Suomen Säästöpankin pilkkomisen kauppakirja liitteineen julistettiin salaiseksi Iiro Viinasen toimeksiannosta viideksi vuodeksi. Kansalle ei haluttu kertoa mitä todellisuudessa tapahtui, ja virallisesti puhuttiin pankkisektotin tervehdyttämisestä ja veronmaksajien kannalta vähemmän kivuaaliaasta ratkaisusta. Julkisuudessa korostettiin, että SSP:n terve liiketoiminta ”hinnoitellaan tavoitteen suhteen tarkoituksenmukaisesti”. Tosiasiassa tehtiin aivan muuta. Pankkituen maksajille kerrottiin, että ostajpankit maksavat 5,6 miljardin markan kauppahinnan käteisellä, pörssiosakkeilla, pankkiosakkeilla ja pääomatodistuksilla. Ainoastaan Postipankki maksoi oman osuutensa potista kokonaan käteisellä.
KOP rahoitti kaupan antamalla valtiolle 13 markan hintaisia omia osakkeitaan, Unitas puolestaan luovutti 15,90 markan hintaisia osakkeitaan, lisäksi maksuna oli mm. Nokian, Kymmenen, Orionin ja enson osakkeita. Osuuspankkien kauppakassi koostui myös mm. Nokian, Koneen ja Enson osakkeista. Näin Suomen valtiolla oli halussaan merkittävä osakesalkku, Kansallispankin osakkeita oli valtion kassassa 1,4 miljardin markan edestä. Myöhemmin Kansallispankin ollessa lahdattva osakkeilla pääsi vaikuttamaan sinivalkoisen pankin kuolinkouristuksiin.
Pankkiryhmittäin SSP:n konttorit jaettiin näin: OP-ryhmä 246, Postipankki 153, SYP 122, KOP 135. Luovutussopimukseen kirjattiin tarkasti ostajapankkien talletuskanta, joka oli konttorijaon perusteena. Esimerkiksi koko Helsingin alueella Osuuspankkien talletukset olivat 602 (Mmk), Postipankin 651 (Mmk), KOP:n 906 (Mmk), SYP 819 (Mmk) eli yhteensä 2978 (Mmk). Kajaanissa puolestaan toimi vain Postipankki, jonka talletuskanta oli 253 (Mmk).
Ostajapankit alkoivat tehokkaasti lopettaa pankkikonttoreitaan. Sen seurauksena monelle paikkakunnalle jäi vain yksi pankki. Pankkien toimihenkilöille seuraus tiesi marssia työttömyyskortistoon. Jokainen saajapankki korkkasi säästöpnakin talletuksia 12 miljardia markkaa, mutta lainoista vain terveet eli ns. järjestetyt luotot kelpasivat pilkkojille. Pilkottavan pankin rahakassa ja muut rahaksi muutettavat erät jaettiin kristillisesti tasan neljän ostajan kesken.
SSP:ssä oli kaupantekohetkellä huomattava määrä ylihintaisia talletuksia yleiseen markkinahintaan verrattuna. Sopimuksen allekirjoittajat, valtiovallan edustajat ja pankkiherrat halusivat tietenkin purkaa tällaiset kalliit talletussopimukset. Pankin tavallisen asiakkaan näkökulmasta kysymys oli sopimusrikkomuksesta. Se oli ymmärrettävää, että neljän kopla ajoi tällaista lauseketta luvutussopimukseen, mutta miksi valtiovalta suostui Suomen Säästöpankin tallettajien nujertamiseen.
”Valtion vakuusrahasto on myötävaikuttanut siihen että SSP:ssä on ennen liiketoiminnan ja osakkeiden kauppaa ryhdytty toimenpiteisiin niiden talletusten ehtojen muuttamiseksi, joiden korko on tämän luouvutuskirjan allkekirjoitushetkellä ylihintainen.” Tällainen ihmetystä herättävä lauseke pantiin luovutussopimukseen. Jo ennen kaupantekohetkeä valtiovalta oli vaikuttanut säästöpankkien talleittajien asemaan heikentävästi, ja talletuspako Suomen Säsätöpankista sai luonnollisen selityksen valtiovallan toimenpiteiden kautta.
Luotuvussopimuksen liitteenä oleva Valtion vakuusrahaston lausunto kertoo vastaansanomattomasti Suomen Säästöpankin asiakkaiden aseman kurjistamisesta: ”Jo pelkästään jatkuvien tilien stadardointi merkitsi noin 200 000 tilisuhteen tiliehtojen muuttamista (kantaa n. 10 miljardia markkaa).... Syyskuussa lähetettiin kirjepostitus tilinomistajille. Stardandoinnin kohteena olivat tällöin vanhat sijoitustilit, tuottotilit ja säästämistilit. Verollisista käyttelytileistä luovutaan , jotka muutetaan verottomiksi käyttelytileiksi ja säästötalletuksiksi.”
Tällaisen kirjeen tipahdettua postiluukusta säästäpankkien tallettajilta kysyttiin, onko vallakumous puhjennut. Pankki elää asiakkiden luottamuksesta. Mitä siitä oli jälejlä tällaisten postilähetysten jälkeen? Vakuusrahaston lausunnon viimeiset virkkeet veivät tallettajien uskon suomalaiseen oikeusvaltioon: ”uudet stardoidut tiliehdot astuvat tämän jälkeen voimaan marraskuun alusta kaikkien muiden tilinomistajien osalta paitsi niiden, jotka ovat kieltäytyneet muutoksesta. Näiden osalta välittömästi kieltäytymisen jälkeen käynnistetään erillinen tilisopimusten IRTISANOMISMENETTELY: Kokonaisuudessaan projekti on pääsääntöisesti saatettu loppuun myös tältä osin vuoden vaihteeseen mennessä.” Kuinka moni tavallinen säästöpankin asiakas tajusi kieltäytyä tästä mafiavaltion tarjouksesta?
Jo parin kuukauden kuluttua pankkien pääjohtajat totesivat säästöpankkien bisneksen tuottavan ostajille satoja miljoonia markkoja. Luottotappioita saatiin alas kirjattua, talletuskorkoja laskettua ja kustannussäästöjä kasattaua. Eduskunnassa Aho ja Viinanen saivat kuulla kunniansa huonosta kaupasta, hallitusta syytettiin säästöpankeille annettujen lupausten pettämisestä ja pilkkojapankkien suosimisesta. Vasemmistoliiton Esko Seppänen jyrisi, että SSP lahdattin ostajapankkien tukemista varten ja vihreiden Paavo Nikula valitti sitä, että Suomen Säästöpankin luovutussopimus oli salainen.
Kauppakirjan sivulla 21 kerrottiin, minkälaisia eriä roskapankki Arsenaliin tullaan siirtämään:
1 miljooonan markan ja sen ylittävät yrityssaamiset
korottomat ja vuotuiselta koroltaan alle 5 %:n yrityssaamiset
yrityssaamiset, jos lainanottokyvyttömyydestä johtuen yhdenkin saamisen korko ol lisätty pääomaan tai koronmaksuun on myönnetty uusi luottotappioita
kiinteistöt ja kiinteiteistö- ja asuntoosakeyhtiöiden osakkeet sekä niille myönnetyt luotot
SSP:n käyttöomaisuuteen luettavat osakkeet, poislukien SP-Palvelun Oy.n osakkeet
saatava Sparbankstiftelse Åbolandialta
SSP:n tase-erä ”muu omaisuus”
Vielä miellyttävämpää oli pilkkojapankkein herroille luouvutussopimuksen seuraavan sivun sisältö, samalla kohta oli velalliselle ja takaajille mahdollisimman epämiellyttävä. Ostajilla oli oikeus vuoden 1994 lopun mukaissti siirtää kirjapito-arvosta omaisuudenhoitoyhtiön vastattavaksi ”vuoden järjestämättömäski tulevat 1 miljoonan markan ja sen ylittävät yrityssaamiset ja sopimuksessa tarkemmin määritellyt ilmeisten riskiasiakkaiden saamiset, joiden siirtokelpoisuuden päättää erityinen tarkastustoimikunta”.
Arsenalin piikki aukaistiin näin ostajapankkien roskille – kirjanpitoarvosta ja riskittä. Oli selvää, että seuraavan vuoden aikana riskiasiakkaita ja – saamisia etsittiin ostajapankeista tiheällä haravalla veronmaksajien ylläpitämään kompostiin.
Kauppakirjan kohta 19 levensi entisestään pankkiherrojen hymyä, mutta kuka keksi sopimuskohdan kummallisen sisällön? Ja kuinka moni hallitusherroista ymmärsi, mihin tekstillä oikein loppujen lopuksi sitouduttiin?
”Ostajat ostavat SSP:ltä kirjanpitoarvosta järjestämättöninä olevat sekä vuoden 1994 loppuun mennessä järjestemättömäksi muuttuvat yksityishenkilöiden saamiset ja yritysasiakkailta olevat alle 1 miljoonan markan saatavat. Tällaiseen ns. taselainaukseen siirtyvistä saamisista pankit maksavat SSP:lle niiden pääomamäärn ja rahoittavat oston antamalla SSP:lle pääomamääriä vastaavat velkakirjat, jotka omaisuudenhoitoyhtiö ostaa nimellisarvoltaan SSP:ltä. Omaisuudenhoitoyhtiö maksaa SSP:ltä ostamansa saamiset antamalla taselainauksen piiriin kuulluvista saamisista niiden kirjanpitoarvoa vastaavaan vuoden 1998 lopussa erääntyvän, korottoman velkakirjan.” Mikä ihmeen taselainaus? Termiä ei tunnista juristi, virkamies, pankinjohtaja eikä poliisi. Suomen lakikaan ei tunne käsitettä.
Pankkikriisi
http://pankkikriisi.blogspot.com/
Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa kaupassa
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/trke-petos-ja-muita-rikoksia-aktiv.html
Kirottu salaisuus
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2011/07/kirottu-salaisuus_16.html
Lähdeaineisto Seppo Konttinen ISBN 978-951-31-4251-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti