Urho Kekkonen Paasikiven haastajaksi

Huhtikuussa 1949 Kokoomuksen keskusliitto asettui Paasikiven uudelleenvalinnan kannalle. Vallitsevia näkemyksiä heijasteli Hertta Kuusisen SKP:N puoluetoimikunnassa esittämä tiukka kanta: "Paasikivi näyttää niin sitoutuneelta länsiprogandaan, ettei tule kysymykseenkään muu kuin voimakas proganda häntä vastaan."
Paasikivi oli sitä mieltä, että hän harkitsisi ehdokkuuttaan, mikäli häntä "yleisesti" pyydettäsiiin jatkamaan, eikä silloinkaan "asettutuisi äänestyksen alaiseksi", jos näyttäisi siltä, että hän tulisi valituksi vain pienellä enemmistöllä.

Kekkosen valitsemiseksi Maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi käynnistyi työ seuraavien miesten toimesta: vaalipäällikkö Arvo Korsimo, tiedotussihteeri Ahti Karjalainen, kansanedustaja Kauno Kleemola, tohtori Kustaa Vilkuna ja KHO:n hallintoneuvos Reino Kuuskoski.
Kustaa Vilkuna otti tehtäväkseen muuttaa suuren yleisön keskuudessa Kekkosesta levitettyjä ja levinneitä epäedullsia käsityksiä. Kampanja huipentui joukukuussa ilmestyneeseen ansiokkaaseen vaalikirjaseen "Urho Kekkonen". Suomen Kuvalehden palstoilla oli laaja henkilöesittely, jossa pyrittiin osoittamaan, että kiistelty puhemies oli itse asiassa kovin toisenlainen kuin hänestä julkisuudessa vakiintunut kuva oli. Progandan käynnistämiseksi tarvittiin vanhan ystävän, päätoimittaja Ilmari Turjan apua.

Maaliskuun puoluevaltuuskunnan kokouksen edellä Paasikivi viestitti, ettei hän suostuisi kilpailemaan muiden presidentiehdokkaiden kanssa. Maalaisliiton puoluevaltuuskunnan kokouksessa oltiin kahta mieltä. Yllättävän yksimielisesti Maalaisliiton puoluevaltuuskunta asetti 20.9.1949 puhemies Urho Kekkosen yksimielisesti presidenttiehdokkaaksi vuoden 1950 vaaleihin. Maalaisliittolaiset arvioivat Paasikiven loppuunkuluneeksi mieheksi. Juho Niukkanen, joka useimmiten oli löytynyt Kekkosen vastustajien joukosta, jyräsi tehokkaasti viittaukset Kekkosen alkoholin käyttöön. Hän sanoi, että raittiusmiehiä me kyllä voimme löytää, mutta heillä ei ole muita edellytyksiä. Maalaisliiton omaa ehdokasta harkittaessa monet puolueessa arvelivat olevan vaikeaa saada Kekkonen presidentiksi asti mm. hänen kiistanalaisen persoonallisuutensa vuoksi.

Ennen Kekkosen ehdokkuuden julkistamiista SDP esitti 30.9.1949 Paasikiven toimikauden jatkamista poikkeuslailla muutamalla vuodella. Puoluesihteeri Väinö Leskinen neuvotteli asiasta muiden puolueiden kanssa. Kokoomus ja RKP kannattivat tehtyä esitystä. Maalaisliitto kytki Kekkosen esityksestä poikkeusmenettelyn riippuvaksi hallituspohjan muuttamisesta niin, että porvarilliset puolueet ja SDP pääsisivät parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti hallitukseen.
Säilyneiden vaalipuheiden perusteella voi päätellä, että Kekkosen henkilokohtainen kampanja paoinottui loppuun asti sisä- ja talouspolitiikkaan. Hän jatkoi kekrijuhlilla aloittamallaan linjallapuhumalla yhä uudelleen ja uudelleen maaseudun elinehdoista ja maatalouden asemasta.

Tohtori Kustaa Vilkuna kytki Kekkosen suomalasiin korvenraivaajiin ja kansan syviin riveihin, toi esille hänen varattoman taustansa ja poikkeuksellisen lahjakkuutensa sekä hänen mittavat saavutuksensa ensin ylioppilas- ja urheiluelämässä ja myöhemmin tieteen ja politiikan saralla.Vilkunan kirjasen mukaan Kekkonen oli kaukonäköinen isänmaan mies, jolle poliittinen tuulenhaistelu ja oman edun tavoittelu oli vierasta ja joka kyvyiltään ja ominaisuuksiltaan liittyi luontevasti aiempien presidenttien ketjuun. Kuva valtiomiehestä oli valmis.
Paasikivi ei vonut ymmärtää miten Kekkonen on voinut suostua hänen vastaehdokkaakseen. Paasikivi oli aiemmin arvostanut Kekkosta, muttä nyt oli osoittautunut, että tämä olikin mies, joka kunnianhimossaan ajatteli ennen kaikkea itseään eikä isänmaata.
Gallup-kysely osoitti tammikuussa maalaisliiton olevan pahasti hajalla presidenttikysymyksessä ( 45 % Paasikiven ja 39 % Kekkosen kannalla).

Pääministeri Fagerholm järjesti 6.10.1949 eduskuntaryhmien edustajille neuvottelun, jossa hän ilmoitti hallituksen eroavan joka tapauksessa uuden presidenttikauden alkaessa. Tämän jälkeen Urho Kekkonen kieltäytyi ehdokkuudestaan jotta J.K. Paasikivi voitaisiin valita uudelleen kahdeksi vuodeksi. SKDL:n eduskuntaryhmä ilmoitti 11.10.1949 vastustavansa poikkeuslakimenettelyä ja arvosteli jyrkästi Paasikiven muuttunutta linjaa. Koska SKDL saattoi estää poikkeuslain säätämisen määrävähemmistöllään, pääministeri Fagerholm ilmoitti, että valitsijamiesvaalit pidetään normaaliin tapaan 16-17.1.1950. SKDL nimesi omaksi ehdokkaakseen entisen pääministerin Mauno Pekkalan. Kokoomus, edistyspuolue ja RKP nimesivät ehdokkaakseen presidentti J.K. Paasikiven.

Kommunistit ja kansandemokraatit kävivät vaaleihin avoimesti Paasikiveä arvostelevin tunnuksin. Uudenvuoden aattona 1949 varaulkoministeri Andrei Gromyko jätti Suomen hallitukselle osoitetun nootin. Siinä väitetään Suomen hallituksen rikkoneen rauhansopimusta ja YYA-sopimusta, koska se ei ollut luovuttanut kolmeasataa rikollista neuvostokansalaista. Suomen kauppaneuvottelut pysähtyivät ja tuonti Neuvostoliitosta katkesi kokonaan. Gromykon noottia koskeva Sundströmin informaatiosähke tuli perille hallituksen ollessa kokoontuneena presidenti isännöimälle uuden vuoden vastaanotolle Linnaan 1.1.1950. Uutisen ja nimilistan julkaisu Pravdassa osoitti ensisijaisena tavoitteena olleen pääsyn ahdistamaan Suomen hallitusta eikä niinkään keskittymisen ao. henkilöiden kiinnisaamiseen. Sitä paitsi Moskovassa tiedettiin, ettei suurin osa listan henkilöistä ollut enää Suomen viranomaisten ulottuvilla.

SDP kävi kampanjaa enemmän Kekkosta ja Pekkalaa vastaan kuin Paasikiven puolesta. SDP:n vyön alle iskenyt proganda kävi käsiksi ennen kaikkea Urho Kekkosen henkilöön. Suomen Sosiaalidemokraatti pyrki levittämään käsitystä kommunistien ja maalaisliiton "perheyhtiöstä" sekä Urho Kekkosen ja Hertta Kuusisen "häistä", joita suunniteltiin vaalipäiväksi. SDP pyrki osoittamaan, että Kekkonen oli sodan jälkeen selkärangattomasti muuttanut linjaansa ja toiminut kuin poliittinen tuuliviiri. Kekkonen pyrittiin osoittamaan mielipiteiltään kommunistiseksi. Kekkosen katsottiin olevan valmis vaikka maanpetokseen. äänestäjiä heräteltiin iskulauseella "Älä nuku - tai heräät Kekkoslovakiassa". Suupuheena kiersi tietoja hänen nimeltä mainituista naisystävistään.

Paasikiven vaalivoitto

Käyty vaalikampanja oli rikkonut siltoja eri suuntiin. Ilmapiiri oli painostava. Eniten Paasikiveä huolestutti Neuvostoliiton mahdollinen suora puuttuminen vaaleihin. Ehdokkaaksi Paasikivi oli suostunut lähinnä K.J. Ståhlbergin painostuksesta. Vaikka Kekkonen jäikin tuloksissa kolmanneksi, koettiin hänet ennen vaalia ja ratkaisun tapahduttuakin Paasikiven päävastaehdokkaaksi.
Tammikuun 16-17.1950 vaaliuurnat puhuivat selkeää kieltään. Paasikiven ehdokkaaksen hyväksyneet puolueet saivat 107 valitsijamiestä: kokoomus 68, RKP 24 ja edistyspuolue 15. Sammutetuin lyhdyin Paasikiveä tukeneet sosiaalidemokraatit saivat 64 valitsijamiestä. Näin Paasikivellä oli takanaan kaikkiaan 171 valitsijamiestä. Kansandemokraatit saivat 67 valitsijamiestä ja maalaisliitto 62 valitsijamiestä eli Paasikiven valinnan vastustajat yhteensä 129 valitsijamiestä. Helmikuun 15.päivänä pidetyssä presidentivaalissa ensimmäisessä äänestyksessä J.K. Paasikivi tuli valituksi 171 äänellä. Mauno Pekkala sai 67 ja Urho Kekkonen 62 ääntä. Maaseudun äänestysprosentti oli vain 61 prosenttia kun kaupungeissa äänesti 71 %. Osanotto oli maaseudulla yli 17 prosenttia alempi kuin vuoden 1948 eduskuntavaaleissa.

Heikki Hasu voitti hiihdon maailmanmestaruuden Lake Placidin kisoissa 3.1.1950. Kansallis-Oskae-Pankki vietti 80-vuotisjuhlaansa 8.1.1950. Valtioneuvosto myönsi 16.1.1950 300 miljoonaa markkaa lainoiksi rintamamiesten kerrostalojen rakentamista varten. Tasavallan presidentti asetti valtuuskunnan Suomen ja Englannin välisiä kauppaneuvottleuja varten. Kemin raastuvan oikeus antoi 27.2.1950 päätöksensä Kemin kapinaoikeudenkäynnissä. Helmikuun 3. päivänä Eero Kolehmainen, Heikki Hasu ja Veikko Hakulinen saavuttivat kolmoisvoiton Holmenkollenin 18 km:n hiihdossa. 17.3.1950 ilmoitettiin Neuvostoliiton ilmoittaman sotarikkollismuistion johdosta pidätetyn 7 henkilöä. 23.3. 1950 K.A. Fagerholm valittiin eduskunnan puhemieheksi.

Kekkosesta pääministeri

Maalaisliiton piirissä ei tunnettu haluja hallitukseen. Nyrpeä Kekkonen harasi edelleen vastaan. Viikon tunnustelujen jälkeen Urho Kekkonen sai presidentiltä 10.3.1950 tehtävän muodostaa hallitus laajalla parlamentaariselle pohjalle. Kiperimmäksi kysymykseksi osoittautui SKDL:n hallitukseen tulo. SDP ei hyväksynyt SKDL:n hallitukseen tuloa. Sosiaalidemokraattien kieltäydyttyä hyväksymästä Kekkosta pääministeriksi tämä muodosti maalaisliittolaisenemmistöisen keskustahallituksen. Maalaisliitto sai 10, edistyspuolue 2 ja RKP 3 paikkaa. Sosiaalidemkraateille Kekkosen menettely ja hallituksen nopea muodostaminen tulivat katkerana yllätyksenä.

Fagerholmin monivaiheisissa neuvottelussa "Savoyn yönä" 8.5.1950 hyväksyttiin F-sopimus, joka merkitsi 15 prosentin taannehtivaa korotusta ansiotasoon. Samalla palkat sidottiin uudelleen elinkustannusindeksiin. Kekkoen katsoi joutuneensa kiristyksen kohteeksi maalle vahingollisena pitämänsä F-sopimuksen läpiajossa. Kekkonen purki jäkikäteen katkeruuttaanFagerholmin kanssa käydyssäsanomalehtipolemiikissa. Joku koiranleuka totesi valtakunnan päämiinisterin ja eduskunnan puhemiehen välisistä suhteista, että "mitäpä muuta siltä kaljupäältä ja parturilta olisi voinut odottaakaan".

Neuvostoliitto ehdotti Suomelle 5-vuotisen kauppasopimuksen solmimista, mistä käydyt neuvottleut johtivatkin pian myönteiseen lopputulokseen. Neuvsothallitus kutsui pääministeri Urho Kekkosen allekirjoittamaan sopimuksen. Kekkonen sai virallisen valtiollisen vastaanoton ja itse Stalin tarjosi hänelle päivällisen. Neuvostoliiton ja Suomen 13.6.1950 allekirjoittama 5-vuotinen kauppasopimus oli ensimmäinen Neuvostoliiton pitkäaikainen tavaranvahihtosopimus läntisen markkinatalousmaan kanssa. Kauppasopimus oli merkki uudelle pohjalle rakentuvien suhteiden aloittamisesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Moskovan neuvottleujen yhteydessä Stalin oli kiinnittänyt eritysitä huomiota raaka-ainekysymykseen, Hän oli sanonut, että vieras teräs on tylsä teräs. Stalin ehodtti yhteistä teräsyhtiötä, he antaisivat tilauksia ja asiantuntemusta, mutta eivät tunkisi osakkaaksi. Stalinin katsotaan näin lausuneen Rautarukki Oy:n syntysanat. Kesän 1950 jälkeen kommunistit ja neuvostoliittolaiset eivät arvostelleet Kekkosta ulkopolitiikasta.
Eduskunnan äänestäessä kokoomuksen esittämästä epäluottamuslauseesta sosiaalidemokraatit yhtyivät kokoomuksen rintamaan, mutta SKDL äänesti hallituksen puolesta.
Kekkonen matkusti vuoden vaiheessa lomalle Italiaan, Sorrentoon. Lomalta palattuaan hän huomasi, että hallituskysymys oli kypsynyt. Uusi hallitus, Kekkosen toinen, nimitettiin 17.1.1951.

Kesällä 1950 Pohjois-Korean joukot olivat hyökänneet Etelä-Koreaan ja valloittaneet neljässä viikossa melkein koko maan. Korean kriisin vaikutuksesta Suomen vientikauppa pääsi ennätykselliseen kasvuun, joka saavutti huippunsa 1951.
13.6.1950 Moskovassa allekirjoitettiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppasopimus vuodeksi 1951 ja vuosiksi 1951-1955. 8.7.1950 Truman nimitti kenraali Mac Arthurin YK:n Koreassa toimivien joukkojen ylipäälliköksi. Suomessa astui 1.8.1950 hintasulku voimaan. 31.8.1950 Tsekkoslovakian-Suomen yleisurheilumaaottleu Prahassa päättyi Suomen 101-100 voittoon. 8.9.1050 mekaanisen puunjalostusteollisuuden työntekijät ryhtivät lakkoon. 18.9.1950 valtioneuvosto määräsi verokahvin myynnin säänösteltäväksi. 1.11.1050 murhayritys Trumania vastaan epäonnistui. 1.12.1950 hallitusneuvottelut sosiaademokraattien ja maalaisliiton välillä alkoivat. 16.12.1950 Truman julisti Yhdysvallat kansalliseen hätätilaan. Yhdysvallat ryhtyi taloudellisiin pakotteisiin Kiinaa vastaan. 19.12.1950 Atlantin liiton ulkoministerien neuvosto ja puolustusvaliokunta päättivät perustaa liitolle yhteiset puolustusvoimat.

Lähdeaineisto:
Suomen historian pikkujättiläinen ISBN 951-0-14253-0
Juhani Suomi Vonkamies Urho Kekkonen 1944-1950 ISBN 951-1-09770-9
Tuomo Polvinen J.K. Paasikvi Valtiiehen elämäntyö 5 1948-1956 ISBN 951-0-28343-6.
Suomen Kuvalehti Itsenäisyytemme vuosikymmenet
Mitä-Missä-Milloin 1951
Mitä-Missä-Milloin 1952