Vuosi 1958 Urho Kekkosen päiväkirjassa

Marraskuussa 1957 Suomeen oli nimitetty virkamieshallitus. Sen johtoon Kekkonen oli kutsunut Suomen Pankin pääjohtaja Rainer von Fieandtin. Ministeriön virkamiehistä huolimatta monilla sen jäsenillä oli kiinteät siteet joko keskeisiin taloudellisiin etujärjestöihin tai poliittisiin puolueisiin, lähinnä Maalaisliittoon ja sosiaalidemokraattiseen oppositioon. Hallitus epäonnistui päätehtävässään, talouselämän tasapainottamisessa. Muodollisesti epäpoliittisena sillä ei ollut mahdollisuuksia saada eduskunnan tukea säästösuunnitelmilleen. Niinpä tammikuussa 1958 ajauduttiin tilanteeseen, missä valtion oli keskeytettävä maksujen suorittaminen vuorokaudeksi, koska sen tileiltä puuttui kate.

Poukkoilevalla maatalouspolitiikallaan ja jyrkillä, ehdottomilla kannanotoillaan von Fieandt suututti sekä SDP:n että Maalaisliiton. Pääministeri ajoi menettelyllään hallituksensa umpikujaan, ja niin se kaatui eduskunnan antamaan epäluottamuslauseeseen 18.4.1958.

Kekkonen mietti pitkään uuden hallituksen muodostajaa ja löi arpaa lähinnä SDP:n Reino Oittisen ja Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Reino Kuuskosken välillä. Oittinen osoittautui haluttomaksi, ja niin Kekkonen päätyi Kuuskoskeen, maalaisliittolaiseen, joka oli kuulunut hänen lähimpiin ystäviinsä jo nuoruusvuosista lähtien.

Antaessaan toimitusministeriön muodostamisen Kuuskoskelle Kekkonen kehotti tätä tiedustelemaan eri puolueilta, antaisivatko ne edustajiaan hallitukseen. Lopputulos syntyi vasta maalaisliittolaisten ja skogilaisten ankaran riidan jälkeen ja oli kokoonpanoltaan toimitusministeriöksi yllättävän poliittinen. Sen ministereillä oli kytkentöjä Maalaisliittoon, Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen ja SDP:n oppositioon kuin myös SAK:hon ja STK:hon.

Puhuessaan 1.1.1958 radiossa ja televisiossa Kekkonen puuttui lähestyvään eduskuntavaalitaisteluun ja varoitti polttamasta siltoja, jottei vaalien jälkeinen yhteistyö kävisi mahdottomaksi. Sen välttämiseksi hän esitti, että puolueet kokoontuisivat rakentavaan neuvonpitoon vaalikamppailun rajaamiseksi vain ”asiallisiin asioihin”.
Mitä lähemmäksi vaaleja tultiin, sitä terävämmäksi kävi ulkopoliittinen – nimenomaan Neuvostoliittoa sivuava – kirjoittelu. Ulkoministeri P.J. Hynninen piti tilannetta siinä määrin huolestuttavana, että kutsui heinäkuun alussa suurimpien päivälehtien päätoimittajat luokseen muistuttaakseen heitä sananvapauteen liittyvästä vastuusta.

Olosuhteita kuvaa, että Väinö Leskinen syytti avoimesti Kekkosta ja pääministeri Hrushtsevia ”maailman suurimmiksi huijareiksi”. Sosiaalidemokraattinen päätoimittaja Arvo Poika Tuominen puolestaan väitti Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa, että Neuvostoliiton tavoitteena oli asetelma, missä suomalaiset kommunistit voisivat muodollisilla valtuuksilla pyytää puna-armeijaa avukseen, kuten Jano Kadar aiemmin Unkarissa.

Tämänkaltainen proganda ei jäänyt vaille vastausta. TASS ja Neuvostoliiton Helsingin suurlähettiläs V.Z. Lebedev tyrmäsivät välittömästi Tuomisen väitteet. Izvestijan mukaan suomalaisten mieliä kiihotettiin aivan tarkoituksellisesti. Kaiken taustalla oli lehden mukaan oikeiston ja sosiaalidemokraattien pyrkimys nostaa Väinö Tanner tai Leskinen valtaan.

Eduskuntavaalit suoritettiin 6.-7.7.1958. Vaalien suurimmaksi voittajaksi nousi seitsemän lisäpaikkaa saanut SKDL. Muodollisesti eduskuntaa tuli vasemmistoenemmistö. Käytännössä sillä ei ollut merkitystä, koska sosiaalidemokraateista ja kansandemokraateista ei ollut yhteistyöhön.
SDP:ssä oli valinnut sodan päättymisestä lähtien jännite Tannerin kannattajien niin kutsuttujen leskisläisten sekä hänen sota-ajan politiikkaansa vastustaneen opposition välillä. Vastakohtaisuus oli 1950-luvulla muuttunut niin kutsuttujen asevelisosialistien ja ammattiyhdistyssiiven väliseksi kamppailuksi määräysvallasta puolueessa. SDP:n puheenjohtajana tuolloin toiminut Emil Skog oli lähellä ammattiyhdistyssiipeä. Asevelisosialistit yrittivät ensin vyöryttää asemia valtaamalla työväen urheiluliikkeen, mutta epäonnistuivat, minkä seurauksena skogilaiset ja kommunistit miehittivät TUL:n tärkeimmät paikat. SDP:n ylimääräisessä puoluekokouksessa huhtikuussa Tanner löi äärimmäisen tasaväkisessä vaalissa K-A. Fagerholmin yhden edustajaäänen enemmistöllä. Äänestyksen myötä ratkesi myös puolueen suunta.

Vielä elokuun alussa Maalaisliiton johto ilmoitti presidentille, ettei puolue tulisi missään tapauksessa osallistumaan sellaiseen hallitukseen, jonka enemmistön muodostaisivat leskisläiset sosiaalidemokraatit, kokoomuslaiset ja Rkp:n oikean siiven edustajat. Muutamassa päivässä mielialat Maalaisliiton eduskuntaryhmässä alkoivat kehittyä aivan päinvastaiseen suuntaan.

Viestejä Neuvostoliiton epäluuloista alkoi pian kantautua eri puolilta ja jopa Izvestija kirjoitti ”tannerlais-leskisläistren” ja oikeistopiirien pyrkimyksestä aikaansaada muutos Suomen ulkopolitiikassa.

Kun hallituksen kokoamisen tehtäväkseen saanut K-A. Fagerholm toi 29.8. ministerilistansa presidentille, Kekkonen havaitsi, että hallituksen enemmistö oli SDP:n ja kokoomuksen käsissä, mistä Kekkonen oli nimenomaan varoittanut Maalaisliiton johtoa. Listan nähtyään Kekkonen totesi, että ”tästä ei hyvää seuraa”. Pahantuulinen Kekkonen nimitti hallituksen vielä samana iltana.

Muutamassa viikossa Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ajautuivat kuolleeseen pisteeseen. Vielä uhkaavammaksi tilanne näytti muuttuvan, kun Neuvostoliitto ryhtyi samanaikaisesti tiukentamaan otettaan Saksan-kysymyksessä. Neuvostoliitto lähetti marraskuussa 1958 länsivalloille nootin, jossa se uhkasi, että jollei Länsi-Berliinin asemasta päästä sopimukseen kuuden kuukauden sisällä, Neuvostoliitto tulee tekemään sopimuksen Saksan Demokraattisen Tasavallan kanssa. Samaan aikaan tilanne Suomen idänsuhteissa kävi yhä vaikeammaksi.

Joulukuun alussa olosuhteet – nk. yöpakkaset – koettiin jo kestämättömiksi. Näissä tunnelmissa ulkoministeri Johannes Virolainen jätti 4.12.1958 eronpyyntönsä. Muutamaa tuntia myöhemmin Maalaisliiton muut ministerit seurasivat hänen esimerkkiään. Vasta sen jälkeen Fagerholm jätti koko hallituksen eronpyynnön – syvästi katkeroituneena, kutn hänen myöhempi menettelynsä paljasti.

Poimintoja päiväkirjasta

2.1. Kiukas kertoi, että Suojelupoliisilla on vuosien mittaan ollut läheiset suhteet työnantajiin ja sos.dem puolueeseen, jolle se antaa raportteja. Vastapalvelukseksi sos.demit huolehtivat Suopon määrärahoista eduskunnassa. Mutta mihin asetetaan yhteistyön raja?
3.1. Eilen illalla kuulin Tauno Suontaustan puhuvan radiossa, onko sota estettävissä ja miten. Jos en jo ennen olisi ollut selvillä miehen absoluuttisesta lahjattomuudesta, niin tämän jälkeen.
6.1. Hiihtämässä Porkkalassa. Mukana olivat Kastari ja Karjalainen. Edellinen kertoi v.Fieandtin sanoneen hänelle minusta (Kekkosesta): ”ei ymmärrä talouspolitiikkaa eikä ulkopolitiikkaa”.
7.1. Paino aamulla 75.8 kg.
9.1.Eilen J. Kontinen jättänyt oikeusasiamiehelle kirjelmän, jossa vaatii tutkimuksen suorittamista Vennamon Arvoa (Korsimo) kohtaan esittämästä syytöksestä sotilaskarkuruudesta talvisodan aikana.
10.1. Uusi Suomi oli repäissyt vaatteensa ja palstansa Korsimoa vastaan tehtyjen syytösten riemastuttamana. Kehoitin Korsimoa ottamaan Hillilän asianajajakseen. Pahinta on jos Arvon hermot eivät kestä. Oli sanonut Sukselaiselle, että jos hän menehtyy, niin Vennamoa voi syyttää kuolemantuottamuksesta!
16.1. Sorvali kertoi tavanneensa läh.neuv. Filippovin ja keskustelleensa hänen kanssaan varsin avoimesti Karjalan asiasta.
19.1. Lehdet täynnänsä sos.dem puolueneuvoston kokousta. Tanner oli sanonut: olen tavannut aina olla oikeassa.
22.1. Heikki Räisänen puhui minulle tiehankkeestaan, joka ei edisty ja sanoi: ”olisit saanut käydä minullekin tien kävelemässä”.

1.2. Hiihdin 12 km. 218
5.2. Kuulin, että Kusti Eskola on lopullisesti kieltäytynyt eduskuntaehdokkuudesta perheasioiden vuoksi. Se on totinen vahinko, sillä Eskola on eräs kaikkein järkevimpiä ja älykkäimpiä miehiä, joita maalaisliiton ryhmässä olen tavannut.
6.2. Korsimo soitti ja kertoi, että eduskunnan oikeusasiamies on antanut päätöksen Kontisen ilmiannon johdosta ja ilmianto ei anna aihetta toimenpiteisiin.
8.2. Eilen oli Olavi Kajala luonani aamiaisella. Hänen asianaan oli halu päästä Suomen Pankin johtokuntaan tai toisessa kädessä Aravan pääjohtajaksi.
11.2. Arvo kertoi, että leskisläisten ja kokoomuksen piirissä on täysi hyökkäys minua (Kekkosta) vastaan.
12.2. Arvoa vastaan U.S:ssa Honkasalon ja Salmialan lausunto.
13.2. Hertta Kuusinen tiedusteli, onko jo Moskovan matkan delegaation kokoonpano suunniteltu. Hän olisi ilmeisesti halukas mukaan. Hiihdin 7 km. 305
18.2. Tapasin herra S:n (Zhenihov).
20.2. OEEC-kysymys alkaa polttaa yhä enemmän. Suomen pitäisi tehdä ratkaiseva päätös joko myötä tai vastaan.
22.2. Ahti oli taannut herra V:n (Valdimirov), joka oli kertonut, että jos Suomi liittyy OEEC:hen, N:L:n lehdistö sitä arvostelee, mutta muuta ei tapahdu.
27.2. Julkinen keskustelu alkaa saada yhä enemmän Neuvostoliittoa ja sodanjälkeistä politiikkaa arvostelevaa sävyä.

10.3. Ahti oli täynnänsä ja sanoi, että v.F tulee päivä päivältä pienemmäksi.
13.3. Varmaa on, että V. perustaa oman puolueen, johon on jo Oulun läänissä pyydetty maalaisliittolaisia ehdokkaiksi, mutta turhaan.
15.3. Ahti ja Kastari saunassa. Totesivat, että kyllä on kumma mies v.F. Oli sovittu tarkalleen, että kompromissi eilen hyväksytään. Yhtäkkiä taas muutti kantansa. Kymmenen kantaa samana päivänä ja kaikkien puolesta yhtä ponnekkaasti.
17.3 Hakulinen soitti murheellisena. Eilen Tampereella sos.dem piirikokous oli 26-25 äänin asettunut Leskisen linjalle. Simonen ei tullut ehdokkaaksi.
21.3. Nimitin Ahdin S.P. johtokunnan jäseneksi 1.4. alkaen.
25.3. Korasimo luonani, Kertoi saaneensa sen kuvan, että oikeisto tietoisesti yrittää saada Suomen ulkopolitiikan epäilyksenalaiseksi N-L:n silmissä.
31.3. Tapasin herra X:n (Zhenikovin). Matka Moskovaan ulottuisi Uralille, Keski-Aasiaan ja Leningradiin,

1.4. Parvilahti on eräässä kokoomuksen juhlassa pitänyt puheen, joka ulkopoliittinen provokaatio vailla vertaa.
21.4. Hakulinen tiesi kertoa, että Hertta Kuusinen ja Pessi ovat yht`äkkiä matkustaneet Moskovaan. Hyvä merkki.
25.4. Päivällä Suopon päällikkö Alhava oli luonani kertomassa ulkovaltojen vakoilusta täällä. Kyllä oli avutonta. Suurin juttu on Reino Häyhäsen juttu. Häyhänen väräytyi FBI:n agentiksi.
28.4. NL:sta palautettujen sotavankien joukossa on ollut arviolta 230-250 miestä, jotka on värävätty vakoojiksi Suomeen.

8.5. Illalla saunassa Tamminiemessä Lebedev, Zhenikov, Filippov ja Akulov sekä Taneli.
21.5. Pyysin, että Arvo selvittää, onko mahdollista kauppasopimuksen ulkopuolella myydä voita NL:öön ja tilalle ostaa jotakin tavaraa. Vaihtokauppa siis.
22.5. Lähtö aamulla Neuvostoliittoon.

5.6. Junnila taas pitänyt ulkopoliittisen puheen, jossa vetelee rajaviivoja ulkopolitiikkaamme. Ahti tavannut Vladimirovin, joka oli kertonut, että vaikutelmat Neuvostoliitossa matkastani ovat erittäin suotuisat.
12.6. Ahti kertoi, että Fieandt oli Postisäästöpankin kokouksessa pitänyt meteliä de Gaullesta ja sanonut, että vielä täällä Suomessakin eduskunta ajetaan pellolle ja asiantuntemukselle annetaan arvoa. Aivan pöhköä puhetta.
17.6. Nagyn teloittaminen on periaatteelliselle kuolemanrangaistuksen vastustajalle vastenmielinen, pöyristyttävä teko.
23.6. Korsimo soitti. Uudet hyökkäykset häntä vastaan Maalaisliiton ”opposition” toimesta (U.S ja S.S) ovat painaneet miehen mielen aivan matalaksi. Vaalitilaisuuksissa vähän kuulijoita.

3.7. Lebedev luonani. Esitti Tassin julkaiseman jyrkkäsanaisen dementian Poika-Tuomisen Hesassa olleen kirjoituksen johdosta.
7.7. Vilkunalta kuulin, että oikeuskansleri on antanut vapauttavan päätöksen Arvon asiassa.
8.7. Tiukkaa taistelua paikoista. Matti oli tullut valituksi Oulun vaalipiiristä. Kansanpuolueesta putosivat mm. Saari, Irma Karviko ja Leo Mattila. Mattilalle se oli oikein. Suuri juonittelija – tai pieni.
16.7. Arvo ja Ahti sitä mieltä, että Maalaisliitto ei hallitukseen.
18.7. Sukselainen luonani. Tuntui olevan sitä mieltä, että Vennamoa ei pitäisi ottaa maalaisliiton ryhmään.
27.7. Esa Kaitila luonani. Hän kertoi, että kokoomuksen taholta on häneen otettu yhteyttä ja ehdotettu, että kok+ruots.kp + suom. kpe muodostaisivat yhteenliittymän.
30.7. Kalle Lehmus vapautettiin Pl.ministeriön kansliapäällikön tehtävistä.
31.7. Aamiaisella Kleemola, Eskola, Erkkilä. Oli puhetta Kalle Määtästä. Määttä ollut viime vuodet pahasti juomajalalla ja hoitanut huonosti lääniään.

13.8. Veikko Vennamo suspendoitu maalaisliiton ryhmästä 1.12.1958 saakka.
17.8. Kirjoitin pitkän kirjeen Virolaiselle Izvestijan kirjoituksen johdosta. On pelättävissä, että Neuvostoliitto pitää Virolaista yhtenä Maalaisliiton ulkopolitiikan horjuvista johtajista.
Virolainen oli kehunut Pekka Silvolalle, että NL:oon nähden on omaksuttava ”luja” tai ”kova linja” ja että Korsimon linja on väärä. Kirjoitin Vladimiroville, että Maalaisliiton parissa kerrotaan vaadittavan kovan tai lujan linjan ja suorien sanojen omaksumista Neuvostoliittoon nähden.
18.8. Kuulin, että Neuvostoliitossa ollaan kovin huolestuneita Suomen kehityksestä.
20.8. Matti kertoi Virolaisen selostaneen minun kirjettäni Maalaisliiton työvaliokunnassa ja vastaustaan sekä käyntiä Lebedevin luona. Virolainen oli arvostellut ankarasti Arvoa.
26.8. Vilkuna sanoi keskustelleensa Kaarina Virolaisen kanssa, joka koetti saada Vilkunan sanomaan, että Johanneksesta on tehtävä pääministeri.
28.8. Fagerholm soitti illalla 21.30 ja kertoi, että hallitusasia pikkuhiljaa järjestyy. Ahti kertoi, että Vladimirov huolestunut. Neljä vuotta ollut täällä, nyt pakko lähettää kaikkein huonoin raportti.
29.8. Ahti ja Matti kertoivat, että hallitus valmis. Mutta Leskinen ja Lindblom hallitukseen! Kyllä tämä on niin saatanan surkeaa. Kaikki työ, minkä olen tehnyt, näyttää valuvan hiekkaan.
30.8. Olin aamiaisella Suomen Pankissa. Siellä kuulin, että Waris lähtee 1.9. luottoasioissa USA:han. Sanoi ottavansa mukaan Sukselaisen. Räjähdin.

1.9. Ahti kertonut, että Maalaisliiton työvaliokunnassa hän oli kertonut, että välit kiristyvät itään. Virolainen oli vastannut, että vastapainoksi saadaan suosiota lännestä!
3.9. Tapasin Zhenikovin. Laajan keskustelun kuluessa kävi ilmi, että Neuvostoliitto suhtautuu hyvin kielteisesti nykyiseen hallitukseen.
4.9. Korsimo kertoi 30.8. tavanneensa Moskovassa Kotovin. Hän oli ollut tavattoman huolissaan ja kysynyt: mitä Neuvostoliitto on tehnyt Suomelle pahaa, että Suomi on muuttanut poliittista suuntaustaan.
8.9. Ahti arveli, että Virolainen, Miettunen ja Sukselainen ovat tehneet jonkin salaisen sopimuksen leskisläisten ja kokoomuksen kanssa.
9.9. Virolainen uhonnut, että Matti pannaan ryhmässä ahtaalle.
17.9. Maalaisliiton puoluetoimistossa oli ollut kokous. Hallitusratkaisua ylistettiin ja Arvo arvosteltiin.
18.9. Ahti tiedusteli Vladimirovilta, mikä Neuvostoliiton kanta hallitukseen. Vladimirov vastasi: Suhtautuminen on negatiivinen, johdonmukainen ja lopullinen.
20.9. Korsimo tiesi kertoa Virolaisen sanoneen, että oli hyvä kun Lebedev lähti.
28.9. Korsimo soitti Kuopiosta. Asiat ovat siellä hyvin. Vennamon osalta ei aihetta huoleen nyt, kun Vennamo erosi ryhmästä.

3.10. Olin illaksi kutsunut luokseni maalaisliittolaiset ministerit. Selostin heille hallitusasian ja sanoin, että tämä päättyy katastrofiin.
10.10. Välit Neuvostoliittoon kylmenevät viikko viikolta.
12.10. Kansan Uutisissa kerrotaan, ettei istuva hallitus kykene hoitamaan Suomen ulkopolitiikkaa ja kehotetaan sitä jättämään paikkansa mitä pikimmin.
15.10. Hertta Kuusinen luonani. Kertoi saaneensa nähdä Yrjö Leinon muistelmien vedoksen. Kirja ilmestyy Tammen kustantamana ensi viikolla. Erityisintä siinä on kuvaus Neuvostoliiton johtomiesten painostuksesta häntä ja Suomea kohtaan.
17.10. Fagerholmille sanoin Leinon kirjasta, että se tulee olemaan viimeinen naula tämän hallituksen idänpolitiikan ruumisarkkuun.
21.10. Fagerholm oli yhteydessä Erkon kanssa Karin piirroksesta.
28.10. Sukselainen, Korsimo ja Karjalainen luonani. Sukselainen myöntää, että virhe on tehty. Mutta kyllä se on surkeaa, millainen saapas se mies on. On kun hämmentäisi vesisankoa, kun hänen kanssaan puhuu!
30.10. Vilkuna oli tavannut Vladimirovin. Ovat huolestuneita yhä Leinon kirjasta.

5.11. Aallolle oli Neuvostoliitossa sanottu: Iso maa – pitkä minuutti.
10.11. Ahti tavannut Vladimirovin. Ilmoitti, että Neuvostoliitto supistaa tämän vuoden toimituksia Suomesta. Neuvostoliitto ostaa Suomesta jos ystävälliset suhteet vallitsevat.
13.11. Suojelupoliisin raportti 12.11. SKP:n poliittinen toimikunta antanut omille lehtimiehilleen ohjeen, että sanomalehtikirjoituksissa on vihjailtava, että Suomi ei ole enää kykenevä vastaamaan sopimuksistaan ja samalla viitattava v. 1948 sopimukseen.
19.11. Maalaisliiton työvaliokunnassa aamulla Virolainen ilmoitti jättävänä ensi viikolla eroilmoituksen hallituksesta. Ei pysty hoitamaan maalle tärkeitä Neuvostoliiton suhteita.
21.11. Ahdin artikkeli Maakansassa: ”Johtopäätösten aika”.
24.11. Fagerholm luonani. Tuntui olevan selvillä, että tämä ei voi jatkua, mutta huolissaan, miten sitten jatketaan.
25.11. Neuvottelu hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa. Virolainen ilmoitti jättävänsä eronpyynnön.
26.11. Tapasin herra G:n (Zhenikovin). Esitin, että heti uuden hallituksen tultua nimitetyksi, olisin valmis vaimoni kanssa matkustamaan yksityismatkalle Leningradiin, jossa tapaisin jonkun N-L:n johtavan poliitikon. G piti ideaa hyvänä.
29.11. Laaja Väinö Leskisen puhe lehdissä. Tämän pohjalta arvioiden Suomen tilanne surkea.

2.12. Pekka Malinen luonani. 1.12. hänellä ja Valdimirovilla ollut laaja keskustelu. Kaiken taustana oli Berliinin kysymys.
8.12. Maalaisliiton puoluevaltuuskunnan kokous. Virolainen vakuutti, että hänellä hyvä omatunto. (Entä oliko pää hyvä).
12.12. Herra G (Zhenikov) soitti ja mainitsi, että hän on saanut vastauksen ja kaikki minun tulevaa matkaa koskevat ehdotukseni on hyväksytty.
14.12. Jussi Saukkosen typerä puhe.
25.12. Hertta Kuusinen oli meillä päiväkahvilla. Kertoi, että he eivät aseta hallituksen kannattamiselle ehdoksi, että ovat hallituksessa. Ovat valmiita kentällä tukemaan skogilaisia.

Lähdeaineisto:
Juhani Suomi: Urho Kekkosen päiväkirjat 1 58-62 ISBN 951-1-15547-4