Porvarihallitus

Esko Ahon johtama porvarihallitus aloitti työnsä huhtikuussa 1991. Porvarihallitus istui koko vaalikauden. Porvarihallitus johti Suomea, kun putosimme ennenkokemattomaan lamaan, pankkikriisiin ja työttömyyteen. Kerron tarinani, miltä minusta tunutui, Hannele Pokka kirjoittaa.
Meihin uusiin ministereihin valtioneuvoston linnan kokoussalin koruton juhlallisuus teki vaikutuksen. Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Eeva Kuuskoski, Elisabeth Rehn ja Ole Norrback eivät kuluttaneet aikaansa seinien vahtaamiseen, puhumattakaan hallituksen konkarista, Paavo Väyrysestä, joka oli ennättänyt olla enemmän aikaa ministerinä kuin me muut yhteensä. Heille näkymä oli entuudestaan tuttu.

Tänä ensimmäisenä päivänä hallituksen pöydän päähä oli tuotu täysinpalvelleen näköinen raamattu. Sen kellastuneille lehdille meidän käskettin panna kaksi sormea. Alkoi ministerinvalan vannominen. Kysymyksessä olivat virkavala ja tuomarinvala, jotka molemmat valtioeuvoston jäseneksi ryhtyvän pitää vannoa. Insinöörinä Iiro Viinaselle tuomarinvalan kaava tuntui oudolta. Ilkka Kanervaa valanvannomistilaisuus tuntui huvittavan. Hän oli valansa vannonut. Meidän muiden epäsointuinen kuoroluku toi hänen mieleensä Aleksis Kiven sseitsemän veljeksen lukkarin koulun, jossa veljekset opettelevat lukeemaan. Hetki oli harras ja ainutkertainen, sillä sen koommin ministerin ei tarvitse puhua käsi raamatulla.

Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa keskusta oli saanut veret seisauttavan vaalivoiton. Koko vaalikausi oli ollut yhtä juhlaa. Teki Harri Holkerin hallitus niin tai näin, aina satoi keskustan laariin. Vaalimainoksissa keskustalla komeili silakka ja Englannin pääministeri Margaret Thacher. Maggiella muistutettiin poliittisten virkanimitysten rämettämästä sinipunahallituksesta ja silakalla Harri Holkerin silakkapuheista. Holkeri oli jossakin puheessaan mainostanut kotimaista silakkaa halpana ja terveellisenä ravintona. Puhe jäi yhtä kuuluisaksi kuin Holkerin lausahdus toimittajille: Nyt minä juon kahvia.

Esko Aho on mediakoulun hyvä oppilas. Kun Harri Holkeria syytettiin töykeydestä ja ”minä juon nyt kahvia”-lausunnoista, Aho oli opetellut tyylin, että tiedusvälineille tulee aina vastata rauhallisesti ja ystävällisesti. Tärkeintä on toisto. Median kautta pitää toistaa samoja periaattelisia lausumia. Se vaikuttaa johdonmukaiselta, eikä tarvitse luvata liikaa. Ei saa missään tapauksessa puhua liian konkreettisesti, sillä niistä lausahduksista yleensä joutuu kiinni, jos asiat eivät mene niin kuin on puhunut.
Luultavasti Väyrynen oli laskenut, että Ahosta hän saisi harmittoman puolueen puheenjohtajan, joka tasoittaisi hänelle tietä Mäntyniemeen seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Pian Väyrynen kuitenkin huomasi, että Aho oli väyrysensä lukenut. Hän ei enää tarvinnut oppi-isänsä neuvoja saati että olisi asettanut Väyrysen edun oman etunsa edelle. Väyrynen oli kaavaillut eduskunnan puhemiehen pallia itselleen. Hänelle oli yllätys, ettei Aho lämmennyt tälle ajatukselle.

Paavo Väyrysen vaihtuminen Esko Ahoon ei tuonut järisyttäviä muutoksi keskustapuolueen sisäiseen elämään. Molemmat olivat vanhan politiikkakoulun käyneitä. Puolueen aamuhartauksissa pöydän päässä istui Esko Aho, joka harrasti pitkiä esitelmiä kuten edeltäjänsäkin. Ulsopäin Esko Aho teki sen, mitä häneltä odotettiinkin: vaikutuksen. Televisiossa ja sanomelehdissä esiintyvällä keskustan uudella puheenjohtajalla oli nuorekas ilme ja vakuuttava tyyli puhua.

Sosiaalidemokraattien puoluejohto oli heti vaalien jälkeen lähtenyt mököttämään Kuusamoon. Mukana olivat Pertti Paasio, Kalevi Sorsa, Ulpu Iivari, Lauri Ihalainen ja Eero Rantala. Pian kuultiin millaisia johtopäätöksiä SDP oli vaalituoksesta tehnyt. Sosiaalidemokraatttien oppositioon jäämistä ei keskustan porukoissa tahdottu uskoa. Puolueen varsinainen johtaja Paavo Väyrynen oli päättänyt, että maahan muodostetaan porvarihallitus.Puoluehallituksen kokouksessa Väyrysen kova tukimies Tornion Pauli Alaperä muotoili sen ensimmäisenä sanoiksi: maahan pitää muodostaa porvarihallitus. Suurin osa puoluehallituksen väestöstä pyöritteli sanaa kuin kuumaa perunaa suussaan. Porvarihallitusta ei Suomessa ollut koettu kahteenkymmeneen viiteen vuoteen.

Hallitusohejlman tekeminen vei päiviä. Istuttiin työryhmissä ja seminaareissa. Me uskottelimme itsellemme ja uskoimmekin, että kunhan pari vuotta vedetään kansalaisilta vyötä kireälle, niin sitten päästään jo törsäämään. Vähitellen sitä rupesi tottumaan ajatukseen, että porvareiden kanssa pannaan hynttyyt yhteen. Kotna äijä arveli, että rahamiesten kanssa kannattaa olla liitossa, kun on kerran taloudessa huono aika. Minä sanoin, että nykykokoomus on aika persaukista kaulusköyhällistöporukkaa, Ei niistä suurta iloa ole, jos taloudessa menee huonosti.

Kokoomus tarjosi valtionvarainministeriksi Iiro Viinasta. Riihimäkeläsinsinööri oli ollut edellisen vaalikauden kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana, mikä ei tarkoittanut, että joku meidän joukosta olisi tuntenut hänet paremmin. Mikä ihmeen Viinanen! Oli yleisen päivittelyn aihe, kun keskustan joukolla ruvettiin pohtimaan kokoomuksen ministerikanditaatteja. Meidän mielestämme Väyrynen oli kymmenen kertaa pätevämpi ja kokeneempi valtionvarainministeriksi kuin Viinanen.

Eeva Kuuskoski esiintyi päättäväisesti kuten vaalien äänikuningattaren sopiikin. Hän ilmoitti yksioikoisesti, että hän löhtee hallitukseen mukaan edellyttäen että hän saa koko sosiaali- a terveysministeriön komennettavakseen tai sitten hän ei lähde ollenkaan. Kuuskoski oli selvästi Ahon suosiossa. Aho kaavaili Kuuskoskea ulkoministeriksi. Väyrynen kertoo torjuneensa ajatuksen, sanomalla, ettei pikkuvauvan äiti pärjää niin vaativalla paikalla.

Kankaanniemelle ei tuntunut löytyvän oikein minkäänlaista salkkua. Lopulta hänelle tekemällä tehtiin yhdistetty alkoholi- ja kehitysyhteisytöministein salkku. Väyrynen tosin yritti loppuun saakka pitää vireillä ajatusta, että Kankaanniemestä olisi tullut toinen sosiaali- ja terveysminsiteri, mutta Kuuskoskella oli kanttia sanoa ei.
Maatalousmminsiterin ja opetusministerin salkuista äänestettiin, sillä alustavassa kaavailussa Itä-Suomi oli jäämässä ilman omaa ministeriä. Äänestyksissä martti Pura ja Tytti Isohookana-Asunmaa voittivat. Anttila sanoi, että Pura ja Isohookana-Asunmaa tarvitaan hallitukseen mieluummin kuin Ryynänen ja Pesälä, sillä Puraan ja Isohookanaan Väyrynen voi aina luottaa.

Esko Ahon hallitus toi mieleen Juha Watt Vainion vanhan iskelmän: ”Herrat Helsingin on hienoja, sätiedät varmaan sen, ne on tohtoreita, maistereita melkein jokainen .. Lähes kaikilla Ahon hallituksen ministeriellä oli takanaan korkeakoulututkinto. Ministeriden keski-ikä on 44 vuottta, kun hallitustaival alkoi. ”... ne luoda lupaa, tuulentupaa, pelkkää sanoissaan...” jatkuu Juha Watt Vainion ralli. Esko Aho oli pääministeriksi tullessaan Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri. Ikää hänellä oli vain 36 vuotta. Esko Aho oli ollut laiska osallistumaan kotitilan töihin. Sen sijaan hän luki Pikkujättiläsitä ja urheilulehtiä. Tämän huomasimme myöhemmin, kun hallituksella oli pitkiä yöistuntoja.

Lähdeaineisto: Hannele Pokka Porvarihallitus ISBN 951-0-20506-7