Eduskunnan puhemies Ilkka Suominen antoi silminnäkijän kuvauksen kolmen porvarillisen puolueen puheenjohtajan salaisesta hallitussopimuksesta vuodenvaihteessa 1986-87 Suomen Kuvalehden haastattelussa huhtikuussa 1993. Minä en suunnitelmaa tuntenut, mutta jotain epämääräisiä vihjeitä sain. Omat tuolloiset puheenvuoroni osoittiviat, ettei minulla ollut kuvaa siitä, mitä oli sovittu, epäilys vain siitä, että jotakin oli sovittu.
Suominen kertoi haastattelussa, että Väyrysen puheenvuoro idänkaupan odotettavissa olevasta romahduksesta syksyllä 1986 muodosti esihistorian puolluejohtajien sopimukselle.
”Vaikka Väyrynen historiallisesti katsoen oli oikeassa, kauppa todella romahti, hänen syytöksensä olivat kyllä kohtuuttomia.” ”Silloin rupesin arvaamaan, että nyt on sauma”, kertoi Suominen pyrkimyksistään. Se oli, että kokoomuksesta tuee hallituspuolue.
Suominen kertoi suorittaneensa tunnusteluja sekä keskustan että sosiaalidemokraattien suuntaan. Kun SDP:n suhtautuminen oli viileää, nousi puheenjohtajien salaisissa palavereissa esiin ajatus porvarihallituksesta. Suomisen, Taxellin ja Väyrysen keskustelukumppaneina olivat vuorineuvokset Casimir Ehrnroth ja Kari Kairamo. Yhdessä palaverissaan Nokian pääkonttorissa puheenjohtajat panivat nimensä sopimukseen, jossa he sitoutuivat myötävaikuttamaan keskustavetoisen enemmistöhallituksen muodostamiseen, jos puolueiden yhteenlaskettu paikkamäärä ylittäisi sata edessä olevissa vaaleissa.
Haastattelussa Suominen kertoi lisäksi, että nimet pantiin sopimukseen tammikuussa 1987. Väyrysen kirjojen mukaan tämä tapahtui joulukuussa 1986. Päivää ennen eduskuntavaaleja 14. maaliskuuta Väyrynen Ilta-Sanomien haastattelussa oli torjunut huhut, että hän ja Suominen olisivat sopineet yhteisestä hallituspelistä SDP:tä vastaan: ”Mitään välipuheita ei ole”. Oletteko edes keskustelleet hallitusratkaisusta? lehti kysyi. ”Emme. Pöytä on avoin joka suuntaan.”
Kuukautta myöhemmin 13. huhtikuuta, kun Harri Holkerin neuvottelut olivat jo pitkällä, porvarilliset puoluejohtajat allekirjoittivat kokoomuksen puoluetoimistossa vielä kaksi salaista sopimusta. Ensimmäisessä vanha tavoite porvarillisesta enemmistöhallituksesta toistettiin, ”kun SDP on jorjunut yhteistyön molempien vaaleissa voittaneiden ryhmittymien kanssa”. Kokonaan uutta oli se, että pääministeriksi sopi nyt Holkeri tai Väyrynen. Ratkaisu jätettiin presidentille. Toisessa sopimuksessa Väyrynen piti tehdä puhemieheksi, jos hänestä ei tule pääministeriä. Kaikesta huolimatta Suominen vielä 20. huhtikuuta, kun Holkerin hallituksen ohjelmaneuvottelut olivat jo alkaneet, kiisti salaiset sopimukset. Ennen vaaleja käydyt keskustelut olivat hänen mukaan vain”poliittisia aikomuksia”.
Suomen Kuvalehden haastattelussa Suominen kertoi ensimmäisesstä salaisesta sopimuksesta, että ”kirjallista sopimusta tarvitsi teollisuus, joka antoi meille vaalitukea... Elinkeinoelämä rahoitti puolueiden toimintaa ihan kivasti”, Suominen kertoi. Summia hän ei maininnut, mutta sanoi, että teollisuuden tuki puolueille oli ”ihan kohtuullista, huomattavasti suurempaa kuin normaalisti”. Minusta tämä oli häpeallistä, Mauno Koivisto kirjoittaa.
Osuuttaa vuoden 1987 hallitusneuvotteluissa Suominen komentoi haastattelussa näin:”Hän oli päättänyt panna minut sivuraiteellee, sillä häntä oli varmasti informoitu suunnitelmistamme”. ”Presidentti esiintyi poliittisesti sen periaatteen mukaan, että yhdellä kerralla toimitaan yhdellä tavalla ja toisella kerralla toisella tavalla. Hän halusi sosiaalidemokraatit hallitukseen, se oli asian ydin.”
Olimme keskustelleet Sorsan kanssa jo 20. helmikuuta edessä oleiven eduskuntavaalien jäkeisestä hallitusratkaisusta, Mauno Koivisto kirjoittaa. Alkuvuodesta 1987 Sorsa kertoi kuulleensa päätoimittaja Jarmo Virmavirralta salaisen sopimuksen olemassaolosta. Kun minulla oli Holkerin kanssa luonteva keskusteluyhteys, pyysin häntä suorittamaan tiedusteluja, onko tällainen sopimus tehty. Paavo Väyrynen lähetti minulle 31. maaliskuuta 1987 päivätyn kirjeen, jossa hän arvioi vaalitulosta, moitti Sorsaa vilkuilusta kokoomuksen suuntaan ja esitti omia ajatuksiansa hallituspohjasta, jonka hänen mukaansa tulisi olla punamultapohja täydennettynä kokoomuksella. Edelleen hän esitti, että selvitystehtävä annettaisiin eduskunnan puhemiehelle, jos siihent tehtävään valitaan sopiva henkilö. Ilkka Suominen olisi hänen mukaansa sopiva.
Viralliset neuvottelut alkoivat 6. huhtikuuta klo 9.15 presidentin kierroksella. Tavattuani eduskuntaryhmien hallitusneuvottelut minulla oli puhelinkeskustelu Harri Holkerin kanssa klo 13.00. Torstaina 9. huhtikuuta kävimme Holkerin kanssa laajemman keskustelu hänen tunnustelijan tehtävästään ja erilaisista pohjavaihtoehdoisa. SDP:n ja kokoomuksen varaan rakentuva enemmistöhallitus oli lähtökohta.
Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Kaksi kautta ISBN 951-26-3947-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti