Juhannuspommi ja yleiset syyt

Kesällä 1978, heinäkuun lopussa, saksalainen lehti Die Welt julkaisi artikkelin Suomesta ja Kekkosesta. Siinä arvosteltiin Urho Kekkosen politiikkaa ankarin sanoin, ja artikkeli päättyi toteamukseen, että Kekkonen on tuhlannut Paasikiven perinnön. Suomen ulkopoliittinen liikkumatila on pienempi kuin Romanian ja Jugoslavian, väitti lehti.
Luettuaan tämän kieltämättä sensaatiomaisen artikkelin Kultarannassa Kekkonen tuli murheelliseksi, jopa masentuneeksi. Hän mietiskeli asiaa ja kutsui pari vanhaa ystäväänsä luokseen Kultarantaan elokuussa 1978. Siellä nämä presidentin ystävät kehottivat häntä vastaamaan vääriin syytöksiin ja torjumaan ne. UKK ei kuitenkaan halunnut itse sitä tehdä. Ilmeisesti hän jo silloin tunsi itsensä väsyneeksi. Silloin ystävät kehottivat, että hän pyytäisi jotakin luottamushenkilöään, ennen muuta entistä ulkoministeri Karjalaista, kirjoittamaan vastineen tähän epäoikeudenmukaiseen, jopa solvaavaan kirjoitukseen. Siihenkään hän ei innostunut, vaan oli itse ehdottanut, että kun Virolainen menee syyskuun alussa Bonniin parlamenttien välisen liiton kokoukseen, hän voisi siellä käyttää puheenvuoron ja torjua väärät väitteet.

Bonnin puhe 6.9.1978

Syyskuun kuudentena 1978 pidin Saksan Liittotasavallan parlamentissa puheen, Johannes Virolainen kirjoittaa. Puheeni herätti Saksan Liittotasavallassa suurta huomiota. Liittokansleri Helmut Kohl torjui voimakkain sanoin käsitteen ”suomettuminen” käyttäjien väitteet. Hän sanoi täysin ymmärtävänsä Suomen ulkopolitiikkaa, jonka tavoitteena on oman maan etu. Myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Willy Brandt ja ulkoministeri Hans-Dieter Genscher esittivät Suomea ymmärtäviä ja puolustavia lausuntoja.
Palattuani Bonnista Helsinkiin otin välittömästi yhteyden presidentti Kekkoseen, joka oli tyytyväinen puheeseeni ja käytti muistaakseni sanontaa ”piditpä helvetin hyvän puheen”, Virolainen kirjoittaa.

Keskustelu UKK:n kanssa 20.5.1979

Sain myllykirjeen 19.5.1979, ja seuraavana päivänä soitin UKK:lle. Kiitin häntä saamastani kirjeestä ja mainitsin, että mitä hallitukseen osallistumiseen tulee, olen hänen kanssaan samaa mieltä, etten osallistu siihen. UKK sanoi, että voisit kai tulla eduskunnan puhemieheksi. Minä huomautin, että enhän minä voi tulla eduskunnan puhemieheksi, kun puhemiehenä on Pekkala. - Minkälaista paikkaa hän on ajatellut hallituksessa? kysyi presidentti.
Tähän vastasin, että kun Pekkala on Oulun piirijärjestön puheenjohtaja, sen edustajat katsovat, että pitäisi nimittää valtionvarainministeriksi. Siihen presidentti tuttuun sarkastiseen tapaansa: - Niistä asioistahan hän ei mitään ymmärrä.
Hallitus muodostettiin vasta toukokuun lopussa 1979 erittäin pitkien ja vaikeitten neuvottelujen jälkeen.

Puhemiehen vaali 6.6.1978

Tiistaina kesäkuun 6. päivänä 1979 eduskunta valitsi minut puhemiehekseen, Virolainen kirjoittaa. Samana iltana matkustin ulkomaille, ja kun tulin seuraavana perjantaina eduskuntaan pöydälläni oli myllykirje.
”Hyvä Veli,
luin suurella ihmetyksellä Helsingin Sanomille antamasi haastattelun. Sinä vaadit, että ministereille pitäisi ryhtyä palkkaamaan omat vakituiset sihteerit. Kyllähän tässä maassa on yli kuusikymmentä vuotta tultu toimeen ilman ministereitten vakituisia sihteereitä. Itse puhut usein valtion menojen supistamisesta, eikö tämä ole mitä suurinta tuhlausta? Hän lopetti kirjeensä tunnetulla ironisella tyylillään todeten ”No, nämähän ovat presidentin ajatuksia, eikä niillä nykyään enää ole paljon arvoa.
Parhain terveisin
Urho Kekkonen

Seuraavana maanantaina tuli Tamminiemestä uusi myllykirje, jota seurasi käsin kirjoitettu pieni paperilappu, ja siinä sanottiin näin: ”Se kirje, jonka viime keskiviikkona Sinulle lähetin, oli sävyltään ja sisällöltäänkin hiukan epäonnistunut. Sen vuoksi lähetän Sinulle uuden version samasta asiasta. Hävitä se ensimmäinen kirje ja pidä tätä alkuperäisenä.” Tätä paperilappua seurasi koneella kirjoitettu kirje, joka oli sanasta sanaan sama kuin ensimmäinenkin! Presidentin kansliassa ei näyttänyt olleen ketään, joka olisi verrannut presidentin lähettämiä kirjeitä.

Juhannuspommi ja yleiset syyt

Kesäkuun 15. päivänä 1979 ilmestyneessä Suomen Kuvalehden numerossa toimittaja Matti Vehviläinen julkaisi minun haastatteluni, jossa vastailin Vehviläisen kysymyksiin siitä, minkä vuoksi kokoomuspuolue ei nytkään tullut hallitukseen, vaikka sitä kaikki odottivat. En voinut kertoa hänelle, mitä UKK oli sanonut minulle kokoomuksesta, vaan sanoin, että tähän varmaan vaikuttivat niin sanotut ”yleiset syyt”. Vehviläinen antoi tulkinnalle ”yleiset syyt” oman tulkintansa. Vehviläinen ei näyttänyt minulle kirjoittamaansa tekstiä ennen sen julkaisemista.
Suomen Kuvalehti ilmestyi torstaina ja UKK varmasti luki haastattelun ennen seuraavaa sunnuntaita, joka oli 17.6. Silloin oli Urhon päivä, ja ennen lähtöäni Nummelaan, Uudenmaan maatalousnäyttelyyn, soitin UKK:lle ja esitin hänelle onnittelut nimipäivän johdosta. Kekkonen vaikutti olevan aika hyvällä tuulella eikä vähimmässäkään määrin viitannut Kuvalehden haastatteluun.

Jälkisytytetty pommi ja salaiset aseet

Yllätykseni oli melkoinen, kun seuraavana keskiviikkona 20.6.1979, lähes viikko Kuvalehden artikkelin jälkeen suuri ”juhannuspommi” pamautettiin julkisuuteen. UKK tilasi aamulla Yleisradiosta ajan ja kertoi, että hänellä on ilmoitettavanaan maan ja kansan kannalta erittäin tärkeä tiedonanto. Kun eräät yleisradion johtomiehet saivat tietää, mistä asiasta oli kysymys, he yrittivät hillitä presidentin kiihtymystä, mutta epäonnistuivat ja saivat jo yrityksensä vuoksi kuulla kunniansa.
Miksi pommi räjäytettiin kuusi päivää jälkikäteen, eikä esimerkiksi lauantaina 16.6.1979, kun lehti ilmestyi 15.6.1979? Minkä vuoksi pommi yleensä piti räjäyttää, kun keskustelu siitä olisi vaimentunut muutaman päivän kuluttua, eikä yhdenkään länsisaksalaisen lehden suomettumiskirjoittelu ole ennenkään järkyttänyt Suomea? Oliko syynä muita tekijöitä kuin ne, jotka UKK toi esiin lausunnossaan? Oliko aloite hänen itsensä vai jonkun tai joidenkin hänen lähellään olleiden? Miksi UKK:n reaktio oli kohtuuttoman voimakas? Kukaan ei voi kieltää, etteikö julkisuuteen äkkiä vaadittu ja saatettu lausunto olisi ollut ylikiivas ja pahalla tahdolla muotoiltu.

Katso: Juhannuspommi http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannuspommi

Lähdeaineisto: Johannes Virolainen Yöpakkasista juhannuspommiin ISBN 951-1-07155-7