Kun pienikokoinen ja ujonnäköinen Elis Ask astui ensimmäisen kerran Helsingin Tarmon harjoitussalin ovesta, ei kenenkään huomio kiinnittynyt häneen. Tuostakin ovesta on vuosien vareella astunut niin monta pikkupoikaa, jotka muutaman harjoituskerran jälkeen ovat häipyneet kirjoittautumatta edes seuran jäseniksi. Tulokas osoittautui innokkaaksi harjoittelijaksi, ja vähitellen valmentaja Arvi Lehtevä alkoi seurata tarkemmin laspenkasvoisen pojan kehitystä ja antaa tälle neuvoja harjoittelun suhteen. Silloin nyrkkeilykärpänen puri Elis Askia lopullisesti eikä into vuosien varrella laimentunut. Hänestä tuli nopeasti kärpässajan tekijämies, sillä pienestä koosta huolimatta pojan lyönnit olivat lujia. Helsingin Tarmo oli siihen aikaan vahvin nyrkkeilyseuramme, harjoituskummpaneita riitti ja kilpailuja pantiin toimeen vaikka omin voimin.
Elis Ask aloitti kilpailemisen 1942 ja neljän amatöörivuotensa aikana hän suoritti 76 ottelua, joista hävisi kymmenkunta. Suomen mestaruuksia Elis Ask ehti voittaa yhden kärpäs- ja kaksi kääpiosarjassa. Lisäksi hän voitti TUL:n mestaruuden kääpiosarjassa 1945. Ensimmäisen maaottelunsa Ask suoritti Helsingissä 15.12.1943 voittaen kärpässarjassa ruotsalaisen Tage Perssonin pisteillä. Maaottelukoseksuts ulottui silloin vain Ruotsiin ja Tanskaan. Mikäli Elis Ask ja Yrjö Piitulainen olisivat jatkaneet amatööreinä, olisi Lontoon olympiakisoista 1948 tullut melko varmasti ainakin kaksi mitalia. Molemmat olivat kovia amatöörinyrkkeilijöitä ja kolmanneksi mitalimieheksi olisi saattanut nousta Oiva Purho.
Köyhälle nuorukaiselle raha oli ymmärrettävästi tarpeen, ja vaikka sitä kertyi amatöörikilpailuistakin sen verran ettei Elis Askin koskaan tarvinnut ryhtyä varsinaisiin töihin, hänen mielensä paloi ammattilaiseksi. Elis Ask kohtasi ensimmäisessä ammattialisottelussaan ranskalaisen mulatin Marcel Josien, Tapahtumapaikka oli Malmö ja päivämäärä 8.12.1946. Lehtiselostuksen mukaan suomalainen nyrkkeili kuin kokenut kehäkettu iskien vastustanjansa jo ottelun alussa kanveesiin. Tämä nousi sentään ja selvityi pistehäviöllä. Ilta merkitsi Askille menestsytä mutta oli muuten dramaattinen, sillä Oiva Purhon tyrmäämä ranskalainen Jacques Benet kuoli ottelun jälkeen sairaalassa.
Tammikuussa 1947 järjestettiin Helsingissä kilpailut, joiden vetonumerona oli Askin ensiesiintyminen ammattilaisena kotimaassaan. Ask kohtasi Ruotsissa asuvan italialaisen Guareino Donatellon, jonka suurin avu oli miltei rajaton iskunkestävyys, Hän seisoi kaikki erät pystyssä ja selvityi pistehäviöllä. Voitto ei merkinnyt Askillekaan mitään, mutta näkihän Messuhallin yleisö suosikkinsa.
Maaliskuussa Ask kohtasi ranskalaisen Honre Pratesin voittaen tämännkin pisteillä Göteborgissa. Pratesista tuli myöhemmin kärpässarjan MM-haastaja, mutta hän hävisi mestaruusottelussa Terry Allenille.
Kuukautta myöhemmin tapahtui ensiesiintyminen Tukholmassa. Ask voitti australialaisen Mickey Francisin. Ask aloitti vuoden 1948 kukistamalla ranskalaisen Theo Medinan. Medinan suonissa virtasi mustalaisverta. Hän oli kaksi vuotta aikaisemmin ottanut kääpiösarjan EM-tittelin entiseltä maailmanmestarilta Jackie Patersonilta tyrmäämällä tämän 4. erässä. Medina oli aloittanut vuoden kolmella tyrmäysvoitolla ja oli vahva ennakkkosuosikki noustessaan kehään Göteborgissa. Sillä kertaa ei Medinan kokemus kuitenkaan auttanut kuin pysymään kuusi erää pystyssä Askin nopeiden hyökkäysten ja tarkkkojen koukkulyöntien tulituksessaö. Ranskalainen ei voittanut erääkään. Se oli Elis Askin läpimurto kansainväliseen huippuluokkaan.
Koska EM-ottelua ei saatu järjestymään Edvin Ahlqvist ryhtyi puuhamaan Askille Amerikan matkaa. Ensimmäiseksi vastustajaksi valittiin Joey Longo-niminen veteraani. Hän oli italialaista syntyperää ja nyrkkeilyt vuodesta 1942 lähes 70 ottelua. Ask ja Longo ottelivat 22.3. Hartfordin Auditoriumissa ja suomalainen voitti tyrmäyksellä jo toisessa erässä.
Huhtikuun neljäntenä Ask nyrkkeili Baltimoressa, Vastaan asettui Puerto Ricosta kotoisin oleva mustapintainen Filberto Osario. Ask löi hänet 4. erässä, ja tieto otettiin vastaan kotimaassa jo melkoisella riemulla.
Suomalaisen vastustajien taso nousi sitten kerralla keskinkertaisista kehätyöläisistä höyhensarjan huippumiehiin. Elis Ask matkusti toukokuun alussa etelään ja kohtasi 10.5. St.Lousisissa kaupungin ylpeyden Charley Rileyn, joka oli todellinen musta pyörremyrsky. Charley Riley oli neekeri ja hänen otteluisssan oi alsuta lähtien täysi höyry päällä. Elis Ask kesti siihen aikaan mukana minkälaisessa vauhdissa tahansa, ja vaikka kamppailu käytiin Rileyn kotikehässä, suomalainen julistettiin 10 erän jälkeen voittajaksi.
Yhdeksän päivää myöhemmin Ask oli jälleen kehässä ja toisessa nurkassa odotteli maailman huippuihin jo edellisenä vuonna noussut kuubalainen Miguel Acevedo. Tätä ottelua Ask piti voitosta huolimatta uransa lujimpiin kuuluvana.
Toinen USA:n matka oli pelkkää vastoinkäymistä. Elis Askin haaveet menestyksellisestä urasta USA:ssa päättyivät perin kovakouraisella tavalla 29.6. Lujanyrkkinen Jackie Graves ilahdutti kotikaupunkinsa Minneapolisin yleisöä tyrmäämällä suomalaisen toisessa erässä. Graves iski suomalaisen puolikymmentä kertaa kanveesille. Tämä nousi joka kerta jatkamaan, kunnes kehätuomari lopulta totsein sen turhaksi.
Vaikka USA kohtelikin suomalaispoikaa kaltoin, hänellä oli vielä yllin kyllin tekemistä vanhalla mantereella. Eihän 24-vuotias nyrkkeilijä ole vielä vanha, ja nyt Ask ryhtyi tavoittelemaan Euroopan mestaruutta siirtyen samalla lopullisesti kevyeen sarjaan.
Tanskalainen Jörgen Johansen oli noussut uudeksi kevyensarjan tähdeksi Pohjolassa. Nyt Ask oli kunnossa ja otti pistevoiton tanskalaisesta. Tämä merkisti EM-haastajan asemaa. Titteli oli vuoden 1951 helmikuussa siirtynyt englantilaiselta Billy Thomsonilta ranskalaiselle Pierre Montanelle, joka oli tyrmännyt britin Manchesteerissa. Nyt suomalaisilla oli vihdoinkin mahdollisuus saada EM-kamppailu Helsinkiin. Niinpä päästiin lopulta sopimukseen ja ottelu Ask-Montane tapahtui messushallissa 17.8. Messuhalli oli tuona elokuun iltana loppuunmyyty ja radiokin tarjosi kuuntelijoilleen puolen tunnin lähetyksen, Sinä iltana Suomi sai ensimmäisen ammattinyrkkeilyn euroopanmestauurensa. Elis Ask lähti otteluun voitto mielessä ja otti jo alkuerissä ohjakset käsiinsä. Montane taisteli kyllä tittleistään ja tasoitti suomalaisen etumatkaan, mutta 12. erässä Askin terävä vasen koukku osui tarkasti ja mestari putosi lattiaan ehtimättä nousta ennen englantilaisen kehätuoamri Andrew Smythen kohtalokkaita numeooita. Rahallisesti Ask tosin jäi nuoellmaan näppejään, sillä Montanen parin vanhan miljoonan markan palkkio sekä muut kulut nielaisivat ottelun tulot melko tarkkaan.
Elis Askin ei kuitenkaan käynyt kovin onnellisesti. Kööpenhaminasta käsin vilkuteltiin suurta setelinippua, joka arvo silloiisssa markoissa oli yli kaksi miljoonaa. Sen saamiseksi piti kohdata Jörgen Johansen. Ask arveli selviytyvänsä tanskalaisesta yhtä hyvin kuin edelliselläkin kerralla ja hyväksyi tarjouksen. Ulkomaallaisen nyrkkeilijän menestyminen Kööpenhaminssa on aina osoittaunut epävarmaksi, ellei nyt aivan mahdottomaksi. 4.1.1952 Elis Ask oli jo entinen mestari. Ottelu KB-hallissa kesti täydet 15 erää, ja vaikka suomalainen iski Johansenin kerran lattiaankin, ranskalainen kehätuomari Vaisberg nosti haastajan kädenylös. Paikalla olleiden kertoman mukaan Vaisberg suoritti lisäksi pitkän laskun: Johansen oli kanveesilla kauemmin kuin 10 sekuntia. Kehätuomari on kuitenkin aina oikeassa, ja tähän oli niin Askin kuin muidenkin suomalaisten tyydyttävä.
Takasikujen lisäksi nousivat taloudelliset huolet varjostamaan entisen mestarin elämää. Hyvässä uskossa hankittu kenkätehdas meni konkurssiin ja ystävät häipyivät sitä mukaa kun rahat vähenivät. Ask nyrkkeili uransa viimeisen kamppailun 6.1.1955 häviten eteläafrikkalaiselle Alby Tissongille pisteillä.
Katso Yle arkisto
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=19&t=40&a=731
Elis Ask aloitti kilpailemisen 1942 ja neljän amatöörivuotensa aikana hän suoritti 76 ottelua, joista hävisi kymmenkunta. Suomen mestaruuksia Elis Ask ehti voittaa yhden kärpäs- ja kaksi kääpiosarjassa. Lisäksi hän voitti TUL:n mestaruuden kääpiosarjassa 1945. Ensimmäisen maaottelunsa Ask suoritti Helsingissä 15.12.1943 voittaen kärpässarjassa ruotsalaisen Tage Perssonin pisteillä. Maaottelukoseksuts ulottui silloin vain Ruotsiin ja Tanskaan. Mikäli Elis Ask ja Yrjö Piitulainen olisivat jatkaneet amatööreinä, olisi Lontoon olympiakisoista 1948 tullut melko varmasti ainakin kaksi mitalia. Molemmat olivat kovia amatöörinyrkkeilijöitä ja kolmanneksi mitalimieheksi olisi saattanut nousta Oiva Purho.
Köyhälle nuorukaiselle raha oli ymmärrettävästi tarpeen, ja vaikka sitä kertyi amatöörikilpailuistakin sen verran ettei Elis Askin koskaan tarvinnut ryhtyä varsinaisiin töihin, hänen mielensä paloi ammattilaiseksi. Elis Ask kohtasi ensimmäisessä ammattialisottelussaan ranskalaisen mulatin Marcel Josien, Tapahtumapaikka oli Malmö ja päivämäärä 8.12.1946. Lehtiselostuksen mukaan suomalainen nyrkkeili kuin kokenut kehäkettu iskien vastustanjansa jo ottelun alussa kanveesiin. Tämä nousi sentään ja selvityi pistehäviöllä. Ilta merkitsi Askille menestsytä mutta oli muuten dramaattinen, sillä Oiva Purhon tyrmäämä ranskalainen Jacques Benet kuoli ottelun jälkeen sairaalassa.
Tammikuussa 1947 järjestettiin Helsingissä kilpailut, joiden vetonumerona oli Askin ensiesiintyminen ammattilaisena kotimaassaan. Ask kohtasi Ruotsissa asuvan italialaisen Guareino Donatellon, jonka suurin avu oli miltei rajaton iskunkestävyys, Hän seisoi kaikki erät pystyssä ja selvityi pistehäviöllä. Voitto ei merkinnyt Askillekaan mitään, mutta näkihän Messuhallin yleisö suosikkinsa.
Maaliskuussa Ask kohtasi ranskalaisen Honre Pratesin voittaen tämännkin pisteillä Göteborgissa. Pratesista tuli myöhemmin kärpässarjan MM-haastaja, mutta hän hävisi mestaruusottelussa Terry Allenille.
Kuukautta myöhemmin tapahtui ensiesiintyminen Tukholmassa. Ask voitti australialaisen Mickey Francisin. Ask aloitti vuoden 1948 kukistamalla ranskalaisen Theo Medinan. Medinan suonissa virtasi mustalaisverta. Hän oli kaksi vuotta aikaisemmin ottanut kääpiösarjan EM-tittelin entiseltä maailmanmestarilta Jackie Patersonilta tyrmäämällä tämän 4. erässä. Medina oli aloittanut vuoden kolmella tyrmäysvoitolla ja oli vahva ennakkkosuosikki noustessaan kehään Göteborgissa. Sillä kertaa ei Medinan kokemus kuitenkaan auttanut kuin pysymään kuusi erää pystyssä Askin nopeiden hyökkäysten ja tarkkkojen koukkulyöntien tulituksessaö. Ranskalainen ei voittanut erääkään. Se oli Elis Askin läpimurto kansainväliseen huippuluokkaan.
Koska EM-ottelua ei saatu järjestymään Edvin Ahlqvist ryhtyi puuhamaan Askille Amerikan matkaa. Ensimmäiseksi vastustajaksi valittiin Joey Longo-niminen veteraani. Hän oli italialaista syntyperää ja nyrkkeilyt vuodesta 1942 lähes 70 ottelua. Ask ja Longo ottelivat 22.3. Hartfordin Auditoriumissa ja suomalainen voitti tyrmäyksellä jo toisessa erässä.
Huhtikuun neljäntenä Ask nyrkkeili Baltimoressa, Vastaan asettui Puerto Ricosta kotoisin oleva mustapintainen Filberto Osario. Ask löi hänet 4. erässä, ja tieto otettiin vastaan kotimaassa jo melkoisella riemulla.
Suomalaisen vastustajien taso nousi sitten kerralla keskinkertaisista kehätyöläisistä höyhensarjan huippumiehiin. Elis Ask matkusti toukokuun alussa etelään ja kohtasi 10.5. St.Lousisissa kaupungin ylpeyden Charley Rileyn, joka oli todellinen musta pyörremyrsky. Charley Riley oli neekeri ja hänen otteluisssan oi alsuta lähtien täysi höyry päällä. Elis Ask kesti siihen aikaan mukana minkälaisessa vauhdissa tahansa, ja vaikka kamppailu käytiin Rileyn kotikehässä, suomalainen julistettiin 10 erän jälkeen voittajaksi.
Yhdeksän päivää myöhemmin Ask oli jälleen kehässä ja toisessa nurkassa odotteli maailman huippuihin jo edellisenä vuonna noussut kuubalainen Miguel Acevedo. Tätä ottelua Ask piti voitosta huolimatta uransa lujimpiin kuuluvana.
Toinen USA:n matka oli pelkkää vastoinkäymistä. Elis Askin haaveet menestyksellisestä urasta USA:ssa päättyivät perin kovakouraisella tavalla 29.6. Lujanyrkkinen Jackie Graves ilahdutti kotikaupunkinsa Minneapolisin yleisöä tyrmäämällä suomalaisen toisessa erässä. Graves iski suomalaisen puolikymmentä kertaa kanveesille. Tämä nousi joka kerta jatkamaan, kunnes kehätuomari lopulta totsein sen turhaksi.
Vaikka USA kohtelikin suomalaispoikaa kaltoin, hänellä oli vielä yllin kyllin tekemistä vanhalla mantereella. Eihän 24-vuotias nyrkkeilijä ole vielä vanha, ja nyt Ask ryhtyi tavoittelemaan Euroopan mestaruutta siirtyen samalla lopullisesti kevyeen sarjaan.
Tanskalainen Jörgen Johansen oli noussut uudeksi kevyensarjan tähdeksi Pohjolassa. Nyt Ask oli kunnossa ja otti pistevoiton tanskalaisesta. Tämä merkisti EM-haastajan asemaa. Titteli oli vuoden 1951 helmikuussa siirtynyt englantilaiselta Billy Thomsonilta ranskalaiselle Pierre Montanelle, joka oli tyrmännyt britin Manchesteerissa. Nyt suomalaisilla oli vihdoinkin mahdollisuus saada EM-kamppailu Helsinkiin. Niinpä päästiin lopulta sopimukseen ja ottelu Ask-Montane tapahtui messushallissa 17.8. Messuhalli oli tuona elokuun iltana loppuunmyyty ja radiokin tarjosi kuuntelijoilleen puolen tunnin lähetyksen, Sinä iltana Suomi sai ensimmäisen ammattinyrkkeilyn euroopanmestauurensa. Elis Ask lähti otteluun voitto mielessä ja otti jo alkuerissä ohjakset käsiinsä. Montane taisteli kyllä tittleistään ja tasoitti suomalaisen etumatkaan, mutta 12. erässä Askin terävä vasen koukku osui tarkasti ja mestari putosi lattiaan ehtimättä nousta ennen englantilaisen kehätuoamri Andrew Smythen kohtalokkaita numeooita. Rahallisesti Ask tosin jäi nuoellmaan näppejään, sillä Montanen parin vanhan miljoonan markan palkkio sekä muut kulut nielaisivat ottelun tulot melko tarkkaan.
Elis Askin ei kuitenkaan käynyt kovin onnellisesti. Kööpenhaminasta käsin vilkuteltiin suurta setelinippua, joka arvo silloiisssa markoissa oli yli kaksi miljoonaa. Sen saamiseksi piti kohdata Jörgen Johansen. Ask arveli selviytyvänsä tanskalaisesta yhtä hyvin kuin edelliselläkin kerralla ja hyväksyi tarjouksen. Ulkomaallaisen nyrkkeilijän menestyminen Kööpenhaminssa on aina osoittaunut epävarmaksi, ellei nyt aivan mahdottomaksi. 4.1.1952 Elis Ask oli jo entinen mestari. Ottelu KB-hallissa kesti täydet 15 erää, ja vaikka suomalainen iski Johansenin kerran lattiaankin, ranskalainen kehätuomari Vaisberg nosti haastajan kädenylös. Paikalla olleiden kertoman mukaan Vaisberg suoritti lisäksi pitkän laskun: Johansen oli kanveesilla kauemmin kuin 10 sekuntia. Kehätuomari on kuitenkin aina oikeassa, ja tähän oli niin Askin kuin muidenkin suomalaisten tyydyttävä.
Takasikujen lisäksi nousivat taloudelliset huolet varjostamaan entisen mestarin elämää. Hyvässä uskossa hankittu kenkätehdas meni konkurssiin ja ystävät häipyivät sitä mukaa kun rahat vähenivät. Ask nyrkkeili uransa viimeisen kamppailun 6.1.1955 häviten eteläafrikkalaiselle Alby Tissongille pisteillä.
Katso Yle arkisto
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=19&t=40&a=731
Lähdeaineisto:
Ilmo Lounasheimo: Miljoonanyrkit
Huiipu-urheilun maailma 3 ISBN 951-0-08691-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti