Maalaisliitosta tulee Kekkosen puolue

Fagerholmin ensimmäisen hallituksen aika heinäkuusta 1948 helmikuuhun 1950 oli tärkeä siirtymävaihe sodan jälkeisestä kolmen suuren yhteistyöstä 1950-luvun vaihtelevaan punamultayhteistyöhön. Se merkitsi kolmen suuren loppua; kommunistit palasivat Suomen hallitukseen vasta 18 vuoden kuluttua.
Hallituksen synty oli yllätyksellinen, ei vähiten maalaisliitolle, joka syrjäytyi hallituksesta, vaikka oli eduskuntavaalien suurin voittaja. Hallituksen pysyminen koossa niinkin kauan, presidentinvaaleihin asti, osoitti jo aikaisemminkin oireilleen uudenlaisen poliittisen enemmistön, SDP:n ja maalaisliitosta oikealle olevien porvarien yhteistyön toimivaksi.

Fagerhomin I hallitus oli kuluttajien "syöjien hallitus", kuten Sukselainen sitä kutsui. Maalaisliittolaisten ilo siitä, että joka tapauksessa kommunistit oli saatu syrjäytetyksi hallituksesta, haihtui sitä mukaan kuin selvisi, kuinka kalliiksi se heidän äänestäjilleen kävi. Maalaisliitto oli oppositiossa ensi kerran sitten vuoden 1936. Kokemus oli osaksi traumaattinen. Oppositiossa se havaitsi olevansa usein yksin kaikkia muita vastaan tai sitten kahdestaan itselleen vastenmielisimmän kumppanin kanssa. Oppositiokausi yhdisti maalaisliittoa. Vaalivoitto oli todistanut tehostetun järjestötyön voiman. Nyt nähtiin, ettei sekään riittänyt, vaan ponnistuksia oli lisättävä.

Fagerholmin hallituksen aika teki Urho Kekkosesta lopullisesti maalaisliiton tärkeimmän johtajan. Hänen saamisensa maan johtavaksi poliittiseksi päättäjäksi, myös hallituspohjaan vaikuttamaan, alettiin nähdä maalaisliiton suurimmaksi tavoitteeksi. Vuoden 1948 tapahtumat ja oppositiokausi ovat tärkeänä selittäjänä Kekkosen presidenttiehdokkuuteen jo vuoden 1950 vaaleissa.

Kekkosen nuoriin kannattajiin lukeutunut Johannes Virolainen kertoo itsensä ja kaltaistensa juuri vuoden 1948 hallituksen muodostamisen jälkeen lakanneensa uskomasta siihen, että "kansa kyllä asettaa miehet oikeille paikoille". Kekkosen kannattajat näkivät, että henkilökohtainen työ tämän puolesta oli välttämätöntä ja että sitä oli tehtävä jatkuvasti.
Kekkosen aseman vahvistuminen heikensi vastaavasti hänen maalaisliittolaisia kilpailijoitaan. Juho Koiviston arveltiin - aivan oikein - vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, että puolue vaalivoiton jälkeen joutui oppositioon. Vuoden 1948 vaalien jälkeisillä tapahtumilla oli epäilyksittä keskeinen vaikutus siihen, että Koiviston vuonna 1927 alkanut kansanedustajan ura päättyi putoamiseen 1951. Paluuyritys 1954 ei onnistunut.

Vuoden 1948 eduskuntavaalit

Maalaisliitto oli valmistaunut vuoden 1948 eduskuntavaaleihin huolellisemmin kuin yksiinkään aikaisempiin. Sen järjestökenttä oli aivan toisenlaisessa kunnossa kuin kolme vuotta aikaisemmin. Kolmen suuren yhteistyö oli hajonnut, ja maalaiittokin saattoi keskittyä vaalitaistelussa estoitta hyökkäämään pääkilpailijaansa SKDL:ää vastaan. Vaikka vaalien perusasetelma oli SKDL vastaan kaikki muut, käytiin samalla "kaikkien sotaa kaikkia vastaan", kuten SDP:n puoluesihteeri Leskinen ilmaisi. Maalaisliiton osalta se tarkoitti, että puoluetta syytettäsiin tuottajien edun valvonnasta, mutta myös SKDL-yhteistyöstä "Kekkosen konsteista". Kokoomuksen tiedettiin tarttuvan innokkaasti jälkimmäiseen. Sen keskeinen vaaliteema oli koko yhteiskuntajärjestelmän säilyminen tai muuttaminen sosialistiseksi.
Vaalitaistelusta tuli paljon normaalia pitempi siksi, että ennenaikaisia vaaleja odotettiin yleisesti. Keväällä 1947 maalaisliitto hälytti järjestökoneistonsa varautumaan jopa jo elokuussa , mutta hyvin luultavasti syys-lokakuussa pidettäviin vaaleihin. Piireissä keskusteltiin vaaleista varmana asiana, pohdittiin vaaliliittoja ja ehdokasasetteluja. Tuleviin vaaleihin päätettiin panostaa toisella tavalla kuin aikaisemmin. Järjestöä oli pantu kuntoon koko kulunut vaalikausi.

Korsimo tulee Helsinkiin

Korsimolla oli suojeluskutna- ja asevelitausta. Korsimo oli oikeistolainen. Hänen puheenvuoronsa puoluevaltuuskunnassa ketoivat pikemminkin "kalliokoskelaisista" asenteista. Hän muutti kuitenkin notkeastia asentoa joulukuun 1944 puolukokouksessa "Kekkosen mieheksi", joskaan se ei vielä puheissa näkynyt. Kekkosen mies Korsimosta sitten tuli, monessa mielessä heistä tärkeinkin.
Turun junalla tuli elokuun lopulla 1947 "lihavahko, punakka mieshenkilö" joka "sipaistuaan harmahtavia hiuksiaan levitti kasvoilleen ystävällisen hymyn ja esittäytyi Arvo Korsimoksi", kuvasi Kustaa Vilkuna ensi tapaamista. Korsimo oli energinen ja innostunut 46-vuotias työntekijä. Korsimo oli kiistattoman lahjakas ja äärimmäsien ahkera, boheemeista piirteistään huolimatta systemaattinen järjestötyön johtaja. Elokuussa perustettiin progandatoimikunta, joka tuli lähinnä Ahti Karjalaisen vastuulle.

Kunnallisvaalit koevaaleina

Kun eduskuntavaalit pidettiin vasta normaaliin aikaan, ehdittiin ennen niitä suorittaa syksyn 1947 kunnallisvaalit. Puoluetoimistoon vasta palkattu työntekijä Ahti Karjalainen laati ohjekirjasen Mikä on sinun tehtäväsi kunnallisvaalien valmisteluissa ja antoi ohjeita lehdille ja kentän työntekijöille. SKDL koki selvän tappion. Porvarilliset vaaliliitot menestyivät. Maalaisliiton kannalta näkymät olivat myönteiset.

Entiset ja Korsimon tukimiehet

Vuoden 1948 vaalitaistelua varten lutiin se vaalitoiminnan perusrunko, jolla maalaisliitto sitten meni vaaleihin 1960-luvulle saakka. Työ sai uutta systematiikkaa. Tehtiin perusteelliset vaalisuunnitelmat. Kenttätyön päävastuun kantoi uusi uudistettu vaaliorganisaatio, tukimiehet. Oppeja saattoi tarkistaa Tukimiehen kirjasta, jonka ensimmäisen laitoksen Korsimo kirjoitti vuoden 1948 vaalien alla. Tukimiehet saivat kuukausiohjeet Korsimolta ja vaalien lähestyessä kirjeitä lähti vieläkin tiheämmin. Korsimon kortistossa oli 10 014 henkeä.
Maalaisliittoa vastaan suuntautui vaalitaistelussa "oikeiston ja sosiaalidemokraattien yhdenmukaistettu proganda, jonka pääteemana oli kokoomuksen mielikuvituksen synnyttämä ja nykyaikaisen mainonnan tehokeinoja hyväksi käyttäen paisuteltu myytti maalaisliiton ja kommunistien aseveljeydestä", valitti puolueen toimintakertomus.

Äänestäjiä lähestetyttiin julistein, joiden sanoma oli väkevän suorasukainen. "Näihin nojaa Maalaisliitto" eli raamattu ja lakikirja - juliste - lienee lajissaan historian tunnetuin. Niilo Ryhtä oli ehdokkaana Kuusamsota ja mainosti yksinkertaisesti: "Jos äänestätte Ryhtää, äänestätte Kuusamon puolesta! Jos ette äänestä Ryhtää, teette Kuusamolle karhunpalveluksen!"
Radion mekitys kasvoi sitä mukaan kuin radioluvat yleistyivät; 1948 niitä oli 600 000.

Selkävoitto vallankumouksesta

Äänestysprosentti nousi 78,2:een prosenttiin. SKDL kärsi ankaran tappion. Sen eduskuntaryhmä pieneni 51:stä 38:aan. Maalaisliitto menestyi hyvin kautta maan. Kokeneista palaajista Kalliokoski sai yli 7000 ääntä.Myös Kleemola palasi eduskuntaan. Maalaisliitto voitti 7 paikkaa.

Maalaisliitto oppositiossa

Maalaisliiton asenne Fagerholmin vähemmistöhallitukseen oli aluksi hämmentynyt. Sen synty yllätti puolueen. Puolue huomasi, että halituksella oli presidentin äärimmäisen vankka tuki. Myös maalaisliitto näki Neuvostoliiton vaikutusvallan uhkana. Paasikivi kutsui 23.9.1948 luokseen Sukselaisen. Hänen pääasiansa oli saada maalaisliitto puhumaan alkavassa budjetin lähetekeskustelussa hallituksen puolesta. Presidentti kehotti Sukselaista tulemaan luokseen "milloin tahansa, kun hänellä on jotain keskusteltavaa". Presidentinvaalien lähestyessä Paasikiven suhtautuminen Kekkoseen muuttui kylmemmäksi.

Fagerholmin hallitusken aikana Suomen kommunistit pantiin voimalla siihen asemaan, jonka heidän parlamentaarinen kannatuksensa ja luontainen poliittinen yhteistyökykynsä edellyttivät. Maalaisliitolla, Kekkosella varsinkin, oli suuri houkutus yhtyä kommunistien hyökkäyksiin, varsinkin kun venäläiset siihen kehottelivat. Fagerholm kutsui Sukselaisen ja Miettusen puheilleen valtioneuvoston juhlahuoneistoon ja valitti näille maalaisliittolaisten juonittelevan venäläisten kanssa hallituksen kaatamiseksi. Paasikiven silmissä Kekkonen leimautui opposition kärkihahmoksi. Venäläisten hyökkäykset hallitusta kohtaan jatkuivat ja kiihtyivät.

Ennennäkemätön vaalitaistelu

Kustaa Vilkuna laati Kekkosesta vaalikirjan, jolla hän kiillotti parhaansa mukaan ehdokkaan kolhiintunutta kilpeä. Johtoajatuksena oli esitellä Kekkonen maaseudun ja vähäväkisen kansanosan ymmärtäjänä ja puolustajana. Puolue otti kirjasesta 60 000 kappaleen painoksen. Taitava proganidisti loi sympaattisen kuvan korvenraivaajasta ja kansan syvien rivien jälkeläisestä, joka poikkeuksellisen lahjakkuutensa kautta oli edennyt huipulle. Paasikivi oli maalaisliiton ratkaisuun pettynyt ja ärtynyt. Kekkosta ahdisti ankarimmin sos.dem-lehdistö, kärjessään nimekäs pakinoitsija Jahvetti, Yrjö Kilpeläinen, joka ahkerasti todisteli Kekkosta selkärangattomaksi poliittiseksi tuuliviiriksi, Pekka Peitsen veristen tekstien tekijästä Neuvostoliiton meilistelijäksi ja mielipiteiltään kommunistiksi muuttuneena. Älä nuku tai heräät Kekkoslovakiassa, varoiteltiin. Oikeistolehdistä täydensi teemaa vihjailemalla juopotteluihin. Naisjutut kulkivat suupuheina.

Erityisen harmillista maalaisliitolle ja Kekkoselle oli, että omat rivit eivät pysyneet ehjinä. Reinikka, Kukkonen, Kalliokoski, Koivisto, Tarkkanen ja Tukia toimivat sekä Korsimon että Reinikan arvion mukaan Kekkosta vastaan.

Lähdeaineisto: Kari Hokkanen Maalaisliitto-Keskustan historia 3 ISBN 951-1-14523-1