Maanantaina, elokuun 19. päivän aamuna itsensä poikkeuslakikomiteaksi nimennyt ryhmä julisti Neuvostoliittoon puolen vuoden poikkeustilan. Mihail Gorbatsovin heikoksi väitettyyn terveydentilaan vedoten varapresidentti Gennadi Janajaev oli ”tilapäisesti ottanut hoitoonsa presidentin tehtävät”. Poikkeustila julistettiin päivää ennen kuin pitkään neuvoteltu liittosopimus piti allekirjoittaa. Se olis siirtänyt valtaa keskushallitukselta tasavalloille.
Jälkeenpäin saatettiin todeta monia merkkejä, jotka olisi pitänyt voida tulkita oireiksi siitä, mitä oli tulossa. Mutta niin kävi, että minäkin tuona maanantaiaamuna tulin hyvin tylysti herätetyksi, niin kuin ilmeisesti vastuunalaisissa tehtävissä olevat henkilöt ehkä peräti kaikissa maissa Neuvostoliitto mukaan lukien, pientä ryhmää lukuun ottamatta. Kävi niin, että kun aina puhutaan, että karhu tulee, niin sitten kun karhu todella tulee, se tapahtuu kuitenkin yllättäen, ehkä senkin takia, että siitä on niin paljon puhuttu.
Poikkeustilakomiteaan kuuluivat Janajevin lisäksi KGB:n päällikkö Vladimir Krjutskov, puolustuministeri Dmitri Jazov, pääministeri Valentin Pavlov, sisäministeri Boris Pugo, puolustusneuvoston varapuheenjohtaja Oleg Baklanov, viljelijäliiton puheenjohtaja Vasili Starodubtsev ja valtionyhtiöiden liiton puheenjohtaja Aleksandr Tizjakov.
Kaappauksen ensimmäisenä päivänä poikkeuslakikomitea piti Janajevin johdolla teidotustilaisuuden. Janajev perusteli tehtyjä toimia mm. talouden ja yleisen auktoriteetin romahduksella. Tilaisuudessa kysyttiin: ”Missä on Mihail Sergejevitsh Gorbatsov? Mitä tautia hän sairastaa? Ja ketä vastaan Moskovan kaduilla olevat panssaivaunut ovat suunnatut? Mikä on näiden panssarivainujen tarkoitus?
Janajev vastasi: ”Mihail Sergejvitsh Gorbatsov on tällä hetkellä lomalla ja saa hoitoa Krimillä. Viime vuodet ovat uuvuttaneet hänet ja hän tarvitsee aikaa saadakseen itsensä taas kuntoon. Toivomme, että tervehdyttyään Mihail Sergejevitsh palaa hoitamaan tehtäviään. Joka tapauksessa me tulemme jatkamaan kurssilla, jonka Mihail Sergejevitsh Gorbatsov aloitti 1985. Poikkeustila on julistettu erittäin vaikeana aikana ja jotta kaikenlaiselta mellakoinnilta vältyttäisiin, olemme olleet pakotettuja ryhtymään toimiin kansalaistemme turvallisuuden takaamiseksi.”
Janajevilta tuli minulle poikkeuslakikomitean nimissä kirje, joka samansisältöisenä jätetiin ilmeisesti useassa pääkapungissa. Siinä kerrottiin heidän taustansa ja pyrkimyksensä. He pyysivät ymmärtämystä ja tukea. Tärkeätä oli, että kirjeessä myös ilmoitettiin, että Gorbatsov oli täydessä turvassa.
En voi sanoa, että olisin heti pystynyt arvioiman kaappauksen kohta luhistuvan. Kavavassa määrin alkoi näyttää epätodennäköiseltä, että se voisi onnistua. Komitean toiminta ja sen antamat lausunnot olivt hämmennystä herättäviä. Uskon, että moni muu ihmetteli samaa: tämä porukkako se on vai onko tämän takana joku muu taho, joka panee kovemmat pelit liikkeelle, jos tämä ei onnistu?
Poikkeuslakikomitean vastavoimaksi nousi Boris Jeltsin, joka julisti sen toimet laittomiksi ja kutsui kansalaiset vastarintaan. Jeltsinin nousu panssarivaununn päälle Venäjän korkeimman neuvoston rakennuksen, nk. Valkoisen talon, edustalla oli merkittävä teko. Kun Jeltsin nousi panssarivaunu päälle, näin, että hänen vieressään seisoi hänen turvallisuusmiehensä Saasha, Aleksandr Korzhkov, jonka kanssa olen pelannut lentopalloa. Siitä tuli aivan toisenlainen henkilökohtainen onnistumisen tunne.
Suomen hallitus antoi kaappauspäivänä kannanoton: ”Suomen hallitus pahoittelee, että Neuvostoliiton demokraattinen kehitys on keskeytynyt poikkeustilan julistamisen johdosta. Hallitus seuraa tarkasti Neuvostoliitossa syntynyttä tilannetta. Hallitus toivoo, että naapurimaassamme palataan normaaleihin oloihin mahdollisimman pikaisesti.”
Seuraavan päivänä Pohjoismaiden ulkoministerit totesiat yhteisess lausunnossaan valittavansa Neuvostoliiton kehitystä, jolla voi olla vakavia seurauksi sekä maan sisällä että kansainvälisesti. Ulkoministerit ilmaisivat odottavansa Neuvostoliiton noudattavan kaikkia velvollisuuksiian, joihin se on sitoutunut. Neuvostoliitto kehotettiin pikaisesti palaamaan demokraattisen kehityksen tielle.
Kaappausyritys mureni nopeasti. Tiistaina Jazov ja Pavlov erosivat poikkeuslakikomiteasta ja keskiviikkonaa Jeltsin saattoi julistaa kaappauksen pättyneeksi. Gorbatshov palasi kotiaresitsta Krimiltä Moskovaan. Torstaina, 22. elokuuta neljä poikkeuslakikomitean jäsentä pidätettiin ja loput myöhemmin. Boris Pugo teki itsemurhan.
Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Historian tekijät ISBN 951-26-4082-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti