Johannes Virolainen kirjoittaa, että eräs politiikan erikoispiirre on siinä, ettei siinä jaeta oikeutta enempää kansallisissa kuin kansainvälisissäkään tuomioistuimissa. Ratkaistu suoritetaan paitsi tosiasioiden, myös ihmisten tunteiden, usein epärealististen mielikuvien, mieltymysten ja vastenmielisyyksien sekä muiden irrationaalisten seikkojen pohjalta. Julkisuudessa poliitikoista saatu kuva on pakostakin yksipuolinen. Pääministerinä Suomessa valottaa poliitikkojen työtä esiripun toiselta puolelta, ja se kertoo ei vain siitä, mitä he ovat suunnitelleet ja tehneet, vaan myös siitä, miten asiat näkevät ne, jotka itse joutuvat ratkaisujen teosta vastaamaan.
Johannes Virolainen toimi Suomen pääministerinä 12.9.1964 – 27.5.1966. Virolainen kirjoittaa, että voin vilpittömästi vakuuttaa, että pääministerinä yritin kaikkeni hoitaakseni tämän maan asioita kaikkien parhaaksi. Miten pyrkimyksissäni onnistuin, on kysymys, johon olen jäävi vastaamaan. Suomen kansa antoi maaliskuussa 1966 vastauksen, joka johti hallituspohjan muuttumiseen. Puoluesihteeri Kaarlo Pitsingin ”kurkusta kiinni ohjelma” ja muut samantapaiset ”loosungit” vetosivat kansaan, joka tunsi suurta myötätuntoa sosiaalidemokraatteja kohtaan. Sosiaalidemokraatit saivat suuren, meidän oloissamme harvinaisen suuren vaalivoiton ja eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö.
Maalaisliiton asema vaalikaudella 1962-66 oli hyvin keskeinen. Sen vuoksi kesäkuun 14. ja 15. päivinä Kouvolassa pidettyä puoluekokousta odotettiin kiinnostuneina, ei vain puolueen omassa piirissä, vaan myös sen ulkopuolella. Pitkin kevättä oli keskusteltu mahdollisesta puheenjohtajan vaihdoksesta ja ehdokkaiksi kohosivat puolueen silloin puheenjohtaja pääjohtaja V. J. Sukselainen ja varapuheenjohtaja maa.-metsät.tri Johannes Virolainen. Kokoukseen osallistui ennätysmäärä virallisia kokousedustajia, heitä oli yhteensä 1856.
Ehdotuksen Sukselaisen valinnasta teki ensimmäisen puheenvuoron käyttänyt, Karjalan piirijärjestön puheenjohtaja, maanviljelijä Toivo Räihä Lappeelta. Virolaisen valintaa puheenjohtajaksi ehdotti Oulun piirijärjestön puheenjohtaja, osuuskassanhoitaja Ahti Pekkala Haapavedeltä.
Eino Tolonen käytti puheenvuoron: ”Minä lausun leikillä; Meidän puoleiset kansaneläkenauttijat ovat vakavasti tulleet aina minulle valittamaan, kun olen maalaisliiton puoluevaltuuskunnan kokoukseen lähtenyt, ja moittineet tätä Sukselaista siitä, että kansaneläkkeet ovat pienet. Täällä kokouksessa melkein poikkeuksetta kaikki, jotka ovat Sukselaisen puolesta puhuneet, ovat kansaneläkettä nauttivia. Tämä oli minulle yllätys. Täällä on kysytty, miksi puheenjohtajaa nyt pitäisi vaihtaa? – Minä vastaan: että Helsingin Sanomat tykkäisi huonoa. Myös vasemmistoliittolaiset jäisivät miettimään, jos nyt vaihdamme puheenjohtajaa eikä heille jää aseita kouraan, mutta jos emme vaihda, heille jää hyvät aseet. – Kun tulin puoluevaltuuskuntaan kuusi vuotta sitten, ehdotin, että puolueen varapuheenjohtajaksi olisi valittu maanviljelijä eikä tohtori. Maalaisliiton naiset hyökkäsi silloin minua vastaan ja sanoivat, ettei puolue pärjää ilman Virolaista. Kun olen ollut mukana kuusi vuotta, niin minäkin olen sitä mieltä, ettei puolue pärjää ilman Virolaista. Mutta minä ihmettelen, etteivät maalaisliiton naiset täällä ole tätä tunnustaneet.”
Vihdoin suoritettiin äänestys, joka ratkesi tuloksin Virolainen 888 ääntä, Sukselainen 866. Virolainen valittiin puolueen puheenjohtajaksi 22 äänen enemmistöllä. Vaali jätti aika tavalla katkeruutta eräisiin länsisuomalaisiin.
Uuden vastanimitetyn hallituksen ensimmäinen istunto pidettiin lauantaina syyskuun 12. päivänä klo 11.00. Ensimmäisenä asiana oli niiden ministerien valan vannominen, jotka tulivat nyt ensimmäistä kertaa valtioneuvoston jäseniksi. Virkavalan ja tuomarivalan vannomisesta on annettu asetus 30.4.1964. Sen 7 §:n mukaan virkavallan ja tuomarivalan on velvollinen tekemään myös valtioneuvoston jäsen. Hänen on vannottava vala ennen tehtävään ryhtymistä ja tulee sen tapahtua valtioneuvoston yleisessä istunnossa. Valankaava on seuraava:
Minä lupaan ja vannon, Jumalan ja Hänen pyhän evankeliuminsa kautta olevani Suomen lailliselle esivallalle kuuliainen ja uskollinen. Minä tahdon laillisen esivallan ja valtakunnan hyötyä ja parasta kaikin tavoin etsiä ja edistää. Minä lupaan totella ja noudattaa valtakunnassa voimassaolevia lakeja ja asetuksia. Minä tahdon myös hengelläni ja verelläni puolustaa maan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tahi saan tietää jotakin olevan tekeillä maan laillisen esivallan kukistamiseksi, taikka maan valtiosäännön tai laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi tai tuhoamiseksi, tahdon sen viipymättä ilmaista ja tiedoksi saattaa. Ja koska minä olen valtakunnan palvelukseen asetettu, tahdon minä uutterasti ja uskollisesti, ilman puoltoa tai omanvoitonpyyntöä, täyttää kaikki ne velvollisuudet, jotka minulle nyt virassani ovat täytettäväkseni annetut tai vastedes saatetaan antaa. Minä lupaan myös olla ilmaisematta, mitä lain tahi erityisten määräysten mukaan on salassa pidettävä.
Kaikissa tuomioissa minä tahdon tehdä oikeutta sekä köyhälle että rikkaalle, sekä ylhäiselle että alhaiselle, ja minä tuomitsen Jumalan ja Suomen valtakunnan lain ja laillisten säännösten mukaan. Minä lupaan että minä en milloinkaan lakia vääntele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi, en myöskään lahjain ja antimien tahi muun syyn tähden olipa se mitä laatua tahansa, enkä tee syytöntä syylliseksi enkä syyllistä syyttömäksi. Kaiken tämän lupaan minä kunniani ja omantuntoni kautta uskollisesti täyttää, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta.
Johannes Virolaisen kirja Pääministerinä Suomessa kertoo yksityiskohtaisesti paljon samoja asioita, mitä Jukka Seppisen kirja Johannes Virolaisen elämäkerta. Siksi en ole toistanut niitä asioita tässä jutussa. Pääministerinä Suomessa on erinomainen kokonaiskuvaus pääministerin toiminnasta. Kirjasta näkee, että Virolainen on nauttinut pääministerinä olemisesta. Virolaiselle on ollut kuitenkin erittäin suuri pettymys vuoden 1966 eduskuntavaalit.
Lähdeaineisto:
Johannes Virolainen: Pääministerinä Suomessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti