Tsernobylin ydinvoimalassa tapahtui 25.-26. huhtikuuta 1986 onnettomuus. Asia alkoi tulla julkiseen tietoisuuteen aamupäivällä maanantaina 28. huhtikuuta, kun ruotsalaiset evakuoivat Forsmarkin ydinvoimalaitoksen olettaen, että havaittu kohonnut säteily oli sieltä peräisin. Saman päivän iltapäivällä Forsmark palautettiin normaalitilaan ja alkoi esiintyä epäilyjä, että Neuvostoliitossa olisi tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus. Tälllöin julkaistiin myös Kajaanissa edellispäivänä mitatut säteilyarvot. Mittareita ei ollut seurattu kaiken aikaa, Menossa oli virkamieslakko, jolla oli oma vaikutuksensa tiedon kulkuun. Jo maanantaina Ruotsin ympäristöministeri Birgitta Dahl arvosteli Suomen viranomaisia. TASS kiisti, että Neuvostoliitossa olisi tapahtunut mitään poikkeuksellista.Seuraavana päivänä, tiistaina 29. huhtikuuta, Neuvostoliitto ilmoitti katastrofista. Samalla kerrottiin, että kaksi ihmistä oli saanut surmansa.
Tällöin ulkomaalaiset lehdet alkoivat kirjoittaa, että Suomi oli vaiennut asiasta ulkopoliittisista syistä ja että se ei ollut protestoinut eikä varoittanut Ruotsia, vaikka asia oli ensiksi Suomessa havaittu, eikä ollut vaatinut selityksiä Neuvostoliitolta. Suomalaislehdet alkoivat puhua tiedotusskandaalista Inarin ohjusvälikohtauksen tapaan ja myös keskustelu Kiovassa olevien suomalaisten turvallisuudesta alkoi. Oli torstai, vapunpäivä, kun keskustelu suomalaisten noutamiseesta Kiovasta pois alkoi saada täsmällisiä muotoja. Olin Linnassa, kun kerrottiin, että päällämme oli menossa myrkkypilvi. Suomessa ei silloin sanottavasti satanut, mutta Ruotsissa satoi ja Ruotsiin tuli enemmän radioaktiivista laskeumaa kuin Suomeen.
Suomen Moskovan-suurlähettiläs Aarno Karhilo oli yöllä soittanut Moskovasta ja sen mukaisesti ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkö Seppo Pietinen oli puhunut puhelimessa ministeri Paavo Väyrysen kanssa. He olivat todenneet, ettei ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin, Samana aamuna tuli tieto siitä, että Neuvostoliitosta oli pyydetty lentolupaa Kiovaan suuntautuvaa evakuointilentoa varten, mutta sitä ei ollut saatu.
Puolilta päivin tuli kuitenkin tieto että lentolupa oli annettu, mutta että Neuvostoliiton hallitus edelleen pyysi, että koneita ei lähetettäisi. Kello 12.45 sovittiin, että kone saisia lähteä, kun siinä oli väkeä, joka pystyisi paikan päällä arvioimaan tilannetta ja tekemään mahdollisia terveystarkastuksia. Yksi Neuvostoliiton toivomus oli ollut, että terveystarkastus pitäisi suorittaa paikan päällä ennen koneen lähtöä.
Myöhemmin kävi selville, että tieto tapahtuneesta onnettomuudeta oli maailmalle laajalti levinnyt ennen kuin siitä Neuvostoliiton sisällä tiedotettiin ja ennen kuin neuvostohallitus oli asiasta tietoinen. Tässäkin oli ilmeisesti toiminut sama mekanismi kuin korealaiskoneen alasampumisen yhteydessä: tapahtunutta koetettiin pitää salassa ja peittää, kunnes se ei enää ollut mahdollista. Tapahtuma ei jättänyt säröjä Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin ja saatoimme todeta, että emme olleet omalta osaltamme levittämässä sitä hysteriaa, joka maailmalle levisi.
Kokoomuspuolue teki asiasta välikysymyksen, johon pääministeri Sorsa vastasi 28. toukokuuta.
Viranomaisten sanoman perillemenoa vaikeutti myös Yleisradion omaksuma asenne. Hallitus vetosi Yleisradioon, että Yleisradio esittäisi viranomaisten antamat tiedot sellaisinansa ja antaisi tosiasioiden itsensä puhua. Tähän pääjohtaja Sakari Kiuru vastasi, että jos hallitus viittaisi säännöksiin poikkeusoloista, Yleisradio tulisi tämän tekemään. Ampereen yliopisto julkaisi myöhemmin tutkimuksen Tsernobylin katastrofin tiedotamisesta, joka oli kotimaisille teidostusvälineille varsin raskauttavaa luettavaa.
Lähdeaineisto Mauno Koivisto Historian tekijät ISBN 951-26-4082-1
Tsernobyli ydinvoimalaonnettomuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_ydinvoimalaonnettomuus
Tsernobyl-onneetomuus autioitti
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/04/1318545/tshernobyl-onnettomuus-autioitti-pripjatin-kaupungin---katso-mtv3n-toimittajan-kuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti