Vallan anastus

Keskustapuolueen puoluehallitus kokoontui 19.3.1987 – kolme päivää vaalien jälkeen – arvioimaan vaalitulosta. Sihen oltiin hyvin tyytyväisiä. Puolueen johto sai kiitosta taitavasta politiikasta, jolla puolutustaistelumme kääntyi voitolliseksi. Puoluehallitus asetti tavoitteeksi kolmen suuren hallituksen. Puoluehallitus katsoi, että vaalituloksen perusteella pääministerin paikka kuuluu Keskustan valtuuskuntaan kuuluville puolueille. Puolue nimesi keskustapuoleen pääministeriehdokkaaksi Paavo Väyrysen. Vasta tässä vaiheessa keskustapuolue otti kantaa pääministerin henkilöön. Kokoomus ja SDP olivat tuoneet julki omat pääministeriehdokkaansa jo ennen vaaleja. Jo tuolloin oli tiedossa, että kokoomus oli hallituskysymyksessä hajallaan. Puolueen puheenjohtaja Ilkka Suominen puhui johdonmukaisesti kolmen suuren yhteistyöstä. Pankinjohtaja Harri Holkeri sen sijaan tarjosi kokoomuksen ja SDP:n yhteishallitusta.

Holkeri oli liikkeellä jo vaaleja seuranneena tiistaina 17.3. jolloin hn puhui Pörssiklubilla aiheesta ”Vakaa markka vaaleista huolimatta – porvarit voittivat, porvarit hävisivät”. Puheessaan hän kehui Suomen Pankin ja hallituksen toimntaa uhkaamassa olleen devalvaation torjumiseksi. Mielenkiintoisin oli puheen loppu: ”Markan voitto spekulanteista ei kuitenkaan ole yksn Suomen Pankin toimenpiteiden tulosta. Keskeinen roolinsa oli nimenomaan hallituksen johdon tuella keskuspankin politiikalle. Puhuessaan Suomen Pankin 175-vuotisjuhlissa viime joulukuussa sanoi pääministeri Kalevi Sorsa: ”Suomen Pankin harjoittamalla vahvan markan politiikalla on ollut ja on tämän hallituksen vankkumaton tuki.”

Tässä tilantessa on kuitenkin vielä oleellisempaa kysyä: Mitä tämän jälkeen? Vaalien tulos on nyt tiedossa ja uutta hallitusta aletaan panna pystyyn. Em. puheessaan sanoi pääministeri Sorsa myös:
”Vaalien jälkeen hallitus eroaa vakiintuneen käytännön mukaisesti. Markan puolustaminen jää tuolloin kohtuuttoman suuressa määrin Suomen Pankin vastuulle. En kyllä epäile Pankin selviytymistä tehtävästä, mutta keinottelioihin kohdistetut voimakkaat toimet aiheuttaisivat samalla tarpeettomasti vahinkoa työllisyydelle ja kasvulle. Tämän torjumiseksi on välttämätöntä, että uuden hallituksen muodostamisesta kiinnostuneet poliittiset voimat ilmoittavat jo nyt etukäteen noudattavansa päättäväisesti vahvan markan politiikkaa. Jos spekulanteille ajoissa selviää, että Suomen Pankin rinnalla tulee olemaan vahva parlamentaarinen palokunta, häviävät houkutukset tuhopoltiin.”

Eroavan hallituksen pääministerin sanoilla on juuri nyt erityisen merkittävä painoarvonsa. Uutta hallitusta ryhdytään kokoamaan ja sen ohjelma on ilmoitusten mukaan kaiken lähtökohta. Vahvan markan puolustajista on uusikin hallitus koottava. On mielenkiintoista todeta, että sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Kalevi Sorsan lisäksi on markan puolesta yksiselitteisen selvästi puhunut myös toiseksi suurimman puolueen johtaja ja käytyjen vaalien kiistattomin voittaja Ilkka Suominen. Ainakin tässä kysymyksessä sosiaalidemokraatit ja kokoomus ovat lähempänä toisiaan kuin keskustaa, jonka johtohenkilöt ovat julkisesti taktikoineet devalvaatiolla.”

Tämä Holkerin puhe paljasti sen, että ”vahvan markan hallituksesta” oli käyty jo ennen vaaleja pitkälle meneviä keskusteluja. Puhe paljasti myös sen, että Holkeri tarkoitti vahvalla markalla kallista markkaa; hänelle ei riittänyt se, että keskustapuolue oli vakaan markan kannalla. Kun Keskustapuolue oli esittänyt Suomen kilpailukyvyn parantamista markan vakauden turvaamiseksi ja siis devalvaation torjumiseksi, hän tulkitis nämä puheet ”taktikoinniksi devalvaatiolla”.

Suunnitelma kokoomuksen ja SDP:n yhteishallituksen muodostamiseksi koki pahan kolauksen sen vuoksi, että sosiaalidemokraatit kärsivät raskaan vaalitappion; puolueen äänimäärä pieneni yli 100 000:lla. SDP:llä oli kuitenkin onnea eduskuntapaikkojen jaossa. Uudessa eduskuntaryhmässä oli vain yksi edustaja vähemmän kuin edellisessä. SDP:n ensi reaktio oli vaalituloksen mukainen: väki halusi oppositioon. Tästä syystä näytti aluksi ilmeiseltä, että hallitusneuvottelut päättyisivät keskiryhmien ja kokoomuksen muodostamaan enemmistöhallitukseen.

Kokoomusjohdon ja keskiryhmien toiminta eteni suunnitelmien mukaisesti. Maaliskuun 24. päivnä Keskustan Valtuuskunta julkisti kannanoton, jonka mukaan on luontevaa ja parlamentarismin periaatteiden mukaista, että ”uuden hallituksen johtoon valitaan eduskunnan suurimpaan ryhmittymään, keskiryhmiin kuuluvan suurimman puolueen edustaja”. Puoluesihteeri Kääriäinen tulkitsi tämän tarkoittavan tukea keskustapuolueen pääministeriehdokkaalle Paavo Väyryselle. Ilkka Suominen toisti samana päivänä kantansa, jonka mukaanpääministeriksi tulisi valita hallitukseen osallistuvan suurimman ryhmittymän edustaja. Hän vaati kuitenkin, että RKP ja SKL ilmaisevat puolue-elintensä päätöksellä tukensa keskustapuolueen pääministeriehdokkalle. Vasta sitten muut puoluee voisivat ottaa kantaa Väyrysen pääministeriyteen.

Ilkka Suominen oli perillä Harri Holkerin ajatuksista ja toiminnasta. Sosiaalidemokraatit olivat olleet Holkeriin yhteydessä ja tehneet omia tarjouksiaan. Tapasin Holkerin lauantaina 4.4.1987, Paavo Väyrynen kirjoittaa. Kerroin hänelle kokoomuksen ja keskiryhmien suunnitelmista ja annoin hänelle sen lupauksen, jonka Suominen oli pyytänyt minua antamaan. Holkeri puolestaan kertoi Koiviston kyselleen häneltä puolueiden välisistä sopimuksista. Holkeri kertoi presidentin tienneen että yhteistyöstä oli sovittu, mutta halusi tiedolleen vahvistusta. Omia korttejaan Holkeri ei tässä keskustelussa paljastanut.

Tapasin Mauno Koiviston 12.4. Presidentti tarjosi aamiaisen Yhdysvaltojen ulkoministeri George Schultzille ja minut oli kutsuttu mukaan. Koivisto kertoi, että hän aikoo olla hallitusratkaisussa akttivisesti mukana. Aikataulu tulisi olemaan normaali.
Maanantaina 13. huhtikuuta järjestettiin kokoomusen puoluetoimistossa kokous, jossa olivat paikala keskustapuolueen, kokoomuksen, RKP:n ja SKL:n puheenjohtajat ja puoluesihteerit. Me päätimme tehdä kirjallisessa muodossa sekä Harri Holkerille että hänen kauttaan Mauno Koivistolle täysin selväksi sen, että nämä eduskunnan enemmistön muodostavat puolueet haluavat muodostaa keskenään hallituksen sen jälkeen, kun SDP oli torjunut yhtiestyän vaalien molempien voittajien kanssa.

Lähdeaineisto: Paavo Väyrynen On totuuden aika ISBN ISBN 951-0-18840-9