Maaliskuussa 1970 valitun nuorentuneen eduskunnan on ollut ilmeisen vaikeaa päästä edeltäjiensä vertaiseen työtahtiin. Eduskunta joutui olemaan ilman parlamentaarista hallitusta aina 15.7.1970 saakka, jolloin Ahti Karjalaisen viiden puolueen hallitus syntyi. Jarruna ovat senkin jälkeen olleet erinäiset hallitusryhmien talouspoliittiset erimielisyydet, jotka maaliskuussa 1971 johtivat hallituskriisiin ja kansandemokraattien jättäytymiseen oppositioon. Eduskunnan merkittävimmät päätökset liittyivät UKK-sopimuksen ja maksutaseen parantamisohjelmaan.
Hallituksen budjettiesityksessä vuodelle 1971 ei ollut mainittavia yllätyksiä, vaan kehitys oli pysytetty taloudellisen kasvun, noin 6,5 %:n puitteissa. Valtionvarainministeri C.O.Tallgren saattoi pitää budjettinsa veroperusteet ennallaan. Likipitäen muuttumattomina säilyivät tulojen kertymisperusteet, mutta nestemäisten polttoaineiden verotusta ja rautatietariffeja hallitus ehdotti korotettavaksi, samoin ehdotettiin työnantajien sosiaaliturvamaksun nostamista 0,5 prosenttiyksiköllä. Hallitus ilmoitti budjetillaan pyrkivänsä luomaan pohjan tasaiselle taloudelliselle kasvulle vuodeksi 1971. Tavoitteena oli myös luoda edellytykset työmarkkinajärjestöjen tulopoliittiselle ratkaisuille, jotka siten syntyivät vasta joulukuussa tasavallan presidentin välitysesityksen ansiosta (UKK-sopimus).
Sosiaalipaketti sisälsi kansaneläkkeiden tukiosien ja lapsilisien sekä äitiysavustusten korottamisen. Ylimääräisiä sotaeläkkeitä varten hallitus ehdotti 20 mmk sekä lupasi saattaa voimaan lakisääteiden rintamieseläkejärjestelmän 1971, niin kuin sitten tapahtuikin. Kasvaneet sosiaalimenot rahoitettiin työantajain sosiaaliturvamaksun korotuksella sekä alentamalla valtion osuutta sosiaaliturvavaroista.
Budjetin uutuuksia oli kehitysaluerahasto, johon valtio päätti osallistua 30 mmk:lla. Aluepolitiikkaa varten käytettävät varat kasvoivat yli 50 %:lla, minkä jälkeen ne nousivat 80 mmk:aan. Työttömien ammatti- ja uudelleen koulutuskursseja lisättiin samalla kun toteutettiin erinäisiä toimenpiteitä, joilla helpotettiin työttömien liikkuvuutta. Tätä varten suurennettiin perhe- ja muuttoavustuksia sekä ryhdyttiin toimiin asuntokysymyksen hyväksi.
Poliittinen jännity nousi joulukuun puolivälissä. UKK-sopimus, jota kommunistit vastustivat, oli silloin jo syntynyt, ja budjetin yhteydessä oli päätettävä hallituksen ehdottomasta polttoaineveron korottamisesta. Muut hallituspuolueet olivat hyväksyneet veronkorotuksiin erinäisiä lievennyksiä, mutta ne eivät tyydyttäneet kansandemokraatteja. Heidän vetäytymisensä hallituksesta näytti jo väistämättömältä, mutta kriisi vältettiin muiden hallituspuolueiden suostuttua myöntämään kansandemokraateille oikeuden äänestää täysistunnossa tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyviä eräitä lakeja vastaan ilman poliittisia seuraamuksia. UKK-sopimukseen kuului myös meijerivoin vähittäishintojen alentaminen 60 pennillä, mitä koskeneen valtioneuvoston päätöksen eduskunta hyväksyi.
Vihdoin 17.3.1971 kansandemokraatit siirtyivät oppositioon sen jälkeen, kun heidän ja muiden hallituspuolueiden kesken oli kauan ollut erimielisyyksiä hintakysymyksistä. SKDL äänesti eduskunnassa sitä hallituksen päätöstä vastaan, jolla 15 hintaa ja maksua oli vuoden alussa vapautettu hintasäännöstelystä. Tämän vuoksi pääministeri Karjalainen katsoi kansandemokraattien katkaisseen hallitusyhteistyön. Pääministeri jätti heti koko hallituksen eronpyynnön tasavallan presidentille, mutta kriisi päätyi melko nopeasti, kun eronneiden kolmen ministerin sijaan nimitettiin sosiaalidemokraattiset ministerit 26.3. Karjalaisen toisen hallituksen toinen painos jatkoi työtään epävirallisena nimikkeenään Karjalainen II b.
Suomen ja Neuvostoliiton välillä 6.4.1948 tehdyn ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen voimassaoloajan pidentämistä 20 vuodella merkitsevä pöytäkirja hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti 6.10.1970.
Lähdeaineisto
Mitä, missä, milloin 1972
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti