Mielestäni 20. vuosisata päättyi 19.-21. elokuuta 1991, Boris Jeltsin kirjoittaa. Ja jos Venäjän ensimmäisen vapaasti valittavan presidentin vaali oli yleiskansallinen tapahtuma, elokuun kaappausyrityksen epäonnistuminen oli globaalinen tapahtuma. Noina kolmena päivänä tuo vuosisata sitten päättyi, ja alkoi uusi. Mutta ”elokuun vallankumouksen” jälkeen kansallemme koittaneet ajat eivät ole olleet kaikkein helpoimpia.
Elokuun 18. päivän aamuna kahdeksalta marsalkka Dimitri Jazov piti korkeimman sotilasjohdon neuvottelun. Osoitettiin joukko-osasto, joiden oli määrä tunkeutua Moskovaan elokuun 19:nnen aamuna. Melko huomattava määrä kenraaleista tiesi valmisteilla olevasta keikauksesta vuorokautta aikaisemmin, vaikkei heitä ollutkaan perehdytetty sen yksityiskohtiin, muun muassa Gorbatsovin vangitsemiseen. Kello yhdeltätoista aamupäivällä Krjutskov ilmoitti lähimmille alaisilleen ja KGB;n hallintojen päällikölle, että maahan julistetaan poikkeustila. Alettiin muodostaa erikoisryhmiä Kolmannen ylihallinnon ja perustuslaillisen järjestelmän puolustushallinnon voimista lähetettäväksi Baltian maihin. Kakkosmiehelleen Lebedeville Krjutskov antoi luettelon henkilöistä, jotka oli asetettava tarkkailuun ja vangittava tarpeen vaatiessa. Samaan aikaan Boldin, Senin ja Varennikov lensivät Forosiin - ”suostuttelemaan” Gorbatsovia allekirjoittamaan ukaasin poikkeustilasta ja vallan luovuttamisesta poikkeustilakomitealle ”terveydellisistä syistä”.
Puoli neljältä Jazovin huoneessa puolustusministeriössä oli koolla kolme kovaa ministeriä: Jazov, Krjutskov ja Pugo. Kello seitsemäntoista ilmaan kohosi kaksi helikopteria lentääkseen Valdaille hakemaan Lukjanovin. Kello kahdeksantoista kaikki olivat koolla Kremlissä – paitsi Janajev, joka myöhästyi 30-40 inuuttia ja saapui hiprakassa, ja Lukjanov, joka oli soittanut olevan tulossa lentokentältä. Kaappauskoneisto oli päässyt täyteen käyntiin.
Elokuun 19. päivän aamulla kelo neljä saapui arhangelskoeen Karpuhin-nimisen upseerin johtama pieni Alfa-ryhmän yksikkö. Merkin saatuaan he idän oli määrä kuljettaa Jeltsin ”tarkoituksena varmistaa neuvostojohdon kanssa käytävien neuvottelujen turvallisuus”. Kukaan ei ymmärtänyt mitään. Mutta selistyksiä ei tullut. Krjutskov oli henkilökohtaisesti peruuttanut hyökkäyksen huvilaan. Hän oli päättänyt olla kiirehtimättä tapahtumia. Ensin Jeltsin oli tehtävä lainsuojattomaksi. Ja vasta sen jälkeen oli päätettävä, mitä hänelle tehdään.
Kaikkein pelottavinta oli se, että armeija, KGB ja miliisi olivat yhdityneet täydellisesti. Nuo voimat ovat vanhastaan olleet Neuvostoliiton kaikkein julmimmat ja vaikutusvaltaisimmat. Niiden yläpuolella on ollut vain yksi kontrolloija – kommunistinen puolue. Luulen, että ne tunnit olivat Gorbatsoville sietämättömiä. Siksi että ne olivat tietämättömyyden aikaan. Täydellisen ennalta-arvaamattomuuden hetkiä. Kaappajat olivat koolla Kremlissä. Salaliiton päähenkilöt – Krjutskov, Jazov, Senin, Baklanov ja Pavlov – olivat tavanneet päivää aikaisemmin, 17. elokuuta, KBG:n salaisessa paikassa pääkaupungin lounaisessa kaupungiosassa. Elokuun 18. päivän iltana heidän oli määrä ensimmäisen kerran kokoontua ilman Gorbatsovia, Kremlin Neuvostoliiton pääministerin Valentin Pavlovin huoneeseen.
Moskovan kaduilla ajoi loputon kolonna panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja tankkeja. Käynnissä oli uskomattoman järjetön toimenpide – aivan rauhalliseen kaupunkiin vietiin useiden moottoroitujen jalkaväkidivisioonien ja panssaridivisioonien yksikköjä, ja lisää oli Moskovan porteilla ja läehstymässä pääkapunkia. Krjutskov, Jazov, Pugo ja muut salaliiton johtajat olivat päättäneet tyrmistyttää kaupungin valtavalla sotakaluston ja sotilaiden määrällä. Luoda sille rintamakaupungin ilmeen. Pakottaa kaikki piiloutumaan koloihinsa. Baltiassa ja Georgiassa alkoivat armeijan joukkojen siirrot. Minä lähdi autolla Valkoiseen taloon, perheeni jäi yhä Arhangelskoeen, Boris Jeltsin kirjoittaa.
Kello kymmeneltä aamulla poikkeuslakikomitean jäsenet kokoontuivat jälleen Kremliin, mutta nyt ilman Pavlovia. 37. maahanlaskuprikaati siirrettiin Kaliningradin alueelta Latvian pääkapungin Riian lentokentälle. 234. rykmentti siirrettiin Tallinnaan. Transkaukasian sotilaspiirin vahvistukseksi lähetettiin 21. maahanlaskuprikaati. Yöllä poikkeustilakomiteaan liittyi kaksi henkilöä – Neuvostoliiton teollisuusliiton puheenjohtaja ja puolustusteollisuuslaitoksen johtaja Aleksandr Tizjakov Sverdlovskista sekä mallikolhoosin puheenjohtaja ja viljelijäliiton puheenjohtaja Vasili Starodubtsev Tulan alueelta. Kumpikin allekirjoitti kaikki pooikkeuslakikomitean paperit.
Elokuun 19. päivän aamuna tv:ssä luettiin poikkeuslakikomitena asiakirjojen lisäksi myös Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puheenjohtajan Anatoli Lukjanovin tiedote uudesta liittosopimuksesta. Suunnilleen kello kymmeneen mennessä aamulla olin oivaltanut lopullisesti, että Venäjän Valkoisesta talosta tulee lähimpien tapahtumien päänäyttämö.
Moskovalaisten ensireaktio oli: kiireesti kauppaan elintarvikkeita ostamaan. Leipä, voi ja ryynit ostetaan nopesti. Votka jonotetaan. Tavalliset ihmiset, perheenemääntä, äidit ja isoäidit, pelkäävät rajuja muutoksia, hamstraavat sitä, mikä saattaa loppua ensimmäiseksi. Valtavia panssarikaluston kolonnia liikkuu kaikkialla keskustan pääkaduilla. Paljon uteliaita. Vähitellen he lähestyvät sotakoneita, ryhtyvät puheisiin sotilaiden kanssa, tarjoavat heille ruokaa ja juomaa. Yöllä jalkeille hälytetyt sotilaat – univelkaiset ja nälkäiset – eivät tajua yhtään mitään. Mitään selityksiä yksiköissä ei ole annettu. Sillalla vastapäätä Valkoista talo ihmiset ovat estäneet panssarikaluston kulun. Ihmiset käyvät pitkäkseen panssareiden eteen. Seisovien vaunujen pyörien väliin työnnetään rautakankia. Vaunujen pelokkkaat miehistöt eivät saa muita käskyjä kuin ”pysykää rauhallisina”. Tuon päivän iltaan mennessä suuttumus kanavoituu Valkoisent alon spontaanin puolustuksen järjestämiseen. Rakennetaan barrikaadeja, ajetaan paikalle kuorma-autoja, pidetään puheita ja suunnataan tietojen vyöry sanomalehtien toimituksiin.
Kello 18.00 ministerineuvoston talossa pidettiin hallituksen kokous. Pavlov johti kokousta hermoromahduksen partaalla. Eniten ksymyksiä herätti armeijan kanta tässä kansalaiskonfliktissa. Sotilaat olivat kaappauksen tärkein liikkeellepaneva voima. Venäjän presidentti vetosi moskovalaisiin, että nämä eivät tottelisi omavaltaisen komitean päätöksiä vaan asettuisivat yhdessä puolustamaan Venäjän federaation neuvostojen taloa. Majuri Jevdokimovin johtama Tamanin divisioonan panssarijoukkue on liittynty Valkoisen talon puolustajiin.
Elokuun 20. päivän aamuna KGB:n asiantuntijat laativat Krjutskoville muistion poikkeuslakikomitena karkeimmista virheistä. Pikakysely 1500:n moskovalaisen keskuudessa on paljastanut että vain 10 % kannattaa poikkeustilakomitean toimenpiteitä. Entinen presidentin neuvoston jäsen ja Gorbatsovin läheinen neuvonantaja A.N. Jakovlev on kehottanut kansaa taisteluun ka kansailaistottelemattomuuteen. Monituhatpäinen joukkokokous on jatkunut Valkoisen talon edustalla tauotta tuntikausia. Paikallisradion tiedotukset kertovat, että Janajev on allekirjoittanut Jeltsinin vangitsemismääräyksen.
Kaikkien lähteiden mukkaan poikkeuslakikomitea teki toisen päivän lopulla päätöksen rynnäköstä Valkoiseen taloon. Moskovaan alettin heittää uusia sotavoimia. Kaikkein vaikein hetki koitti noin kello kolmelta aamuyöstä, jolloin ammunta alkoi, Oli selvää, että poistuminen bunkkerista huomaamattomasti olisi enää tuskin ollut mahdollista. Minulle ilmoitettiin, että kolme ihmistä on saanut surmansa. Kolme nuorta miestä oli menettänyt henkensä: Dmitri Komar, ilja Trisevski ja Vladimir Usov. Soitin kotiin, sain vaivoin sanotuksi: kuolleitakin on.
Jännitys kasvoi Valkoisen talon ympärillä tunti tunnilta. Naisia ja lapsia pyydettiin poistumaan vaaralliselta alueelta. Elokuun 21. päivän aamuna maa heräsi pelosta jäykkänä – jatkuuko verenvuodatus? Eikö se ole vieläkään päättynyt? Mutta marsalkka Jazov oli tehnyt päätöksensä – kalusto alkoi vähitellen lähteä Moskovasta.
Lähdeaineisto: Boris Jeltsin Presidentin päiväkirja ISBN 951-1-13375-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti