, etten pahastu, vaikka hän ryhtyy toimimaan presidenttiehdokkuuteni puolesta. Mitä syytä tai oikeutta minulla oli pahastua? Suora kansanvaali merkitsee olennaista muutosta tasavallan presidentin vaalitapaan. Minusta on välttämätöntä, että ennen vaalia käydään perusteellinen keskustelu presidentin asemasta ja vallankäytöstä. Kalle Könkkolän kirjekin osoitti, että ihmiset ovat ottamassa tosissaan muutoksen tuoman vaikutusvaltansa kasvun. Toivoin kansalaiskeskustelun jatkuvan myös siitä, millaisten arvojen haluaisimme ohjaavan vallankäyttäjien toimintaa.

Tammikuussa perustettiin Muutos-94 ry, Förändring-94 rf. Puheenjohtajaksi valittiin Riitta Prusti. Yllätyin vauhdista melko lailla. Minulle oli kyllä vihjailtu, että jotakin on tekeillä. Tiesin myös, että erilaisia keskusteluja käytiin. Yhdistyksen vuosikokous – eräänlainen laajempi perustava kokous – pidettiin 20. maaliskuuta. Jotkut varmasti toivoivat, että ilmoittaisin tuolloin suostumukseni presidenttiehdokkaaksi. Siihen en ollut valmis.

Ensi vuoden presidentinvaalissa suomalaiset saavat ensimmäisen kerran valita presidnetin kaikilta osin suoralla kansanvaalilla, ilman välikäsiä. Uudistuksen tavoitteena on kansanvallan vahvistaminen. Kansalaisille on annettu mahdollisuus suoraan vaikuttamiseen myös ehdokkaiden asetettulassa. Ehdokkaan voivat tasavertaisesti nimetä joko puolueet tai vähintään 20 000 kansalaista, kansanliike. Monet puolueet ovat halunneet korostaa omaa kansanvaltaisuuttaa järjestämällä erilaisia esivaaleja, jotka ovat parhaillaan menossa. Niissä pulueet pyrkivät avaamaan ovia myös jäsenkuntansa ulkopuolelle.

Olen jo lähes vuosi sitten ilmoittanut, että en tavoittele oman puolueeni Suomen Keskustan presidenttiehdokkuutta. Painavin syy tähän oli se, että presidentin tehtävä ei ole puoluepoliittinen. Uusi vaalitapa korostaa tätä entisestään, Eeva Kuuskoski kirjoitta. Pidän henkilökohtaisesti hyvin tärkeänä, että seuraavissa presidentinvaaleissa olisi puolue-ehdokkaiden lisäksi kansalaisliikkeiden ehdokkaita.

Toukokuussa 1993 tein päätöksen. Kun oli ilmoittanut, että annan vastaukseni kesäkuussa, annoin sen kesäkuun 1.päivänä Muutos-94:n hallitukselle. Ratkaisuni oli tietysti minun, mutta sen kypsyminen vaati keskusteluja mieheni kanssa ja käytännön järjestelyjä. Mieheni joutui ottamaan enemmän vastuuta kotiympyröistä. Lisäksi hänellä oli presdienttiehdokkaan puolison rooli kampanjassa. Puolisonkaan osa ei ole aivan mutakton. Sen sai mieheni kokea töissä. Hänet määrättiin palkattomalle virkavapaalle vaaleihin saakka samana päivänä jolloin ehdokkuuteni tuli julki.

Kevätviikkojen aikana, kun puolueet kävivät esivaalejaan, vakuutuin, että muutoksen vauhdittamiseksi tässä maassa on tehtävä työtä ja että ehdokkuuteni luomaa kanavaa tarvitaan. Katsoin, että onnistumiselle on vahvat perusteet, joskaan sei tapahdu itsestään. Minulle esitetyt pelkistetyt hyöty- ja taktiset laskelmat eivät puhuneet ehdokkuuden puolesta. Ystävällisen puolutoverti varoittelivat, että ”sinulla ei ole rahaa eikä organisaatiota, älä men munaamaan itseäsi”. Päädyin kuitenkin siihen, että ehdokkuudellani on tehtävää.

Kesäkuun alkupuolella käynnistyi nimien kerääminen kannattajakortteihin. Tavoitteena oli ylittää 20 000 kortin raja syksyyn mennessä. Tavoite saavutettin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Itse osallistui noin neljäänkymmeneen keräystapahtumaan. Lukuisat ihmiset keräsivät nimiä tuttava- ja lähipiirissään. Olin hyvin yllättynyt ihmisten valmiudesta kirjoittaa nimensä ehdokkuuteni tueksi.

Viestini on Suomen eheys. Meidän on siirryttävä saalistamisen yhteiskunnasta välittämisen Suomeen. Me emme voi antaa markkinavoimille – emmekä muillekaan voimille – sellaista valtaa, että ne saavat sumeilematta jakaa ihmiset hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Minun mielestäni huomisen Suomi on jokaisen täällä asuvan Suomi, joka ottaa vakavasti huomioon luonnon sanelemat reunahdot. Se ei luokittele ihmisiä a, b, c tai d-kansalaisiin, vaan välittää kaikista. Välittäminen on myös sitoutumista ja osallistumista. Vapaus, vastuu, oikeudet ja velvollisuudet, kuuluvat yhteen. Sama välittäminen koskee koko Suomea. Jos markkinavoimille sallitaan sanella peruspavelujen saatavuus, on helppo arvata, miten käy. Talous on osa ihmiselämän ja yhtiesön kokonaisuutta, ei itseisarvo. Se on kuin kolmijalkaisen jakkaran yksi jalka. Kaksi muuta ovat sosiaalinen turvallisuus ja kulttuuri. Talous, sosiaalinen ulottovuus ja kulttuuri perustuvat erilaisiin arvoihin, mutta ne tarvitsevat toisiaan. Tehokas talous synnyttää aineellisia voimavaroja myös kulttuurin ja sosiaalisen toiminnan saralle. Suomi selviää, kun tämä kokonaisuus oivalletaan.

Lähdeaineisto Kaisa Åstrand Huomisen mahdollisuus ISBN 951-0-19287-2