Eduskunnan työkausi oli erittäin vilkas. Siihen sisältyi joukoittain tärkeiden lakien säätämistä. Syyskausi alkoi varsin tasaisena, mutta sitten Virolaisen hallitus alkoi voimakkaasti kiihdyttää aloitetoimintaansa jättämällä eduskunnan käsiteltäväksi ns. suuren lakinipun. Jo tämän aavisteltiin ennustavan ennenaikaisten vaalien tuloa. Joulukuun puolivälissä hallitus saattoi julki suunnitelmansa vaalien ajankohdan pysyväksi siirtämiseksi heinäkuulta maaliskuulle. Hyväksymällä yksimielisesti tämän lain vuonna 1962 valittu eduskunta tavallaan itse hajotti itsensä.
Virolaisen hallituksen budjettiehdotusta luonnehdittiin kireäksi ja sen perusteluissa todettiin, että uusien lisämenojen sisällyttämisen valtion budjettiin on mahdollista vain veroja korottamalla. Ennätyksellisen vähäisin muutoksin hallituksen esitys valtion tulo- ja menoarvioksi läpäisi eduskunnan käsittelyn. Ns. kehitysaluelaeilla pyrittiin piristämään niiden alueiden talouselämää, joilla yritystoiminta ei ole menestynyt. Valtion tuki Savon Sellulle järjestyi lopulta kiivaan väittelyn jälkeen. Uusi asuntopoliittinen ohjelma toteutettiin hyväksymällä uudistettu asuntotuotantolaki ja säätämällä niin ikään laki ARAVAn tehtävät perivästä asuntohallituksesta.
Valtiontilintarkastajien rautatiehallituksen toiminnasta esittämät huomautukset johtivat uusiin nuhteisiin eduskunnan puolelta. Oikeuskansleri Jaakko Enäjärvi kehotti kesäkuussa 1966 nostamaan syytteen pääjohtaja Aaltoa vastaan muun muassa virkarikoksista.
Poliisilaki uudistettiin täysin. Työajan lyhentämislaki oli vanhan eduskunnan pääsaavutuksia. Kansaneläkkeisiin hyväksyttiin tarkistuksia vuoden 1966 alussa. Työmarkkinajärjestöjen kanssa käydyn neuvottelun jälkeen syntyi valtion eläkelaki. Sairausvakuutuslakiin hyväksyttiin lisäys, jonka mukaan muun muassa saattajana matkakorvaukset katsotaan aina vakuutetun matkakustannuksiksi.
Hallitus peruutti hajasijoitusesityksensä, koska ne olivat joutuneet navakkaan vastatuuleen. Virastojen ja laitosten siirrosta hallitus ei tehnyt uusia päätöksiä, mutta harjoitti hajasijoittelua muussa muodossa. Näkyvin aikaansaannos oli Itä-Suomen korkeakoulun jakaminen. Sitä ei sijoitettukaan Lappeenrantaan, mitä komitea oli ehdottanut, vaan korkeakoulu hajotettiin kolmen paikkakunnan kesken. Hallituksen ehdotus Oulun yliopiston laajennusten sijoittamisesta Haukiputaan Virpiniemeen herätti eduskunnassa niin laajaa vastustusta, että hallituksen oli luovuttava suunnitelmasta. Erillisellä lailla muutettiin Yhteiskunnallisen korkeakoulun nimi Tampereen Yliopistoksi ja Jyväskylän Kasvatusopillinen Korkeakoulu Jyväskylän Yliopistoksi. Opiskelija-asuntojen rakentamista varten säädettiin laki valtion lainoista ja erityisellä maanvuokralailla pyrittiin luomaan mahdollisuudet Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnalle rakentaa noin 2 000 ylioppilaalle asuntola Malminkartanon alueelle.
Metsähallintolakiin sisällytettiin metsätalouden yleiset päämäärät ja hallintotehtävien suorittamisessa huomioonotettavat periaatteet. Kuntien yleisestä kalleusluokituksesta säädettiin uusi laki. Evankelisluterilaiselle kirkolle hyväksyttiin uusi palkkalaki. Salama-oikeudenkäynnin ajankohtaiseksi tekemästä jumalanpilkkakysymyksestä hallitus antoi eduskunnalle esityksen, jonka mukaan jumalanpilkasta tai uskonnonpilkasta ei sellaisenaan rangaistaisi. Tämä esitys ei kuitenkaan toteutunut, sillä vaaleihin mennessä sitä ei ehditty käsitellä loppuun.
Toukokuun alussa otettiin eduskunnassa käyttöön hallituksen kyselytunnit, jotka alusta pitäen piristivät istuntoja. Uutislähteen salassapidosta myönnettiin lailla sanomalehtimiehille oikeus. Siitä on vain kaksi poikkeusta. Salassapito-oikeutta ei olisi, jos asia koskee törkeää rikosta, josta rangaistuksena saattaa tulla kuusi vuotta tai enemmän kuritushuonetta.
Vaalien uudistettua eduskunnan voimasuhteet oli luonnollista, että muutokset näkyivät myös hallituksessa. Uuden eduskunnan puhemieheksi valittu Rafael Paasio sai tehtäväkseen hallituksen muodostamisen. Hän onnistui yrityksessään muodostaa punavihreä hallitus 27.5.1966. Eduskunnan uudeksi puhemieheksi Paasion jälkeen valittiin keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen. Uusi hallitus toteutti ensitöikseen autoveronkorotuksen 50 %:lla, samoin polttoaineveroa nostettiin ja bensiini kallistui. Oikeusministeri Aarre Simosen nimityksestä oppositio teki pian hallituksen nimityksen jälkeen välikysymyksen, jonka perustana oli tämän valtakunnanoikeudessa saama tuomio. Eduskunta totesi äänin 144-46, että kaikessa oli toimittu hallitusmuodon säätämässä järjestyksessä.
Lähdeaineisto:
Mitä, missä, milloin 1967
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti