Mitterandin valtiovierailu oli sekä kirjoittajalle että valtiovierailujen historiallekin merkittävä. Ensisikin se oli vain runsaan vuorokauden pituinen ja tapahtui Suomen kauneimman lomakesän aikana. Mitterandin vierailun ajankohdastakin saimme lopullisen tiedon vastan kesän alkupuolella. Toiseksi minkään muun valtivierailun yhteydessä, ehkä Romaniaa lukuunottamatta, emme kohdanneet niin paljon yliolkaisuutta ja joutuneet tekemään niin monia muutoksia sekö valmistelujen että itse vierailun aikana kuin Mitterandin Suomen-käynnillä. Kolmanneksi tämö valtiovierailu oli viimeinen adjutanttiaikanani ja minun johdossani toteutunut.
Mitterand sai kunnian testata uudet vastaanottoseremoniat linnan edessä. Mitterand sekä hänen turvaväkensä ja hänen omat tiedottajansa mukaan lukien reippaasti yli sadan kohoava matkaseurue saapui Helsinki-Vantaan lentoasemalle toisella sen ajan kuuluisuudella, Ranskan ilmateollisuuden ylpeydellä Concorde-matkustajakoneella. Kansan Uutiset sanoi koneesta: ”Kone on tyylikäs, nopea, rikkoo äänivallin elegantisti, mutta sillä ei ole menekkiä. Liian kallis, saastuttava, meluisa ja kuluttaa liikaa energiaa, sanovat ostajat.”
Lentoasemalla oli vain pieni vastaanottajajoukko ulkomministeri Sorsan johdolla. Siihen joukkoon kuuluivat seurueeseen erikseen nimetyt edellinen Pariisin suurlähettiläämme, alivaltiosihteeri Ossi Sunell, rouva Irene Sorsa ja kenraalimajuri Pertti Jokinen. Huolimatta vähäisistä seremonioista autot pääsivät liikkeelle kymmenisen minuuttia myöhässä. Tämä harvinainen asia ikään kuin kuvasteli vieraan ja ranskalaistenkin asennoitumista kylässäkäyntiin. Se, joka tulee ensin, odottaa.
Ransakalainen tiedotusväki liikkui omalla erikoiskoneellaan, mikä antaa kuvan toisaalta Ranskan presidentin uutisarvosta kotimaassaan ja toisaalta ehkä siitä, että hänen päätöksensä asettua ehdolle myös toiselle seitsenvuotiskaudelle odotti vain julkilausumistaan. Mitterandin autosaattueen tehdessä matkaa Helsinkiin Koivistot tulivat linnan pihalle ja tervehtivät suomalaisen vastaanottajajoukon, joka seisoi linnan pihalle Espalta katsottuna v-kirjaimen muotoon asetettujen punaisten mattojen oikealla siivellä. Tellervo siirtyi Tarvaisen opastuksella keskimmäiselle portille Koiviston tarkastaessa kunniakomppanian kirjoittaja vanavedessään. Tarvainen piteli hellästi Ranskan väreihin sidottua kukkakimppua, ja komppania veti henkeään vastatakseen pian Koiviston tervehdykseen.
Tarkastuksen jälkeen siirryttiin odottelemaan vieraan saapumista. Hyvä sää ja uusien seremonioiden saama ennakoiva julkisuus oli houkutellut paikalle poliisin arvion mukaan jopa 4000 katsojaa, joiden näköaloja kunniakomppanian taakse rakennettu kuvaajien koroke hiukan rajoitti. Mitterandin auto ajettiin keskimmäisen portin eteen, jossa Koivistot toivottivat heidät tervetulleiksi Suomeen. Sen jälkeen he ”kävelivät rauhallisesti jutellen”, lainaus on kirjoittajan näitä tilaisuuksia varten laatimasta käsikirjoituksesta, linnaan pääoven eteen ja ”asettuivat rinnakkain kasvot merelle päin”. Sillä aikaa ranskalainen seurue oli purkautunut autoistaan ja kiiiruhtivat punaisen maton vasemmanpuoleiseen reunaan. Kun rivit olivat valmiit, Tarvainen antoi soittokunnalle merkin aloittaa kansallislaulut. Niiden jälkeen Mitterandit tervehtivät suomalaisen vastaanottajarivistön ja perinteisen tavan mukaan paikalle kutsutun diplomaattikunnan vanhimman, joka oli tällä kertaa ranskaa sujuvasti puhuva Neuvostoliiton suurläheittläs Vladimir Sobolev.
Koivisto toteaa muistelmissaan: ”Jouduin hänen kanssaan niin paljon tekemisiin, että henkilökohtaiset välimme olisivat voineet olla läheisemmät ja mutkattommat kuin ne olivat. Suhteemme pysyivät kuitenkin hyvin muodollisimman.” Tuntui kuin Suomi olisi ollut Mitternadille yhtä kaukaisen eksoottinen ja vain hetkellistä mielenkiintoa herättävä maa kuin Giuseppe Acerbillekin.
Vierailun pääosa käytettiin vierailuun Raumalla ja Turussa. Turussa oli tarkoitus tutustua Turun linnaan ja nauttia lounas kaupungin isännyydessä, pitää lehdistötilaisuus ja siirtyä sitten jäänmurtajalla Kultarantaan ykistyiselle iltapäiväteelle. Tähn ohjelmakokonaisuuteen jouduttiin kuitenkin tekemään muutoksia aivan loppumetreillä. Jäänmurtaja pudotettiin ensimmäisenä pois, sillä ei ollut ranskalaisten mielestä riittävää uutisarvoa.
Metsäkoneesittelyn poistaminen saatiin tietää niin myöhäään, että oli soitettava Eurajoen maastossa oleville Rauma-Repolan miehille ja pyydettävä heitä pysyttelemään hienotunteisesti metsän siimeksessä kun hurautamme paikan ohi.
Lähdeaineisto Veikko Vesterinen Presidentti Koiviston adjutanttina ISBN 951-20-4963-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti