Veikko Vennamo kirjoittaa kirjassaan Kulissien takaa, että rahan mahtia ja yhteiskunnan mahtia edustavat maailmankatsomukset olivat Suomessa jyrkässä ristiriidassa keskenään. Kristinopin edustama lähimmäisenrakkaus ei ollut saanut paljoakaan vaikutusvaltaa, vaan oli päinvastoin maallistunut. Valtaa pitävä rahan mahti oli kiinnostunut yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta pääasiassa vain säilyttääkseen asemansa. Tultuani potkituksi pois maalaisliitosta alkoi edustamani ryhmä varoittaa Suomen kansaa liiallisesta rahanmahdista ja liiallisesta yhteiskunnan mahdista. Pidimme kiinni siitä, että jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Meitä alettiin pelätä niin oikealla kuin vasemmalla. Horjutimme valtarakenteita ja vallassa olleiden asemia. Meidät oli nujerrettava.
Yhteisestä sopimuksesta ja käskystä minut ja edustamani suuntaus pimennettiin mahdollisimman perusteellisesti. Vain pahaa haluttiin tuoda esiin. Lehdistö, radio sekä televisio suljettiin meiltä. Kun pääsin julkisuuteen eduskunnan kautta, niin television ja radion eduskuntalähetyksiä ryhdyttiin järjestelmällisesti rajoittamaan. Suomen kansa joutui poliittisten välittäjien armoille. Niissä tapauksissa, joissa oli pakko sallia esimerkiksi minun esiintymiseni, kohtelu oli usein ennenkuulumatonta ja häpeämätöntä. Voimassaolevia säännöksiä rikottiin. Olin lakien suojan ulkopuolella. Näin tapahtui erityisesti television Peukaloruuvissa.
Kun edustamana suuntaus oli pimennetty, käytin perustuslaillista tietä. Tein satoja eduskunta-aloitteita. Näitä aloitteita ryhdyttiin pilkkaamaan ja leimaamaan ne muka eduskuntatyön väärinkäyttämiseksi. Erityisesti Virolaisen ja Sukselaisen ollessa puhemiehinä ja Salervon pääsihteerinä eduskunnalle esitettiin, ettei se ottaisi lukuisia aloitteitani ollenkaan käsiteltäväksi vaan hylkäisi ne heti. Näin tapahtuikin ja minua pilkattiin, vaikka kansanedustajan aloiteoikeus on hänen luovuttamaton perustuslaillinen perusoikeutensa.
Vasta kun eduskunta uudistui tuoreiden kansanedustajien myötä ja pääsihteeri Salervo joutui eduskunnan suuren kavallusväärinkäytöksen takia vuosien taistelun jälkeen väistymään, perustuslakivaliokunta totesi tämän laittomuuden tilan ja palautti kansanedustajille ja siis myös minulle takaisin perustuslailliset oikeudet, Vennamo kirjoittaa.
Minulla oli kuitenkin puheoikeus eduskunnassa. Minut oli saatava vaiennetuksi. Aseena käytettiin perustuslaillisen valtiopäiväjärjestyksen 58. pykälää, jonka mukaan hallituksesta tai yksityisestä henkilöstä ei saa käyttää loukkaavia, pilkallisia tai muuten sopimattomia sanoja. Perustuslain vastaisesti rötöksen paljastaminen estettiin väittämällä, että se muka on perustuslaissa kielletty. Tämä oli törkeää perustuslain väärinkäyttöä. Rötösherrojen nimiä ei saanut kertoa.
Oli kysymys kansanedustajien perusoikeuden loukkaamisesta ja eri mieltä olevan kansanedustajana vaientamisesta. Oli kysymys koko kansanvaltaisen järjestelmämme perustan murtamisesta. Mutta tähän kaikkeen alistuivat K-linjan aikana niin julkinen sana kuin eduskunnan valtaenemmistö. Minut häväistiin, vaikka toisten olisi pitänyt hävetä. Kansa harhautettiin.
Eduskunnan puhemiehenä Virolainen 14.10.1966 antoi minulle rangaistushuomautuksen siitä, että olen ”puheenvuorossani esittänyt perättömän lausuman eduskunnan puhemiehestä”. Se ei ollut totta. Näin puhemiestenkin johdolla oli avattu taistelu suuni tukkimiseksi eduskunnassa. Minut heitettiin ulos kolme kertaa ryhtini murtamiseksi.
Näin kiihtyi ajojahti eduskunnassa minun ja SMP:n vaientamiseksi. Se huipentui laittomaan uloskantooni eduskunnasta. Mutta häpäisyt eivät murtaneet minua, vaan jatkoin taisteluani vääryyttä ja väärinkäytöksiä vastaan. Tällöin valtaklikki laskelmoi, että erottamalla minut eduskunnasta eli antamalla kansanedustajalle mahdollisimman raskas rangaistus minut saadaan edes vaaleissa pudotetuksi eduskunnasta. Sukselainen silloisena puhemiehenä ryhtyi toimiin. Taloudellisilla ja muilla houkutuksilla oli vuoden 1972 lopulla SMP:n eduskuntaryhmästä saatu loikkaamaan SKYP:n seteliselkärankaisten puolueeseen 13 kansanedustajaa. Viisi jäi jäljelle. Samanaikaisesti levitettiin koko maassa joka tuutista hirvittävää valhepropagandaa SMP:tä vastaan. SMP oli kerta kaikkiaan saatava nujerretuksi.
Puhemiesneuvoston tuella puhemies Sukselainen esitti 31.10.1972 eduskunnalle, että minut valtiopäiväjärjestyksen 58 §:n perusteella ”on järjestyksen rikkomisesta pidätettävä eduskunnan istunnoista tämän ja ensi viikon ajaksi”.
Lähdeaineisto:
Veikko Vennamo: Kulissien takaa ISBN 951-20-2968-5
Yhteisestä sopimuksesta ja käskystä minut ja edustamani suuntaus pimennettiin mahdollisimman perusteellisesti. Vain pahaa haluttiin tuoda esiin. Lehdistö, radio sekä televisio suljettiin meiltä. Kun pääsin julkisuuteen eduskunnan kautta, niin television ja radion eduskuntalähetyksiä ryhdyttiin järjestelmällisesti rajoittamaan. Suomen kansa joutui poliittisten välittäjien armoille. Niissä tapauksissa, joissa oli pakko sallia esimerkiksi minun esiintymiseni, kohtelu oli usein ennenkuulumatonta ja häpeämätöntä. Voimassaolevia säännöksiä rikottiin. Olin lakien suojan ulkopuolella. Näin tapahtui erityisesti television Peukaloruuvissa.
Kun edustamana suuntaus oli pimennetty, käytin perustuslaillista tietä. Tein satoja eduskunta-aloitteita. Näitä aloitteita ryhdyttiin pilkkaamaan ja leimaamaan ne muka eduskuntatyön väärinkäyttämiseksi. Erityisesti Virolaisen ja Sukselaisen ollessa puhemiehinä ja Salervon pääsihteerinä eduskunnalle esitettiin, ettei se ottaisi lukuisia aloitteitani ollenkaan käsiteltäväksi vaan hylkäisi ne heti. Näin tapahtuikin ja minua pilkattiin, vaikka kansanedustajan aloiteoikeus on hänen luovuttamaton perustuslaillinen perusoikeutensa.
Vasta kun eduskunta uudistui tuoreiden kansanedustajien myötä ja pääsihteeri Salervo joutui eduskunnan suuren kavallusväärinkäytöksen takia vuosien taistelun jälkeen väistymään, perustuslakivaliokunta totesi tämän laittomuuden tilan ja palautti kansanedustajille ja siis myös minulle takaisin perustuslailliset oikeudet, Vennamo kirjoittaa.
Minulla oli kuitenkin puheoikeus eduskunnassa. Minut oli saatava vaiennetuksi. Aseena käytettiin perustuslaillisen valtiopäiväjärjestyksen 58. pykälää, jonka mukaan hallituksesta tai yksityisestä henkilöstä ei saa käyttää loukkaavia, pilkallisia tai muuten sopimattomia sanoja. Perustuslain vastaisesti rötöksen paljastaminen estettiin väittämällä, että se muka on perustuslaissa kielletty. Tämä oli törkeää perustuslain väärinkäyttöä. Rötösherrojen nimiä ei saanut kertoa.
Oli kysymys kansanedustajien perusoikeuden loukkaamisesta ja eri mieltä olevan kansanedustajana vaientamisesta. Oli kysymys koko kansanvaltaisen järjestelmämme perustan murtamisesta. Mutta tähän kaikkeen alistuivat K-linjan aikana niin julkinen sana kuin eduskunnan valtaenemmistö. Minut häväistiin, vaikka toisten olisi pitänyt hävetä. Kansa harhautettiin.
Eduskunnan puhemiehenä Virolainen 14.10.1966 antoi minulle rangaistushuomautuksen siitä, että olen ”puheenvuorossani esittänyt perättömän lausuman eduskunnan puhemiehestä”. Se ei ollut totta. Näin puhemiestenkin johdolla oli avattu taistelu suuni tukkimiseksi eduskunnassa. Minut heitettiin ulos kolme kertaa ryhtini murtamiseksi.
Näin kiihtyi ajojahti eduskunnassa minun ja SMP:n vaientamiseksi. Se huipentui laittomaan uloskantooni eduskunnasta. Mutta häpäisyt eivät murtaneet minua, vaan jatkoin taisteluani vääryyttä ja väärinkäytöksiä vastaan. Tällöin valtaklikki laskelmoi, että erottamalla minut eduskunnasta eli antamalla kansanedustajalle mahdollisimman raskas rangaistus minut saadaan edes vaaleissa pudotetuksi eduskunnasta. Sukselainen silloisena puhemiehenä ryhtyi toimiin. Taloudellisilla ja muilla houkutuksilla oli vuoden 1972 lopulla SMP:n eduskuntaryhmästä saatu loikkaamaan SKYP:n seteliselkärankaisten puolueeseen 13 kansanedustajaa. Viisi jäi jäljelle. Samanaikaisesti levitettiin koko maassa joka tuutista hirvittävää valhepropagandaa SMP:tä vastaan. SMP oli kerta kaikkiaan saatava nujerretuksi.
Puhemiesneuvoston tuella puhemies Sukselainen esitti 31.10.1972 eduskunnalle, että minut valtiopäiväjärjestyksen 58 §:n perusteella ”on järjestyksen rikkomisesta pidätettävä eduskunnan istunnoista tämän ja ensi viikon ajaksi”.
Lähdeaineisto:
Veikko Vennamo: Kulissien takaa ISBN 951-20-2968-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti