Gorbatsovin valtiovierailua Suomeen ei vielä vuonna 1987 voitu toteuttaa hänen kiireidensä takia. Kosketuksia uuteen neuvostojohtoon luotiin kuitenkin korkean tason valtiovierailulla Suomeen. Syksyllä 1986 Neuvostoliiton silloiseksi kakkosmieheksi katsottu Jegor Ligatsov kävi Suomessa sosiaalidemokraattisen puolueen vieraana. Vierailua valmisteltiin puoluetasolla siihen aikakauteen ja uuteen mieheen liittyvällä huolellisuudella, jossa saattoi havaita suomettumisen painolastia.
Runsaan vuoden pääministerinä olleen Nikolai Ryzkovin kanssa käydyt keskustelut eivät ole saaneet Koiviston muistelmissa keskustelujen sisällöstä kertovaa riviä. ”Ryzkov oli olemukseltaan levollinen”, toteaa Koivisto. Tämä piti kyllä paikkansa. Hän oli rauhallinen ja vähän hiljainen, mutta joustavasti ja ilman korostettua arvovaltaa vierailuunsa suhtautuva mies.
Mukana oli myös Neuvostoliiton ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Juri Derjabin sekä ensimmäinen sihteeri Aleksandr Rannih. Vierailun aikana oli tavattoman kova lähes 30 asteen pakkanen, joka vielä korostui lentokentän viimassa. Kaskealan molemmat korvat paleltuivat pahasti.
Valtiovierailu Intiaan 2.-5.2.1987
Intia oli mahtava valtio, jossa uskonto, kielikysymykset, rikkaus ja köyhyys, demokratia ja kastijako, historia ja kansanperinteet sekä toisaalta länsimainen elämäntapa käyvät jatkuvaa taistelua elintilasta ja kasvumahdollisuuksista yli 800-miljoonaisen kansan keskuudessa.Valtiovierailuakin ajatellen Intia oli järjestäynyt kaaos. Pakistanin ja Intian kiistat muun muassa Kashmirissa varjostivat osaltaan valtiovierailuamme. Koivisto halusi tällä kertaa korostaa parlamentarismia seurueen kokoonpanossa ja kutsui mukaan neljä ministeriä. Väyrysen ja Jermu Laineen lisäksi mukana oli Christoffer Taxel ruotsalaisesta kansanpuolueesta ja Pekka Vennamo Suomen maaseudun puolueesta.
Vierailu oli ensimmäinen jolle lähdettiin supistetuin seremonioin. Kunniakomppanioista ei enää puhuttukaan, lentokentällä oli vain pieni saattojoukko, johon kuuluivat eduskunnan puhemies, pääministeri, viitisen ministeriä, oikeuskansleri, varuskunnan päällikkö sekä edustajat ulkoministeriöstä, Intian suurlähetystöstä ja linnasta. Koivistot kättelivät saattajat ja kävelivät koneelle. Muu osa seurueesta, teollisuusvaltuuskunta ja lehdistö oli jo valmiiksi koneessa Kaskealan paimentamana.
Aamulla käytiin tutustumassa Taj Mahaliin autereisessa, mutta miellyttävässä säässä. Isännät eivät olleet esittelemässä ensi kertaa maailman seitsemän ihmeen joukkoon listattua nähtävyyttään. Mausoleumille noustessa oli vedettävä ruskeat suojukset kenkien päälle. Agrasta pääsimme lähtemään noin tunnin myöhässä Delhiin, jossa valtiovierailun virallinen osuus alkoi aamupäivän lopulla.
Delhin Palamin lentoasemalla olleiden vastaanottajien johdossa oli Intian presidentti Gian Zail Singh ja todellista poliittista valtaa pitävä pääministeri Rajiv Ganhdi hallituksensa ja monilukuisen sotilasjoukon kärjessä. Illalla syötiin juhlapäivällinen.
Koivistolle esiteltiiin edesmenneen Jawaharlar Nehrun museoksi muutettu koti, jossa Intian itsenäistymisen historia ja Nehrun henkilökuva olivat hallitsevasti esillä. Iltapäivän turistiosuuteen kuului käynti 1200-1300-luvulta peräsin olevalla Gutab Minarin museoalueella, jota hallitsee sille nimenkin antanut, yli 70 metriä korkea kauniisti koristeltu minareetti ja vanha, osittain raunoitunut Kuwat al Islamin moskeija.
Illalla nautittiin yksityinen illallinen palatsissa Koivistojen sviitin parvekkeella.Väyrysen johdolla siirryttiin keskustelussa tuleviin presidentinvaaleihin. Väyrynen oli puolueensa virallinen presidenttiehdokas, Hän kertoi vakaasti uskovansa menestykseen tiellään Suomen seuraavaksi presidentiksi. Väyrynen ei ollut tottunut piilottamaan itseluottamustaan.
Lähdeaineisto: Veikko Vesterinen Presidentti Koiviston adjutanttina ISBN 951-20-4963-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti