Jaakko Lassilan uran loppu on alkamaisillaan. Hänen sanomisistaan ei voi tietää, aavistiko hän pahaa ja olivatko lausunnot vain oopperan resitatiiveja, osa uhoavaa kampanjaa. Todennäköisenä on pidettävä Lassilan luonne muistaen, että hän vilipittömästi uskoi olevansa voittojen tiellä vielä silloinkin, kun pankin hallintoneuvoston ulkokehällekin alkoi muodostua toisenlainen näkemys.
Kemijärveltä kotoisin oleva professori Pentti Kouri istuu vielä hetken Sanoma oy:n hallituksessa Aatos Erkon suosikkina. Kouri on kehittänyt Suomen mittakaavaa ajatelleen mahtavan suunnitelman. Yhdyspankki nurkattaisiin ja nujerrettaisiin, Nokia otettaisiin haltuun ja uudistettaisiin. Hän oli esitellyt huikean visionsa Lassilalle ja puhunut pääjohtajan pyörryksiin.
Myös Aatos Erkko on epäilemättä saanut Kourilta selostuksen suunnitelmasta. Hän on ehkäpä ensimmäisenä ottanut pienen piirin keskuteluissa esilel ajatuksen, että KOP:n ja SYP:n tulisi yhdistyä Suomen sekä päästyä että jouduttua kansainvälisen kilpailun areenalle. Kourilla on samasta ajatuksesta oma väkivaltainen versionsa, jossa hänen oma roolinsa ja siinä sivussa rikastumisensa ovat mukana. Mutta kun suunnitelmia ryhdytään toteuttamaan, Aatos Erkko muusta KOP:n hallintoneuvostosta poiketen tuntuu olevan perillä Kourin ja Lassilan operaation varjoisimmista puolista. Hän pitää enteellisen puheen Kansallispankin saravuotisjuhlissa, sanoo riveillä ja rivien välissä, ettei pankin arvomaailma ole kunnossa.
Kouri saa lähteä Sanoma Oy:n hallituksesta, Erkko puolestaan havainnollistaa mielipidettään jättämällä Kansallispankin hallintoneuvoston puheenjohtajuuden. Hän ei tarvitse kommentoida poistumistaan, muut kommentoivat.
Käsitys, että jotain on vialla KOP:ssä, saa monet korvat hörölleen. Rauma-Repolna johtaja, helsinkiläisiä valtapiirejä a poliitikkoja inhoava satakuntalainen Tauno Matomäki näkee ensimmäisten joukossa, mihin maan ralous on menossa eli putoamassa. Matomäellä on epätaraksta tiedot Kansallispankista, mutta kuvan lähitulevasta hän saa katsellessaan johtamansa yrityksen tilauskirjojen sivuja.
Matomäki ”helikopteroi”, kuten sanontaan. Hän katselemaan maan, yhtiönsä ja pankin tilannetta kokonaisuutena ja päättelee esimerkiksi, että suuri metsäfuusio on välttämätön. Esteenä on se, että fuusion osapuolet, Repola ja Kymmene, kuuluvat eri leireihin – Repola Kansallispankin ja Kymmene Yhdyspankin reviiriin.
Pankkien, yritysten ja niiden johtajien toimintaympäristö alkaa muuttua, kuten on tapana sievistelleen kuvata hallitsematonta mullistusta, josta nyt on oleva kysymys.
Ja siina samassa myös kahden liikepankin loppuottelu on alkamassa. Koko kansantaloutta uhkaavan laman osuminen yhteen tämän finaalin kanssa on ratkaisevaa, koska syvä lama on se tuomari, joka lopulta toteaa tyrmäyksen tapahtuneeksi. Mitä ottelijoista on sanottava ennen kongin kumahdusta? Ulsopäin ne näyttävät suunnilleen tasavahvoilta. Taseiden ja tulosten välillä ei ole dramaattista eroa. Kotimaan toiminnot ovat suunnilleen samankaltaiset, ulkomaille KOP on rientänyt SYP.tä aggressiivisemmin. SYP:n ulkomaanverkosto on pysynyt itse asiassa kaiken aikaa kannattavana.
Yhdyspankki on ryntynyt varovasti saneeraamaan konttoriverkostoaan, ja se tulee pian aloittamaan lainanannot jarruttamisen. Näissä toimissaan se on kilpailijaansa verhemmin liikkeellä. Kummankin pankin julkikuva on pääjohtajien näköinen.
Kuumimpina vuosina 1986-1988 kumpikaan pääjohtaja ei näytä tiedostavan yhden henkilän varaan rakennetun julkikuvan vaarallisuutta. Vasta Kansallispankin ja Lassilan ”Tosi on”-kampanjan kääntyminen ironiaksi paljastaa, että kysymyksessä oli huonosti harkittu uhkapeli.
Kummankin pääjohtajan persoona vastaa heidän johdossaan olevien pankkien luonnetta. Yhdyspankki oli rakentanut toimintansa jo Rainer von Fieandtin ja sitten Göran Ehrnroothin aikana pidättyvään, vähäeleiseen ja jopa tylsääm brittityyliin, joka jatkui myös Tiivolan valtakaudella näitä viimeisiä vuosia lukuun ottamatta. Varatuomari von Fieandt oli pääjohtajana vuosina 1945-1950 ja Ehrnrooth johtokunnan puheenjohtajana pitkän kauden vuodet 1955-1970, jonka jälkeen alkoi Tiivolan valtakausi.
Hillitty tyyli oli rikkoutunut henkilökultin varaan rakennetun markkinointiajattelun alle, mutta Tiivolalla ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan, että pankki samastuu häneen ja hän pankkiin. Upseeri Mika Tiivola on ylentänyt itsensä paraatiupseeriksi.
Lassila on muokannut nopeasti Kansallispankin persoonallisuuden näköisekseen. Ei hilsettä pankin olkapäillä, ei pönäkkää ja paikalleen jähmettynyttä vanhakantaisuutta, vaan muutosta, liikettä, energiaa, voimaa ja muskelia! Valtaa ja vaikutusvaltaa: pääjohtajuuden lisäksi Lassila istui nyt yhä useampien yritysten hallituksissa, johtokunnissa tai hallintoneuvostoissa.
Pieni maa, vähät yhtiöt; Mikka Tiivolan ansioluetteloon kertyi lopulsta 93 luottamustointa, Lassilalle aluksi vain neljännes, mutta hän on kirinyt etumatkaa kiinni. Tiivola oli järjestellyt tulevaisuutta eläkkeelle lähtö silmissään, mutta tulisiko pankki todella toimeen täysin ilman hänen kokemustaaan, tietojaan, otettaan ja opastustaaan? Siitä Tiivola ei ollut aivan varma, ”toimintaympäristön” muuttuessa.
Hirvonen joutuu toimimaan toinen käsi selän taakse sidottuna, mutta Tiivola on tässä kuten kaikessa muussa epäilemättä ajatellut ensisijaisesti pankin parasta. Samasta syystä hän on nostanut organisaation yläkerrokseen Wahlroosin, jota myös hänen vaimonsa Satu Tiivola oli lämpimästi suositellut. Oliko Tiivola piirtänyt Wahlroosille tälle suunnitelemansa uraputken, luvannut toimitusjohtajuuden ja sitten pääjohtajuuden? Tuskin luvannut, mutta ehkä antanut ymmärtää, johon ei montaa lauseta tarvita, koska Björn Wahlroos ymmärtää vähästä.
Lähdeaineisto: Mauno Saari Ahti Hirvosen elämäntase Rahat ja henki ISBN 978-951-20-7308-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti