Karjalaisen hallituksen toiminta

Karjalaisen hallituksella oli takanaan yhteensä 113 edustajaa, joten sen parlamentaarinen tuki oli varsin hyvä. Hallitusneuvottelut olivat kuitenkin olleet vaikeat. Kokoomus oli tullut hallitukseen nitisten, ja sen ministeriryhmän kokoonpano hiersi eduskuntaryhmää. SAK:n ministereiden asema oli sekin vaikea työväenliikkeen hajanaisuuden vuoksi. Pääministerin sihteeri Jouko Loikkanen on kuvannut SAK-laisten ministereiden asemaa toteamalla, että heille oli ”ominaista se”, että jokainen päivä oli kuitenkin parempi kuin seuraava”.

Taloudellinen tilanne oli varsin hyvä Karjalaisen aloittaessa urakkansa pääministerinä. Kansantalous oli kasvanut kolmena edellisenä vuotena 6-7 % vuosittain. Kasvu oli ollut merkittävä pitempienkin aikavertailujen mukaan. Kansantalouden kasvu aiheutti kuitenkin levottomuutta palkkarintamalla. Erityisesti valtion virkamiehet kunnostautuivat Karjalaisen hallituksen kumpanakin vuotena. Virkamiehet esittivät palkankorotusvaatimuksia ja järjestivät julkisen sektorin lakkoja sekä vuonna 1962 että 1963.

Työllisyystilanne oli jopa erittäin hyvä keväällä 1962, sillä vain prosentti kokonaistyövoimasta oli työttömänä. Voitiin puhua varsin hyvin perustein täystyöllisyydestä, sillä muuttoliike Ruotsiin alkoi varsinaisesti kiihtyä myöhemmin. Inflaatio oli kurissa. Hintarintamalla oli paineita, ja näitä asioita hallitus joutui useasti pohtimaan. Sen kannalta lähtökohta oli hyvä, joskin vaikea etuuksien jakamisen kannalta. Aina oli jokin tyytymätön taho. Pääministeriltä vaadittiin tasapuolisuutta. Keskeiseksi kysymykseksi hallituksessa nousi virkamiespalkkojen ja maataloustulon tarkistus. Nämä asiat kytkeytyivät yhteen. Lopulta hallitus kompasteli pahasti juuri maataloustulon kompensaatiokysymyksessä elokuussa 1963, mutta sitä ennen hallitus yritti saada kaikkien kannalta hyväksyttäviä ratkaisuja. Hallitus kuitenkin eli koko lailla päivän kerrallaan.

Hallitus oli valinnut linjakseen yleisen 3-4 prosentin korotustason tuloihin. Tämä linja saneli monet toimenpiteet. Valinnalla oli merkittävä vaikutus erityisesti vuoden 1962 työehtosopimusneuvotteluihin. Hallituksen asiana oli linjan toteuttaminen virkamiesten taso- ja kuoppakorotuksissa ja maataloustulon tarkistamisessa. Voimassa ollut maataloustulolaki uhkasi johtaa maataloustulon nousemiseen jopa seitsemällä prosentilla, mikä oli hallituksen talousstrategian kannalta liikaa ja olisi johtanut vastaaviin ratkaisuihin muilla sektoreilla. Inflaatiovaara olisi noussut suureksi. Hallitus toivoi murtavan vastarintaa esittämällä, että eduskunta säätäisi uuden maataloustulolain pysyväksi.

Hallituksella oli enemmistöasemastaan huolimatta läpi eräitä hallitusohjelmaan kuuluneita lakeja. Sille tärkeä maataloustulolaki oli vastatuulessa, ja eduskunta äänesti sen 13.7.1962 yli vaalien. Hallitus ei kuitenkaan antanut periksi, sillä Maalaisliitto halusi välttämättä siirtyä uuteen järjestelmään jo seuraavan satovuoden aikana. Eduskunnan kesäloma alkoi 13.7.1962. Hallitus neuvotteli loman aikana ja pääsi kompromissiin kansandemokraattien kanssa, kun taas sosiaalidemokraatit olisivat halunneet kytkeä lakiesitykseen muitakin asioita.

Hallitus valmisti uuden esityksen ja esitti lain voimassaoloajaksi kolmea vuotta kansandemokraattien vaatimusten mukaisesti. Maatalouden kompensaatioista olisi vähintään kymmenen prosenttia annettava pinta-alalisänä. Hallitus käsitteli asiaa 2.-3.8.1963 ja natisi liitoksissaan. Karjalainen joutui uhkaamaan hallituksen hajoamisella ennen kuin hallitus sai aikaan uuden maataloustukiesityksen. Kokoomuksen Wihervuori ja RKP:n Korsbäck taipuivat vasta pääministerin vakavan erouhkauksen edessä.

Eduskunta kutsuttiin koolle ns. ”mätäkuun valtiopäiville” elokuun 6. päivänä kello 18. Samana päivänä Karjalainen kutsui hallitusryhmien puheenjohtajat koolle, ja hän kertoi heille neuvotellessaan sosiaalidemokraattien ja kansandemokraattien kanssa, kuten ennen eduskunnan kesälomaa oli sovittu. Pääministeri kertoi muille hallitusryhmille SKDL:n kanssa saavutetusta kompromissista, jolta pohjalta hallitus oli antanut hintalain eduskunnalle. Maatalouden keskusjärjestöt MTK ja SLC olivat aluksi olleet vastaan, mutta keskustelujen jälkeen olivat päätyneet tukemaan hallituksen linjaa. Pääministeri toivoi asian nopeaa käsittelyä vielä eduskunnassa vielä samalla viikolla, mitä puhemies Kleemola oli ennakkokeskusteluissa pitänyt mahdollisena. Maalaisliiton eduskuntaryhmä puolestaan hyväksyi hallituksen esityksen heti avajaisten jälkeen klo 18.30 pidetyssä kokouksessaan. Eduskunta hyväksyi asian 10.8. äänin 147-34, vain sosiaalidemokraattien äänestäessä hyväksymistä vastaan.

Neuvostoliiton suurlähettiläs kysyi 29.10.1962 pääministeri Karjalaiselta hallituksen sisäisistä suhteista. Skogilaisten ministereiden erosta nimittäin puhuttiin. Karjalainen totesi, että tilanne oli vakava, mutta äärimmäisiin johtopäätöksiin ei ollut aihetta. Skogilaisten ministereiden asemasta nousseesta hälystä Emil Skog kävi 12.11.1962 keskustelemassa Karjalaisen kanssa hallitusyhteistyöstä. Skog totesi, että SAK:n piirissä oli ilmennyt tyytymättömyyttä. Koski oli 17.11.1962 pääministerin luona pyynnöstään ja ilmoitti olevansa valmis jättämään hallituksen. Koski kuitenkin istui hallituksessa, kunnes kaikki SAK-laiset ministerit lähtivät 30.8.1963.

Karjalainen merkitsi päiväkirjaansa 4.12.1963 Vihtori Rantasen kuulleen edellisenä päivänä, että jossain käytiin neuvotteluja kolmen suuren hallituksesta. Neuvostoliiton lähetystön lähetystöneuvos Voronin puolestaan lisäsi painetta kertomalla, että Sukselainen oli neuvottelut leskisläisten kanssa ja pyrkinyt etsimään keinoja, joiden avulla leskisläisistä tulisi hallituskelpoisia. Samaa kertoi Karjalaiselle myös valtionvarainministeri Osmo P. Karttunen, joka oli kuullut keskusteluista eräiden kokoomuslaisten ( muun muassa Hetemäki), leskisläisten ja V.J. Sukselaisen kesken.

Valtiontaloutta uhkasi kassakiriisi vuoden 1962 aikana. Valtiontalouden saneerausohjelma rasitti hallituksen sisäisiä suhteita. Valtiontalouden tilanne oli jatkuvasti keskustelujen kohteena. Hallituksen asema oli jatkuvasti vaikea huolimatta siitä, että hallituspuolueet ja SAK olivat kesäkuussa sopineet hallituksen toiminnan jatkamisesta. Pääministeri ilmoitti 27.8., että maataloustuloratkaisu oli tehtävä sillä viikolla. Hallitus käsitteli iltakoulussaan 28.8. maataloustuloasiaa ja budjettia. Hallituksen hajoaminen näytti väistämättömältä. Rantanen ilmoitti illalla uudelleen, että SAK-laisten ministereiden ero näytti olevan edessä, jos maataloustuloratkaisu tehtäisiin esitetyllä tavalla. Elokuun 30. päivänä 1963 klo 9.30 alkaneessa istunnossa valtioneuvosto teki maataloustuloratkaisun, minkä jälkeen vastaan äänestäneet SAK:n ministerit Onni Närvänen, Onni Koski ja Olavi Saarinen ilmoittivat eroavansa. Pääministeri Ahti Karjalainen ilmoitti, että koko hallitus eroaa samalla. Kello 14.30 Karjalainen jätti lyhyen eroanomuksen tasavallan presidentille.

Lähdeaineisto:
Jukka Seppinen: Ahti Karjalaisen poliittinen elämäkerta ISBN 951-1-13878-2