EEC-sopimuksen hyväksyntä johti SKP:n kahtiajaon kärjistymiseen sekä SDP:n ja NKP:n suhteiden ohimenevään kylmenemiseen. Välittömin poliittinen seurausvaikutus oli SKP:n kieltäytyminen hallitusyhteistyöstä ilman uusia vaaleja. Tämän viestin Aarne Saarinen välitti Kekkoselle EEC-äänestyksen vanavedessä, mutta päätös liittyi ilmeisesti vasemmistoyhteistyötä koskeviin SDP:n ja SKP:n salaisiin keskusteluihin. ”Kepuun kyllästynyt” SDP oli vuoden 1973 keväällä aloittanut yhteistyön tunnustelut SKP:n kanssa. Neuvotteluissa ei silti edetty ennen kuin myöhään syksyllä, jolloin EEC-kysymyksen aiheuttama skisma alkoi jäädä taka-alalle.
SDP alkoi vuonna 1974 korostaa vasemmistolaista talouspolitiikkaa, nostattaa oikeistovaaran sisäpolitiikan pääteemaksi ja ulkopolitiikassa lähentyä Neuvostoliiton ”rauhanpolitiikkaa”. Hyllyistä kaivettiin valtionyhtiöt: oli aika sijoittaa uuteen teknologiaan. Syksyn 1974 budjettiin tuli esitykset kahden uuden valtionyhtiön pääomaksi: Televan ympärille rakennettava instrumentti- ja viestintätekniikan yritys ja valtiojohtoinen kuvaputkitehdas. Vasemmistolaista talousajattelua edusti hieman myöhemmin esille nostettu 15 prosentin tuontimaksu kaikille maahan tuotaville tuotteille, mikä johti ymmärrettävästi reaktioihin länsimaiden pääkaupungeissa. SDP vei ja Keskustapuolue vikisi. Hallituksen huonosta hengestä antoi jatkuvasti viestejä SDP suoraan DDR:n tiedustelulle. Kohteena oli nyt suurin poliittinen uhka, ulkoministeri Karjalainen ja siinä sivussa ”kepun linnake”, ulkoministeriön oikeistolaiseksi leimattu virkamieskunta.
Opetusministeri Ulf Sundqvist arvosteli kontaktitapaamisessa suurlähettiläs Ölznerin kanssa 11.3.1974 ulkoministeri Karjalaista, jonka ”vetkuilu” DDR:n matkan valmisteluissa ihmetytti opetusministeriä. Sundqvist arveli, että ulkoministeriön virkamieskunta oli myös hidastelun takana. Hän lupasi ottaa selvää, voisiko pääministeri Sorsa vierailla ensin DDR:ssä. Tilanne kärjistyi siinä määrin arkaluontoiseksi, että ulkoministeri Otto Winzer kirjoitti 26.11.1973 suoraan pääministeri Horst Sindermanille ja SED:n politbyroon jäsenelle Herman Axenille ja selosti Suomessa käynnissä olevaa valtataistelua Karjalaisen ja Sorsan kesken. Sorsan nostamiseksi oli liikkeen myös presidentin avustaja Jaakko Kalela. Sundqvist ja Lipponen kävivät Moskovassa marraskuussa 1973 NKP:n keskuskomiteassa pyytämässä läheisempää yhteistyötä. On todennäköistä, että Sundqvistin rekisteri oli(XV/175/68).
SDP aloitti määrätietoisen toiminnan suhteiden tiivistämiseksi NKP:hen ja SED:hen. Paavo Lipponen oli pyytänyt, että SED lähettäisi ”mahdollisimman nopeasti” virallisen delegaation Suomeen. Kalevi Sorsa korostaa, että ”SED pyrki koko ajan kiihkeästi luomaan suhteita kansamme”.
Stasi sai Helsingistä reksiterin XV/4723/63 kautta 10.4.1974 koosteraportin, joka käsitteli ”kehitysilmiöitä Suomen sosiaalidemokraattisessa puolueessa”. On todennäköistä, että 15-sivuisessa raportissa oli Stepanovin välittämiä tietoja. Ölzner sai 29.7.1974 Stepanovilta kuulla, että SDP oli lähettänyt kirjaan NKP:n keskuskomitealle. Kirjeessä oli Stepanovin mukaan ”uusia nyansseja”. Etenkin SDP:n ilmaisema halu lisätä talousyhteistyötä ja korostaa Paasikiven-Kekkosen linjaa miellyttivät suurlähettilästä.
SDP teki hartiavoimin töitä, että sen kuva vasemmistolaisena sosialistipuolueena vahvistuisi. ”Porvareiden kanssa hallitukseen vain sodan, ruton tai nälänhädän torjumiseksi”, kirjoitti lokakuussa 1974 Suomen Sosiaalidemokraatissa Erkki Tuomioja. Paavo Lipposen seuraajaksi SDP:n kansainvälisten asioiden sihteeriksi oli noussut Rauno Viemerö. Hän aloitti yhteydenpidon DDR:n edustuston lähetystösihteerin Peter Grimmin (Munzer) kanssa 30.8.1974.
SDP:n johto matkusti 9.12.1974 Moskovaan. DDR:n tiedustelu oli saanut matkavalmisteluista tietoja kansanedustaja Osmo Kaipaisen kautta. Odotettua tapaamista pääsihteeri Brezhnevin kanssa ei saatu aikaan, vaan tutut sosiaalidemokraattien ja etenkin SKP:n kasvattajat Suslov, Pelse ja Ponomarev ottivat SDP:n johdon ystävälliseen mutta määrätietoiseen käsittelyyn. Erkki Raatikaisen mukaan Sorsa oli vahvistanut yhteyksiä Neuvostoliittoon henkilökohtaisilla kosketuksilla.
Vuoden 1975 alkaessa SDP:n puheenjohtajaksi nousussa ollut Kalevi Sorsa oli maalannut Suomen ulkopolitiikalle uuden perspektiivin. Suomi sijoittuisi poliittisesti lähemmäksi itäblokkia kuin koskaan kylmän sodan kuluessa. Tehtaankadun kakkosmies, ministerineuvos Streltsov saattoi 4.10.1975 SDP:n seminaarissa jo antaa välitodistuksen: ”Suhteet nousussa”. Keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eino Uusitalo esitti 10.11.1974, että välirauhan solmimispäivästä 19.9.1944 tulisi toinen itsenäisyyspäivä. Ehdotus ammuttiin julkisesti alas. Lopulta skandaaliin kiedottiin ulkoministeri Karjalainenkin.
Lähdeaineisto:
Alpo Rusi: Vasemmalta ohi ISBN 978-951-20-7484-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti