Maaliskuun 9. päivänä 1982 aloitin vierailun Neuvostoliittoon. Se oli työvierailu, vaimo ei ollut mukana, mutta sen sijaan minulla oli varsin suuri seurue korostamassa vierailun merkitystä. Kun laskeuduimme Moskovaan Vnukovan lentokentälle, ei ollut tietoa vastaanottajista. Jo ennen koneen pysähtymistä näimme, että vastaanottajia johti Leonid Breznev. Kun tulin koneesta ulos, pidin hattua kädessäni. Breznevillä oli karvalakki päässä. Kun tulin vastaanottajarivistössä ulkoministeri Andrei Gromykon kohdalle, myös hänellä oli karvalakki päässä. Hän sanoi, että oli sen verran kylmää, että voi pitää hattua päässä. Panin hatun päähäni. Seuraavalla vastaanottajalla oli hattu kädessä ja otin taas hatun pois.
Automatkalla lentokentältä Moskovaan Breznevillä oli koko ajan hattu päässä. Syy tähän selvisi, kun olimme tulleet Kremliin ja astuneet hissiin. Tällöin Breznevin adjutantti otti häneltä hatun pois; hän ei siis itse voinut käsiänsä niin paljon nostaa. Kun autossa oli jonkin aikaa oltu, Breznev kysyi, poltanko. Vastasin kieltävästi. Vähän ajan kuluttua kysyin, polttiko hän. Lääkärit olivat kieltäneet, Breznev vastasi. Vähän ajan kuluttua Breznev kysyi minulta, oliko minulla mitään sitä vastaan, että kenraali etupenkillä polttaisi. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Niin Breznev sai haistella tupakansavua.
Ulkomaisissa tiedotusvälineissä kerrottiin sitten, että suomalaiset olivat saada shokin, kun huomasivat kuinka huonossa kunnossa Breznev oli. Omalta kohdaltani näin ei ollut. En ollut Brezneviä aikaisemmin tavannut, joten ei ollut mihin verrata. Breznev oli myös ollut paljon julkisuudessa kaikkien katsottavana. Mutta sikäli ulkomaisten tiedotusvälineitten raportointi oli meille hankalaa, että meidät ikään kuin ilmoitettiin tässä asiassa todistajiksi.
Minut oli majoitettu Kremliin, sillä olevaan vierashuoneistoon eikä Leninvuorille, mikä oli yleisempi tapa. Vierailun aikana, niin kuin säännönmukaisesti myöhemminkin, paikallisena aina läsnä olevana isäntänä oli Viktor Vladimirov. Hän kertoi, että valtion turvallisuuskomitea KGB vastasi, paitsi kaikista järjestelyistä, myös mm. huollosta, niin että elintarvikkeetkin tulivat turvallisuuskomitean tiloilta.
Vierailu sai Neuvostoliiton tiedotusvälineissä suuren huomion. Ensimmäisenä päivänä television pääuutislähetyksestä pääosa käsitteli tätä vierailua. Neuvotteluissa ei noussut esiin vaikeita kysymyksiä. Yksityisesti esitin, että YYA-sopimusta voitaisiin jatkaa jonakin sopivana ajankohtana. Breznevillä oli sekä kuulovaikeuksia että vaikeuksia lukea sisältä valmista tekstiä. Julkaistuista muistelmista käy selville, että hän oli tästä pulmastaan tietoinen ja huolissaan. Neuvotteluissa Breznev luki paperilta oman puheenvuoronsa. Kun sitä käännettiin, hän kysyi varsin kuuluvalla äänellä vieressään istuvalta Gromkolta, oliko hän lukenut tekstinsä selvästi. Gromyko totesi, että kyllä oli.
Olin huomaavinani, että NKP:n keskuskomitean kansainvälisen osaston johtaja Boris Ponomarev jonkin verran huolestuneena seurasi, kiinnitinkö huomiota Breznevin keskusteluvaikeuksiin, mutta rauhoittui sitten.
Paluumatkalla pysähdyimme Leningradissa, missä majoituimme Kivisaaren muhkeaan vierastaloon. Täällä vastaanotto oli paljon tylympi kuin Moskovassa. Isäntämme oli paikallinen puoluejohtaja, NKP:n politbyron jäsen Grigori Romanov, jonka vastuualueena oli aseteollisuus. Hänen kanssaan käymissäni kahdenkeskisissä keskusteluissa hän moitti Suomea erilaisista asioista. Hän muun muassa katsoi, että Suomi oli pääosin vastuussa Laatokan saastumisesta.
Virkaanastumiseni jälkeen ensimmäinen täällä käynyt ulkomainen valtionpäämies oli Ranskan presidentti Franqois Mitterand, joka teki 13. helmikuuta 1982 välilaskun Suomeen matkallaan Japaniin. Kävin hänen kanssaan lentokentällä keskusteluja, joihin ei ollut paljon aikaa. Keskusteluja varten olin tehnyt muistiinpanoja, mietteitä, joista kuitenkin esitin vain pienen osan. Pitämässään lehdistötilaisuudessa, jossa en ollut läsnä, Mitterand arvokkaalla tavalla torjui puheet suomettumisesta.
Myöhemmin huhtikuussa tein ensimmäisen valtiovierailuni, joka suuntautui Ruotsiin. Vierailumme sujui aurinkoisissa ja ystävällisissä tunnelmissa. Tukholman Linnassa järjestetyillä juhlaillallisilla pitämässäni puheessa korostin suhteittemme erityistä laatua.
Lähdeaineisto: Mauno Koivisto: Historian tekijät ISBN 951-26-4082-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti