Milloin tapasin ”Keminmaan lahjan markkinataloudelle”, professori Pentti Kourin, ensimmäistä kertaa, en enää muista, Jaakko Lassila kirjoittaa. Sen on täytynyt tapahtua joskus vuonna 1983. Muistan olleeni hänen kanssaan yhdessä eräässä Helsingin Sanomien järjestämässä suhdenneseminaarissa. Helsingin Sanomat tiesi kirjoittaa 6.3.1985: ”Pentti Kouri nimitettiin tiistaina First Bostonin kansainvälisen osaston neuvoa-antavan johtajan virkaan. Pentti Kouri jatkaa edelleen luottamusviroissaan Oy Nokia Ab:ssa ja Sanoma Oy:ssä, sekä kehittää omaa yritystään (Pentti Kouri & Co), josta hän toivoo tekevänsä uutta tekonoligiaa suosivan pienen investointipankin.”
Tämä sijoituspankki oli yhteistyössä First Bostonin kanssa, kun Amerin ja Pohjolan ulkomaille suunnatut osakeannit keväällä 1984 pantiin liikkeelle. Tällöin myös unkarilaissyntyinen suursijoittaja George Soros ” Quantum Fundineen” tuli kuvaan mukaan. Pentti Kouri oli Soroksen neuvonantaja, kun kysymyksessä olivat suomalaiset osakkeet.
Maailmanpankin vuosikokouksen yhteydessä kävin Kansallispankin New Yorkin sivukonttorissa joskus lokakuun alussa 1987. Minulle oli Washngtoniin ilmoitettu, että varakas Yhdysvaltojen kansalainen, unkarilaissyntyinen George Soros halusi tavata. Hän oli ostanut Quantum Fundille vuosina 1984, 1985 ja 1986 huomattavat määrät suomalaisia vapaaosakkeita, erityisesti Pohjolaa, Nokiaa, Ameria ja Sponsoria. Soros saapui tapaamiseen yhdessä Pentti Kourin kanssa. Vasta paljon myöhemmin minulle selvisti, että Soross oli ollut osakkaana myös Kouri Capital Oy:ssä. Keskustelu oli ylimalkainen – kuten tällaisissa tutustumistilaisuuksissa yleensäkin – ja koski Suomen taloudellista tilannetta, pörssimarkkinoita ja suomalaisia arvopapereita.
Lokakuun 19. päivän maailmanlaajuisen pörssikurssien laskun pelästyttämänä Soros halusi päästä osakkeistaan eroon. Päivää ryhdyttiin kutsumaan ”Black Mondayksi”; osakekurssit New Yorkin pörssissä Dow Jones osakeindeksillä mitattuna putosivat peräti 22 prosenttia. Kouri otti vuoden 1987 lopulla yhteyden Jukka Härmälään, jonka vastuualueeseen sijoituspankkitoiminto kuului. Pörssikurssit olivat Suomessa jo toipuneet ”niiauksestaan”, mutta Kouri pyysi Kansallispankkia maan suurimpana pörssivälittäjänä myymään Soroksen osakkeet. Hän ilmoitti tuolloin Jukka Härmälälle olevansa itsekin kiinnostunut ostamaan näitä osakkeita Kouri Capital Oy:lleen, jos rahoitus järjestyy. Kun tiesin Pohjolan olevan kiinnostuneen Nokia-osakkeista, otin asian puheeksi erään Rauma-Repola Oy:n hallintoneuvoston tilaisuuden yhteydessä Pentti Talosen, Pentti Seppälän ja Juhani Salmisen kanssa. He innostuivat asiasta ja ehdottivat, että Kansallispankkikin ostaisi jonkin määrän. Näin osa Nokian osakkeita siirtyi KOP:n Lontoon konttorin hallinnoimalle niin sanotulle Orava-ryhmälle (Orava Invest Ltd). Myös Kourin yhtiötä päätettiin rahoittaa, ja näin Kouri Capital Oy:öön tuli Pohjolan, Amerin, Sponsorin ja myös jonkin verran Nokian osakkeita. Myöhemminä nämä osakkeet siirtyivät Pentti Kourin Neitsytsaarilla rekisteröimään yhtiöön Augustu Group Generali Partnershipiin.
Miksi näin tehtiin? Kysymyksessä oli tavallista suurempi mutta muutoin normaaliksi katsottava välitystoimi, jossa erästä ostajaa myös luototettiin, mikä sekään ei muutoin kuin mittasuhteiltaaan poikennut tavanomaisesta. Painavana näkökohtana oli yleinen huoli Suomen arvopaerimarkkinoista, jotka olivat lokakuussa 198 kärsineet lievän takaiskun pitkään jatkuneen nousun jälkeen, mutta olivat jo elpyneet ja siirtymässä uuteen nousuun. Markkinat olivat kuitenkin ikviditeetiltään siksi ohuet, että suurien myyntimäärien yhtäkkinen vyöryttäminen markkinoille olisi saattanut asianomaisten osakekurssien romahtamisen ohella viedä mukanaan kaikki muutkin osakekurssit. Seurauksena olisi voinut olla paniikinomainen myyntiaalto ulkomailta. Tiesimme, että merkittävillä ulkomaisilla ja erityisesti amerikkalaisilla rahastoilla oli hallussaan samoja osakkeita. Katsottiinkin, että maan suurimpana välittäjänä KOP:lla oli suorastaan velvollisuus hoitaa saamansa toimeksiannot siten hallitusti, etteivät markkinat niistä kärsi. Koska ulkomaalaiset sijoittajat, joiden määrä tuollooin oli varsin suuri, olivat muutenkin huolestuneita markkinoiden kyvystä ”absorboida” suurehkoja määriä osakkeita, pidettiin tärkeänä, ettei heidän piirissään syntynyt käsitystä, ettei suurehkoille osakemäärille löytyisi ostajaa. Ei tullut kysymykseenkään, että toimeksiannosta olisi kieltäydytty.
Pentti Kouri oli tuolloin suomalaisen elinkeinoelämän laajalti hellimä ihmelapsi, joka esiintyi Helsingin Sanomien suhdannseminaareista alkaen miltei kaikissa näyttävissä tilaisuuksissa jonkinlaisena talousguruna. Hänestä oli nuorella iällä tullut kansantaloustieteen professori Helsingin Yliopistoon ja hänellä oli samanlainen asema New Yorkin yliopsitossa. Hän oli myös Aatos Erkon jonkinlainen luottomies Sanoma Oy:n hallituksen jäsenenä ja oli tullut vastaavanlaiseen tehtävään Nokia Oy:öön Kari Kairamon toimesta. Lisäksi hänellä oli merkittävä luottamusasema eturivin yhdysvaltalaisessa pankkiirifirmassa, First Boston Corporationissa. Hänen integriteettiään ei tuolloin ollut aihetta lainkaan epäillä.
Tämä ensimmäinen kouri-kauppa, jolla George Soroksen myymät osakkeet voitiin sijoittaa ilman vaikutusta Helsingin Arvopaperipörssiin, on pidettävä erillään niistä rahoitusjärjestelyistä, jotka koskivat lähinnä SYP:n ja Sampo-yhtiön osakkeita. Ne olivat niin sanotut varsinaiset Kouri-kaupat, ja ne poikkesivat luonteeltaan ja motiiviltaan täysin ensimmäisistä.
Lähdeaineisto: Jaakko Lassila Markka ja ääni ISBN 951-26-3879-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti